No ehkä nyt ei elämää ihan kannata päättää jonkun yliopiston takia.
Ja mitäs vikaa tradenomiksi opiskelussa on, voit saada siinä sivussa edes jonkinlaisen tutkinnon jolla saa edes jonkinlaista duunia. Lisäksi tradenomiopintoja voi jonkin verran hyväksi lukea myös sitten kauppiksessa.
Ja ylipäätään, mikä pakko sinne yliopistoon on päästä. Tekeekö se susta yhtäkkiä paremman ihmisen ja onnellisen? Vai onko tuo vain itsesi kehittämää illuusiota että kaikki olisi hyvin tuon jälkeen? Vai olisiko fiksumpaa hoitaa eka itsensä sellaiseen kuntoon että ei ole alkoholiongelmaa, masennusta, itsemurhasuunnitelmia, itsetunto ongelmia jne.
Ja mitäs paineita ne tuttavat asettaa, eivätkö hekin vain haluaisin että olen tyytyväinen itseensä? Tuskin ne vaativat sua miksikään maisteriksi tjsp.
Noh.. Ensinnäkin, mä en halua jonkinlaista duunia ja jonkinlaisen koulutuksen. Mä haluan sellasen työn, missä mä voin toteuttaa kunnianhimoani, ja hankkia siinä sivussa jollaintasolla jopa rahaa, vaikka mua ei nyt kiinnosta sellaa raha että se on ainoa elämänarvo, vaan mä jos saisin valita 10 000 euroa kuussa tradenomina ja 2500 ekonomina, ja mielellään jonkinasteisissa johtotehtävissä, mä oisin paljon mieluummin yliopiston käynyt, kun en. Mua kiinnostaa oppia uutta syvällisesti, eikä tietää minimaalisesti vähän joka-asiasta.
Edes jonkinlainen työ ja tutkinto kuuluu edes jonkinlaisille ihmisille. mua vituttaa yli kaiken että mua itseäni paljon huonommin koulussa menestyneet ihmiset pärjää nyt ja tulevaisuudessa n+1 kertaa paremmin kun mä. Ite en oo ku kärsiny siitä että oon koulussa ollu aina hyvä. Turpaa tul nii että tukka lähti vähän joka vitun päivä ku mä olin se vitunluuserinörtti joka aina saa 9 tai 10 numeroksi.. Mulle vittuiltii tyylii joka lauseessa lukiossa siitä että mul on kaikki nii hyvin ja mul on joka numero 9, ja sen takia että mul ol melkein kolmenumeroo parempi keskiarvo ku kavereilla, ni eipä mulla kauheasti kavereitakaa ollu. Ja nekin kaverit pääsee paljon pitemmälle elämässä ku mä, vaikka mä olin koko aikani koulussa paras ja viimesenä vuonna vain toiseksi paras.. SILTI musta tulee luuserinomi, ja niistä tulee inssejä, dippainssejä ja vartijoita. ja ties mitä muuta paljon arvokkaampaa ja paremmin tienaavaa ku mä. joka on tosiaan lähinnä saanu pataan henkisesti ja fyysisesti 12 vuotta sen takia, että on erottunut joukosta aina sillä että on ollu se jätkä joka saa aivan joka vitun aineesta kiitettävän. Ei sellasia koskaan kukaan arvosta..
Oisin päässy helpommalla jos oisin aina koulussa vastannu tahallaan väärin että oisin saanu perus 7 keskiarvon, ni eipä ois tarvinnu olla 12 vuotta sylkykuppinakaa.
Mä oon huonoimmassa mahollisessa jatko-opiskelupaikassa, vaikka mun päättötodistuksessa on tasan 3 numeroa jotka ei oo 9, vaan on alle sen. ja sitte musta pitäis tulla vain jotain, mitä tulee entisistä niukin-naukin koulusa läpässeistä.
Ja mun paprut tulee oleen huonoimmat maholliset, koska mul ei oo mitää erikoistumisvaihtoehtoa. Ollaa meitin ohjelmassa luettu 1 kurssi läpi kaikkea mahollista, eikä olla keskitytty mihinkään osa-alueeseen, ja mitää työtä mä en kykene tekemään, kun mulla ei oo niin mihinkään koulutusta. työharjotteluakaa en oo saanu.. Onneks vaihan alaa, jos en yliopistoo pääse. Noi on huonoimmat maholliset jatkokoulutuspaperit. Ei oo mitää mahkui päästä töihin, kun on yks kurssi kirjanpitoo, yks markkinointia, yks logistiikan perusteita jne. ei mistää oo kahta. paitsi ruotsista.
Ja mun sukulaiset, ja vanhemmat ja muut tuttavat lähinnä vittuilee koko ajan siitä että musta tulee joku vitun merkonoomi, vaikka musta piti tulla neurokirurgi tai tuomari tai ministeri. Ja mä en itekkää oo koskaa halunnut mihinkään liian matalalle.. Ja mun epäonnistuminen täydellisesti lukion jälkeen on ollu tosi kova pala porukoille, ja ne on monta kertaa äänee sanonnu häpeävänsä mua, ku mä en oo mitään eikä musta tuu mitään.
Ja mä en itekkään arvosta niin ollenkaan itseäni. Mä en todellakaan oo kiinnostunu yhtään mistään vitun sihteeritasonhommista, en halua myyä puhelimella liittymiä, enkä olla millään tavoin ns. suoritusportaassa. Ja mua kyllä kiinnostaa teoreettiset opinnot, niinkuin sanoin, niin 1/5 palkalla oisin mieluummin maisteri ku joku vitun nomi. sitäpaitti oon aina viihtynyt koulussa, vaikka ekat 12 vuotta tuli pataan, niin kyl mä tykkäsin olla siellä, ku sai ajatella ja käyttää sitä henkistä puolta, ja nyt ei tuu pataan, mut eipä tartte kyllä aivosolujakaa rassata sen enempää, mua on vituttanu se paikka alusta saakka.
En todellakaa tyydy tähän. mikäs sen luuserimpaa, ku kuolinilmotus missä lukee tradenomiopiskelija, ylioppilas.. mä sitoudun tähän projektiin, että pääsisin yliopistolle, täs tapaukses varmaa joensuuhu, helpompi päästä, mä maksan valmennuskurssin.. kallista, mut elämä on.
Ainaki tuli todistettua, että ei pääse kauppakorkeesee lukemalla 15 minuuttia päivässä. ois jopa päässy jos ois jättäny laskematta, kun vielä päätti että ei riskeerata, ku ei olla yhtää kertaa kirjaa ees avattu..
tyhmä mä
Perkele kun oon huono ihminen, tosin se ei tuu kyllä yllärinä tutuilleni, eikä varmaan kellekkään joka on mun edesottamuksia netitse seurannu.
Vituttaa. Ja mä ku haluaisin opiskella oikeasti. ja mä kun haluaisin opiskella samantien lisensiaatiksi asti.
edit. lisätääs nyt vielä, että en mä sinänsä halvenna ihmisiä, jotka vaikka oikeasti haluaa alkaa kassatädeiksi, tai puhelinkauppiaaksi. Mä en vaan halua. enkä perkele ala! mua ei sellanen kiinnosta yhtään, ja oon tosi katkera jo nyt etten oo päässy puusta pitkään, muuta oo mun koulutodistuksista hyötyny, ku onpahan henkinen sietokyky eriluokkaa, ku hyväksytymmilla ihmisillä. Katkera oon siitä että oon saanu kestää nii paljo kaikkea ikävää sen takii et oon erottunu sil et olin liian fiksu. vituttaa
