- Liittynyt
- 1.6.2004
- Viestejä
- 16 113
Poiminta toisaalta. Tapahtunut Phuketissa n. 25.3.2009:
Laitan nyt tähän ketjuun oman kauhukokemukseni 1-v-tyttäremme kanssa. Hän eilen söi melonia joka onnettomuudeksemme joutui "väärään kurkkuun" ja juuttui sinne. Minä saanut ensiapukoulutuksen jotta osaan toimia erityisesti lasten ja vauvojen kanssa näissä tilanteessa, tällä kertaa ei apua..henki kulki kun pitelimme tyttöä alaspäin tai vain lähes vaakatasossa..Ambulanssi oli soitettava. Ambulanssin tulo kesti Bangkok Hospitalista Phuket townista tähän meille alle 10km päähän n.puoli tuntia, kun lanssi tuli, hoitohenkilökunta asetteli hänet paareille selälteen jolloin hänen hengitys lakkasi, itse saimme miehen kanssa hoitaa hänet toisin päin. Sairaalaan saavuttuamme tyttö jälleen selälteen odottamaan toimenpiteitä joiden valmistelut kesti valehtelematta useita minuutteja, jälleen itse käännettävä toisin päin kun pirpanalta vaan oksennus valui suusta, yrittivät tukehduttaa vielä vähän paremmin. Sitten yritettiin vähän jollain pienellä letkulla imeä suusta, semmoisella jolla nenästä lapsilta otetaan vierasesineitä. Ja hoitaja joka sitä käytti, ei edes katsonut tytön suuhun vaan sohi vaan jonnekin. Tässä vaiheessa mennyt kaksi tuntia melonin juuttumisesta...."erikoislääkäri" kertoi, että meillä on vaihtoehtona anastesia ja tähystys jossa omat riskinsä tai sitten odotella josko se menis ohi...pelotteli tähystyksen olevan tyttärellemme hengenvaarallinen, koska niin huono kuntoinen. Päätimme antaa kuitenkin suostumuksemme operaatioon. Sitten lääkäri soitteli ympäri sairaalaa ja totesi, että jassoo, ei me pystytäkään täällä phuketissa tekemään tuota operaatiota :shock: Miten hän ei erikoislääkärinä tiennyt, että onko hänellä laitteita vai ei???? Sanoi, että Bangkokista löytyy, haluammeko lähteä sinne.... Tässä vaiheessa onneksi tuli konsulttiapua vakuutusyhtiön lääkäriltä Suomesta. Tyttö päätettiin jättää Phuketiin seurantaan, siirrettiin osastolle "erikoislääkärin" toimesta, puolen tunnin päästä "erikoislääkäri" kertoi, että onkin parempi olla tuolla tehohoidon puolella jos tulee komplikaatioita. Eivät he voi tehdä mitään jos tyttö tukehtuu, mutta voivat ainakin seurata sykettä :shock: Tässä vaiheessa tyttö ei onneksi enää oksennellut ja hengitys vinkunut, ei ollut selvää hengenvaaraa.Lääkäri määräsi, että hänelle ei saa antaa mitään nesteitä, mutta koko sairaalassaolo aikana hänelle ei laitettu edes tippaa! Kyseessä 8,5kg vauva, hän kuivuu aika nopeasti. Aina kun tyttö huusi tarkkailussa nälkää, janoa, väsymystä, paikalle purjehti kuuden hoitajan lauma jotka vaikka millä keinoilla ja äänenvolumilla yritti saada tytön itkun loppumaan. Sitten kun olin lähes saanut hänet nukkumaan, taas joku hoitaja tuli hokemaan "taee" (miten se nyt kirjoitetaankaan). Ihan kuin siinä nyt niitä yllätyksiä tarvittaisi! :twisted: Kahdelta yöllä sain luvan usean usean pyynnön jälkeen antaa vauvalle juotavaa. No...tänään...röntgenkuvilla selvisi, että melonia on joutunut keuhkoputkeen. Nyt tyttö sairaalassa edelleen infektiovaaran vuoksi. Suomessa lääkärit miettii mitä tekisi. Lääkäri Suomesta minulle tänään kertoi, että ainakin pk:n seudulla se olisi otettu tähystyksellä pois, jo eilen
Halusin vaan tämän kertoa, että vaikka lapsemme ovat saaneet erittäin hyvää hoitoa sairaaloissa täällä; täällä on kuitenkin aika yksin näiden asioiden kanssa ja huomaa, että kyse on kehitysmaasta. Edes tämä erikoislääkäri ei puhunut hyvää englantia, hoitohenkilökunnasta puhumattakaan. Välineet viime vuosisadalta (verrattuna alueen toiseen kansainväliseen sairaalaan) ja se henkilökunnan selvä epävarmuus ja osaamattomuus/ välinpitämättömyys.
En edes jaksa kaikkea kertoa, mutta kannattaa ainakin harjoitella kunnon ea-taidot ennenkuin tänne tulee pienen lapsen kanssa, se voi pelastaa lapsesi hengen. Ja kunnon vakuutus, pakko olla. Kalliiksi vakuutuskin tulee kun pidempään oleskelee, mutta vielä kalliimmaksi kun on tosi kyseessä.
Huomenna päivä uusi, toivottavasti parempi kuin pari viimeistä.
Syksyllä sitten Samui/Phuket.
