Daylight Dies - Lost To The Living

  • Keskustelun aloittaja Keskustelun aloittaja Pro-Pain
  • Aloitettu Aloitettu

Pro-Pain

Ylileveä kuljetus
Mode
Liittynyt
17.7.2002
Viestejä
36 356
Jenkkiläistä synkkää, epätoivoista, melankolista metallia tarjoilee Daylight Dies tulevalla Lost To The Living albumillaan. Albumi ilmestyy 14.7.

Biisilista:
01. Cathedral
02. A Portrait in White
03. A Subtle Violence
04. And a Slow Surrender
05. At a Loss
06. Woke Up Lost
07. Descending
08. Last Alone
09. The Morning Light

Daylight Dies MySpacessa:
http://www.myspace.com/daylightdies
 
Hankintaan menee täälläkin. "Dark, Desperate and Melancholic Metal". Kuvaa hyvin kyseistä bändiä. ( Tuossahan se oli jo alkupostissa suomennettunakin !)
 
Heitä arvostelulla kunhan oot kuunnellu lätyn.
 
Lätty koneella, tämä on nopeampaa kuin warettaminen. Mielellään ostelee lätyt iTunesista kun vauhti on tämmöinen.

Aloitan kuuntelun tuossa illalla/yöllä ja pistän sitten setistä arvion.

Biisien pituudet tässä:

01. Cathedral - 7.15
02. A Portrait in White - 5.03
03. A Subtle Violence - 5.41
04. And a Slow Surrender - 3.28
05. At a Loss - 6.27
06. Woke Up Lost - 5.23
07. Descending - 5.20
08. Last Alone - 4.59
09. The Morning Light - 7.58
 
Voi veljet. Nyt pitää sekoittaa Opeth, Dark Suns ja The foreshadowing keskenään, niin saadaan Daylight dies. Tämä on lähes täydellinen metallilevy tämän tyylisen "ranteet auki, mutta ei kuitenkaan" musan ystäville.

Orkesteri käyttää paljon intstrumentaaliosia biiseissä rakentaen niillä biiseistä hienoja vedätyksiä. Välillä aika suoraviivaista tasaista menoa, ei mitään progekikkailua. Paljon ja taas paljon ehania melankolisia melodioita skeboilla joka puolella lättyä. Vokaalit pitkälti hyvin sopivasti örisevät ja onhan siellä tarjolla varsin hyvää puhdastakin laulua.

Biiseistä ei voi erotella oikein mitään ylitse muiden kun kaikki ovat ihan perkeleen hyviä.

Hieno instrumentaalilevy höystettyä vokaaleilla, ehkäpä vuoden paras lätty.

Ja turha syytellä Opeth-klooniksi, eivät he ole patentoineet tämänkaltaista musiikkia.
 
Täytyy laittaa hankintaan.
 
On tämä nyt vain yksinkertaisesti mahtava levy.

Kuuntelin tuossa noita kahta aiempaa albumia :No Reply (2002)(Eri Laulaja) ja Dismantling Devotion (2006). Ei todellakaan huonoiksi voi sanoa niitäkään. Täytyypi nuo kaikki käydä jostain poistamassa. Nykyään, saa hyviä makupaloja netistä, joten ostan vain parhaat. Ennen piti ostaa "sika säkissä" .Tai käytiinhän niitä levyjä 80-luvun alussa. Kirjastossa tai levykaupoissa kuuntelemassa. Tää on tätä nykyaikaa. Levyn saa arvosteluineen päivässä.
Tässä Imperiumilta poimittu bändistä hiukan lisää.

http://www.imperiumi.net/int_2.php?id=736
 
joo.. taattua tavaraa.. ostoon menee

mieleen tulee kyll Katatonia/Dan Swånö akseli.. ja sehän on vain hyvä asia.

a Portrait in white:ssa eka 4sekunttia kuulosti niin Before the dawn:in Black dawn:in alulta että säihkähdin.
 
Ihan perushyvä lätty tämä. Tasainen hyvä paketti, josta on vaikea nostaa esiin mitään yksittäisiä biisejä. Tähän tulee varmaan palattua syksymmällä.

OT: Ootko Mike kuunnellu Agallochia? Liian harva on bändistä tietoinen, vaikka kyseessä on uskomattoman kova poppoo. Ei kuitenkaan ihan tällaista doomimasennusta, vaan ehkä enemmänkin kuuluu bm/folk-tausta. Upeaa fiilistelyä, joka toimii etenkin syksyisin. Mikä tahansa herrojen täyspitkistä levyistä (Pale Folklore, The Mantle, Ashes against the grain) on tutustumisen arvoinen, vaikka Folklore kärsii ehkä hieman huonoista soundeista. EP:t sitten ei ehkä ihan yhtä hyviä. Mutta ei muuta kuin kaikki myspaceen kuuntelemaan maistiaisia ko. levyiltä, jos eivät ole tuttuja. Kannattaa muistaa, että tällainen musiikki toimii tietenkin parhaiten, jos kuuntelee koko levyt putkeen.
 
Ihan perushyvä lätty tämä. Tasainen hyvä paketti, josta on vaikea nostaa esiin mitään yksittäisiä biisejä. Tähän tulee varmaan palattua syksymmällä.

OT: Ootko Mike kuunnellu Agallochia? Liian harva on bändistä tietoinen, vaikka kyseessä on uskomattoman kova poppoo. Ei kuitenkaan ihan tällaista doomimasennusta, vaan ehkä enemmänkin kuuluu bm/folk-tausta. Upeaa fiilistelyä, joka toimii etenkin syksyisin. Mikä tahansa herrojen täyspitkistä levyistä (Pale Folklore, The Mantle, Ashes against the grain) on tutustumisen arvoinen, vaikka Folklore kärsii ehkä hieman huonoista soundeista. EP:t sitten ei ehkä ihan yhtä hyviä. Mutta ei muuta kuin kaikki myspaceen kuuntelemaan maistiaisia ko. levyiltä, jos eivät ole tuttuja. Kannattaa muistaa, että tällainen musiikki toimii tietenkin parhaiten, jos kuuntelee koko levyt putkeen.
Vokaalit eivät iskeneet tuossa orkesterissa, vaikka fiilis olikin kohdillaan. Pitää antaa zäänssit silti bändille ja koittaa uudestaan.
 
Back
Ylös Bottom