Huah, serkku kadotti duuniavaimet kännipäissään vkloppuna, ollaan samassa paikassa töissä. Lainasin sille omia avaimia ja se tuli palauttaa ne puol kahelt, sen jälkee ei ollakkaa nukuttu. Noh, syön kananmunia ja pelaan pokeria, työt alkaa 2h päästä :wtf:
Enää koskaan en aio yrittää pois pääsemistä, huomattuani viimekerralla miltei sammuneen leiritulen olohuoneeni keskellä ymmärsin että liekkiä on ruokittava miltein taukoamatta. Poistuminen tekisi kyllä välillä hyvää jottei jäisi vangiksi itseensä. Pian huomasin tulen leimun haihtuvan silmissäni ja havahduin jälleen lisäämään uuden kirjan tulen pitimiksi. Liika tieto voi olla pahasta hän sanoi tällä kertaa usvainen harso silmissään joka juonsi juurensa kyynelkanavista. Kaikki näytti silti kirkkaalta. Aivan kuten ennenkin. Joskin kirjastotilojen hyllyjen väliin oli ilmestynyt taas uusia opuksia tutkittavaksi. Eivätkö ne koskaan loppuisi? Kolahduksen kuultuaan hän näki jälleen kuinka rappusia alas kapusi jokin hahmo tuoden mukanaan lisää ajatuksia. Tämän nähtyään hän havahtui jälleen unestaan ja huomasi kirjapinon kasvaneen. Hän ei enää näistä oudoista tapahtumista jaksanut välittää vaan kuiskasi: "Toivottavasti tämä ei lopu koskaan."