Dream Theater - Black Clouds & Silver Linings

Liittynyt
10.9.2004
Viestejä
1 694
23.6 ilmestyvän uuden levyn nimi on julkistettu kannen ja biisilistan kera:

blackcloudssilverlinings.jpg


1. A Nightmare to Remember
2. A Rite of Passage
3. Wither
4. The Shattered Fortress
5. The Best of Times
6. The Count of Tuscany

Lähde
 
Näyttävät laittaneen pientä teaseria nettiin kuunneltavaksi. Vaikuttaa aika laajaskaalaiselta pläjäykseltä. Liput odottaapi jo hyllyssä, joten kesää ja levyä odotellessa ...

Niin, sen teaserin voipi kuulla täältä
 
Nyt on käynyt niin, että 2 raitaa on vuotanut nettiin ja heikkona/kärsimättömänä ne piti imasta.

Jos yhdellä lauseella pitäisi kuvata niin "in your fucking face". Hyökkäävimpiä biisejä DT:ltä, varsinkin tuo A Nightmare To Remember.

Loistavaa DT jälleen kerran... :haart:
 
Video levyn A Rite of Passage biisistä katsottavissa täältä

Perustylsä radiosoittopehmoilu, joka muuttuu täysin eri biisiksi kitarasoolon ajaksi. Soolo onkin asiallinen metallisoolo, mutta mitä se tekee tuollaisessa biisissä? Biisihän voisi olla ihan yhtä hyvin vaikka Hanna Pakarisen seuraavalla levyllä. I walk beside you oli parempi aikuisrokkipehmoilu, enkä sitäkään olisi mielelläni kuullut tämän bändin tekevän.

Jos loppulevy on samaa osastoa, niin pakko kai se on uskoa, että DT:ltä katosi lataus jossain 90-luvun puolivälissä. Pakko laittaa A change of seasons soimaan, niin pyyhkiytyy loputkin tuosta äskeisestä biisistä.
 
Hieno video!

Kertsi oli kyllä aika poppi, mutta saa se yks radio biisi ollakki.

Toivottavasti muut biisit on sitte edellisten levyjen tapaan huippu kamaa!
 
Toi Rite of passage on ehkä vähän tommonen hittihakuinen, mutta rokkaa kyllä sekin ja kuten sanottu kyllä yks semmoinenkin sekaan sopii. Piti tosin mennä kuuntelemaan tää Nightmare to remember kun se vuoti vähän aikaa sitten ja on meinaan witun kova biisi. Ite diggaan kyllä hemmetisti siitä. Se tunnelmallisempi meno siinä kappaleen keskellä on varsinkin semmoista herkkua, että ei voi kuin tykätä. Eli näiden kahden biisin perusteella povaan kovempaa levyä kuin Systematic Chaos josta kyllä tykkäsin myös vaikkei se ehkä yhtyeen kirkkainta kärkeä edustakaan. Ainut mikä vähän harmittaa, että toi Rudess ei tunnu olevan enää siinä vedossa mitä esim Six Degreesillä, jossa on todella tyylikästä soittoa. Siis tarkoitan nimenomaan tota taiteellista ulosantia. Teknisesti tuskin vielä mitään ongelmaa on. Menee vähän noiden uusien lelujen kanssa kikkailuksi toi kiippariosasto nykyään.

Niin ja liput jäähallin keikalle hommattiin heti kun tuli tieto keikasta. Opeth vielä toisena pääesiintyjänä niin ei jumanvita. Kaks tän hetken suosikkiorkesteria niin en kyllä parempaa tiedä.
 
I walk beside you oli parempi aikuisrokkipehmoilu, enkä sitäkään olisi mielelläni kuullut tämän bändin tekevän.

Jos loppulevy on samaa osastoa, niin pakko kai se on uskoa, että DT:ltä katosi lataus jossain 90-luvun puolivälissä.
I walk beside you on häpeällinen biisi. Sen radiosoitto teki hallaa bändin imagolle.

DT:n levyistä ei voi ikinä vetää johtopäätöstä yhden biisin perusteella, joten ei kannata heittää kirvestä kaivoon, vaikkei Rite of Passage miellyttäisikään. Ihan ok biisi minusta. :3:

RoP muistuttaa mielestäni ennemmin viime levyn Forsakenia.
 
Ei kyllä tuo Rite Of Passage oikein säväytä. Päinvastoin, kuulostaa aika väsyneeltä kappaleelta, ja aivan liian "hittimäiseltä". Toivottavasti saavat edes pari hyvää biisiä levylle, kuten Octavariumin nimikkobiisi ja Train Of Thoughtin "Honor Thy Father". Toisaalta, jos levy on muuten samankaltainen kuin tuo Systematic Chaos, joka on siis ainoa DT levy jolta en löydä yhtäkään hyvää kappaletta, niin kai täytyy katsoa muualle vaan.

Tuon jälkeen täytyy taas kuunnella "A Change Of Seasons" ja "Images And Words" -levyjä ja ihmetellä että missä mentiin metsään..
:2:
 
-Spoiler Arvostelu-
Highlightia kehiin jos haluat lukea.

Tjoo, on nyt tullut levy kuunneltua (vaikkakin vaihtelevalla laadulla, ei hätiä mitiä, ostan levyn kuitenkin).
Tiedä mitä miekkoset ovat miettineet levyä tehdessä. Jykevästi alkaa A Nightmare To Rememberillä, mutta sitten väliin mahtuu pari herkistelybiisiä joista The Best of Times on kovasti ylivenytetty, Wither ei kuitenkaan huono biisi missään nimessä, ja taas ollaan meiningissä mukana Shattered Fortressin myötä (joka muuten jatkaa Pourtnoyn 12-Steps saagaa). Loppua kohden alkaa biisi hajota käsiin, mutta se saa vapautuksen pettyneen kuuntelijan arvostelulta sillä se on ilmiselvästi saagan päätösosa.
Viimeinen biisi kyllä tuo levyn päätökseen. Kaikessa hajanaisuudessaan levy on melko tiivis kokonaisuus silti.

Vaikka he kyllä mainitsivat, että levy tuo Miken saagan päätökseen, niin olisivat he silti voineet tuottaa hieman laadukkaampaa settiä.
Toivottavasti seuraava levy jonka tuottavat on parempi.

Kaksi tähteä.

Tuleepi Octavarium mieleen
.
 
Ihan jees DT levy. Ei kuitenkaan paini lähelläkään samassa sarjassa kuin Awake, Change of seasons tai images and words. Ikävä kyllä.
 
Back
Ylös Bottom