Lapsi treenaamaan?

  • Keskustelun aloittaja Keskustelun aloittaja kopsis
  • Aloitettu Aloitettu

kopsis

Liittynyt
24.2.2005
Viestejä
588
No niin, sainpas ylipuhuttua 7v tyttären aloittamaan jonkin urheiluharrastuksen - ensi keskiviikkona ekaa kertaa taekwondoon Hwarangin nuori suomi 7-9v -ryhmään :)

Onkos muilla kokemuksia noinkin nuoren muksun kamppailulajitreeneistä, ehkä jopa omakohtaisia? Noilla näkyy olevan 4-6v/7-9v ryhmät ja kysyntää kuulemma on!

Tyttö on ollut pienestä pitäen melko liikunnallinen, on nopea ja notkea, hieman ehkä rämäpäinenkin - siksi ajattelin, että tuollainen laji voisi sopia erittäin hyvin???

Keskiviikkoa odotellessa :thumbs:
 
itte alotin judon noihi aikoihi.. ja ei tattenu kauheesti ylipuhua.. kyl se tyttö menee jos sitä kiinnostaa.. mut ei kannata väkisin pakottaa
 
Genki_Sudo sanoi:
kyl se tyttö menee jos sitä kiinnostaa.. mut ei kannata väkisin pakottaa
Click to expand...


No kyllä sitä kiinnostaa, mutta ei oo mikään ihan helppo tapaus noin luonteensa puolesta - olen vaan aina välillä ehdottanut erilaisia harrastuksia, kun siskonsa aloitti tanssimisen 3v sitten, ku oli 6v.

Tuli vaan eräänä päivänä mieleen, miten mahtais innostua jostain tuollaisesta ja sitten kateltiinkin illalla yhdessä youtubea :)

Otin selvää ryhmistä ja annoin tytön miettiä pari päivää - ja tosiaan keskiviikkona ekaa kertaa, ihan tutustumismielessä. Jos ei halua jatkaa, niin sitten ei halua...sitten etsitään jotain muuta myöhemmin :thumbs:
 
Siskoni meni ensi kertaa judo-treeneihin 4-vuotiaana ja itsekin aloitin lajin samoihin aikoihin ala-asteen kanssa. Pidän budolajeja hyvänä vaihtoehtona, koska niihin liittyy useimmiten kasvatuksellisestikin tärkeitä asioita kuten toisten (myös vastustajan) kunnioittaminen ja tiukat säännöt, auktoriteettien (valmentajien) kunnioittaminen, kurinalaisuus ja muitakin yksilön identiteetin kehittymisen kannalta tärkeitä asioita (näitä löytyy toki ei-budolajeistakin). Omaa nuoruutta muistellessa vanhempien kasvatuksen ohella judo on ollut todella suuressa kasvatuksellisessa roolissa. Oma seura aikanaan panosti valtavasti nuorisokasvatukseen ja muihinkin kuin vain urheilullisiin asioihin.

Tärkeää on tarjota myös paljon erilaisia liikunnallisia vaihtoehtoja, ja jos joku alkaa kiinnostaa, antaa tukea niin paljon kuin mahdollista. Toisaalta olen myös sitä mieltä, että jos jotain haluaa kokeilla, pitää sitä myös vähän aikaa jatkaa vaikka ei niin huvittaisi. Vain siten voi tutustua lajiin riittävästi ja todeta itse sopiiko se itselleen.

Kun omille muksuillekin tulee vielä muutama lisävuosi, vien varmasti koittamaan muksujudoa (yleisurheilujen, jalkapallojen ja muidenkin lajien ohella). Lajivalinta tulee kyllä omalla ajallaan. Omaan skaalaan kuului aikanaan päälaji judon ohella yleisurheilu (pääosin keihäs ja pikamatkat), jalkapallo ja musiikin puolelta viulun, kitaran ja pianon soittaminen.

Nuori mieli kaipaa paljon virikkeitä. Kun nuorena oppii kanavoimaan ylimääräisen energiansa ja oppimisen tarpeensa oikein, jää moni 'ei niin hyvä aktiviiteetti' kokeilematta.

Tsempit likalles!

PS: Myöskään tyttöjen ja poikien lajeja ei ole tuossa iässä. Eräs Tamperelainen voimailija sanoi joskus ihan osuvasti: "Jos saan joskus lapsia niin ne käy sen verran nyrkkeilemässä että uskaltavat harrastaa balettia" :)
 
Poikani meni seitsemän vuotiaana Helsingin Itsepuolustuskoulun TaeKwondoon ja aloittaa nyt 10-vuotiaana rinnalle BJJ:n. Potkut lähtee jo ihan mallikkaasti. :)

http://flickr.com/photos/steelduck/1062192850/

Suosittelen HIPKO:n tarjontaa lapsille aika varauksetta. Opetus on ollut todella hyvää ja lapset näyttävät viihtyvän. Pitävät myös kasvatuksellisen puolen todella hyvin treenaamisessa, jossa korostetaan toisen kunnioittamista, hyvää käytöstä jne. myös salin ulkopuolella.

Tuossa lehdessä on enemmän juttua toiminnasta:
http://www.helsinginitsepuolustuskoulu.fi/pics/Hipko_lehti_kesa_2007.PDF
 
s154405 sanoi:
Sori off topic, mutta pakko kysäistä. Mitä olisit mieltä jos poikasi haluaisi myöhemmin siirtyä vapariin?

(Komeesti nousee kyllä kinttu :))
Click to expand...

Hmm.. vähän kyllä hermostuttaisi ja kysyisin, että ootko nyt ihan varma - jos on lahjoja ja kiinnostusta niin mikä ettei - voi kyllä olla, että isällä olisi pyyhe herkässä häkin reunalla. Suojelevana isänä kyllä toivon, että pysyy BJJ:n jja IP-lajien parissa. Itselleni on tärkeää, että tuossa lapsen harrastamisessa kulkee rinnalla "budo-ajattelu", eli toisen kunnioittaminen, hyvät tavat, jne. HIPKO:ssa olen huomannut, että siitä pidetään hyvää huolta. Pahan heitit. Katsellaan jos/kun tulee ajankohtaiseksi. :rolleyes:
 
No niin, ensimmäiset treenit takana - tyttö tuli salista intoa puhkuen, oli kuulemma TOSI kivaa ja haluaa jatkaa ehdottomasti!

Jännitti ennen tuntia (luonnollisesti), mutta oli unohtanut moisen heti alkulämmittelyn aikana :)

Ihan mieltä lämmitti kun kuunteli tytön innostunutta selostusta kotimatkalla - energiaa riitti ihan "kiitettävästi" pitkän päivän ja treenienkin jälkeen
 
Loistavaa! Ihan rupesin miettimään kuinka kateellinen mä oikeastaan olen, kunpa mun faija oli vieny kamppailulajeja harrastamaan. Futista ja sählyä jouduin nysväämää aina :) Vasta aikuisiällä sain ruveta toteuttamaan pitkäaikaisen unelmaani.
 
Benu sanoi:
...Futista ja sählyä jouduin nysväämää aina :)
Click to expand...


Eipä tuo halunnut joukkueurheilun pariin - ihan ensimmäiseksi yritin etsiä yleisurheilun puolelta harrastusmahdollisuutta, mutta ei ollutkaan niin helppoa!

Mistäs muuten kannattaisi lähteä pukua hakemaan, leppävaara/myyrmäki/konala -akselilta ? Nettikaupasta näyttäisi 130cm puku irtoavan 34€:lla ja vyöt 7€/kpl, mutta ehkä mieluummin ostaisin puvun sovituksen jälkeen - ei tarttis lähteä kikkailemaan palautusten kanssa etc.
 
Eikö siellä salilla myydä pukuja? Olettaisin että heillä on omat puvut ja jos ei ole tietävät varmaan parhaiten mistä saa käsiinsä lähettyviltä.

Lisätäkseni vielä, niin se on hyvä että kuunnellaan lasta noissa asioissa. Mun mutsi kielsi karaten ja judon alotuksen kun se oli hänen MIELESTÄ vaarallista vaikka innoissani aina painin ja nyrkkeilin (isoisän kanssa, en kavereiden :D).
 
Benu sanoi:
Eikö siellä salilla myydä pukuja? Olettaisin että heillä on omat puvut ja jos ei ole tietävät varmaan parhaiten mistä saa käsiinsä lähettyviltä.
Click to expand...


Ei myydä, ainakaan nettisivujen perusteella. Voihan se olla, että isommille löytyykin - täytyypi kysäistä ohjaajalta :)
 
kopsis sanoi:
No niin, ensimmäiset treenit takana - tyttö tuli salista intoa puhkuen, oli kuulemma TOSI kivaa ja haluaa jatkaa ehdottomasti!
Click to expand...

Hienoa! Mutta jos kyseessä on vain alkutuntien kuherruskuukausi, niin tsemppaa jatkamaan vaan. Tosi monet lopettaa ½-1 vuoden kuluttua, eikä lajin saloja ole siihen mennessä nähty vielä juurikaan, puhumattakaan tästä hyvin todellisesta henkisestä kehityksestä.

Käy katsomassa treenejä myös itse. Kaikki riippuu opettajasta, ja peruskurssin jälkeen voi seuraava ohjaaja olla jotain muuta. Hyvä opettaja pitää ryhmän kasassa (ääritärkeää skiditreeneissä), innostaa ylittämään itsensä ja saa lapset pitämään hauskaa. Jos ryhmä tai ope alkaa tökkiä, kannattaa kokeilla toista salia (samaa tai eri lajia) ennen kuin sanoo lapselle että "ethän sä viihtynyt siellä edellisessäkään mestassa".

Toivotan hyviä treenejä jatkossakin!:rock:
 
s154405 sanoi:
Kun omille muksuillekin tulee vielä muutama lisävuosi, vien varmasti koittamaan muksujudoa.
Click to expand...

Hipkosta löytyy muuten Taapero Taekwondo! Erittäin hyvän ohjaajan vetämänä lisäksi (liikunnanohjaaja+lastenohjaaja tietääkseni). Ei tarvi odottaa että mukula kasvaa. Taaperossa on vanhemmat mukana liikkumassa, leikkimässä ja siinä ohessa taekwondoa reenaamassa.

www.hipko.fi :worship:
 
Tarina: Olin pienempänä (ala-asteen ekoilla luokilla) aika heiveröinen ja tietenkin jotkut isommat kiusasivat. Sitten vanhempani halusivat, että oppisin hieman pitämään puoliani ja houkuttelivat judoon. Vaikka minusta ei kilpailijaa tullut niin hyvän harrastuksen olen judosta saanut, eikä nyt enää kehtaa lopettaa kun se musta on yhden askeleen päässä. Ja hyötyä on ollut ihan yleiskunnon ja tämän saliharrastuksen kannaltakin.

Itse junnuja valmentavana voin sanoa, että budolajit ovat todella hyvä harrastus, koska vaikka kyseessä onkin yksilölaji niin isossa ryhmässä tulee harjoiteltua todella monen eri kaverin kanssa. Ja parasta on näissä lajeissa toisten ottaminen huomioon. Myöskin se on ihan positiivista, että suurin osa vanhemmista ei kovinkaan paljoa lajista ymmärrä, niinpä kisoissa on aika vähän näitä esim. junnufutiksessa kentän laidalla esiintyviä räyhääviä vanhempia.
 
jukkakoivunen1 sanoi:
Käy katsomassa treenejä myös itse. Kaikki riippuu opettajasta, ja peruskurssin jälkeen voi seuraava ohjaaja olla jotain muuta. Hyvä opettaja pitää ryhmän kasassa (ääritärkeää skiditreeneissä), innostaa ylittämään itsensä ja saa lapset pitämään hauskaa.
Click to expand...


Heh, se kun ei ole halunnut ketään katsomaan. Oli kerran sanonu mummolleen, ettei halua aloittaa mitään harrastusta, kun siellä on ihmisiä katsomassa ja isi tulee kuitenkin kameran kanssa sinne :lol2:

Nyt sitten sunnuntaina toisten treenien jälkeen kysyin, että saisinko tulla katsomaan treenejä joskus, jos vaan sopii - ja kas, tyttö sanoi "saat" :eek:

Toi ei ole alkeiskurssi, vaan siellä on osalla keltainen vyö ja nyt syksyllä aloittaneita taisi olla neljä (kaikkiaan viisi tyttöä ja kahdeksan poikaa). Vaikuttaa asialliselta touhulta, tuossa ryhmässä 7-9v ja sieltä siirtyvät 10-13v ryhmään - molemmat nuori suomi -ryhmiä.

Pukukin tulee jo seuraaviin treeneihin seuran kautta, verkkareita yms. ei nyt kuitenkaan ihan vielä viitsi lähteä tilaamaan :)
 
steelduck sanoi:
Poikani meni seitsemän vuotiaana Helsingin Itsepuolustuskoulun TaeKwondoon ja aloittaa nyt 10-vuotiaana rinnalle BJJ:n. Potkut lähtee jo ihan mallikkaasti. :)

http://flickr.com/photos/steelduck/1062192850/

Suosittelen HIPKO:n tarjontaa lapsille aika varauksetta. Opetus on ollut todella hyvää ja lapset näyttävät viihtyvän. Pitävät myös kasvatuksellisen puolen todella hyvin treenaamisessa, jossa korostetaan toisen kunnioittamista, hyvää käytöstä jne. myös salin ulkopuolella.

Tuossa lehdessä on enemmän juttua toiminnasta:
http://www.helsinginitsepuolustuskoulu.fi/pics/Hipko_lehti_kesa_2007.PDF
Click to expand...

Ääni HIPKOlle myös täältä!
 
JudoHemmo_85 sanoi:
Myöskin se on ihan positiivista, että suurin osa vanhemmista ei kovinkaan paljoa lajista ymmärrä, niinpä kisoissa on aika vähän näitä esim. junnufutiksessa kentän laidalla esiintyviä räyhääviä vanhempia.
Click to expand...

:hyper: Vähän hävetti pojan ensimmäisissä BJJ-treeneissä, kun tajusin että minusta meinasi tulla "futis-isä". Loppu paineissa huutelin salin reunalta:"Guardi kiinni! Työnnä vasen jalka sivulle ja mene mounttiin." Ukko teki työtä käskettyä ja vetäjä vannotti minua (kieli poskessa), että en saa enää ikinä tulla seuraamaan treenejä. Ei vaan pystynyt mitään, kun olin niin ylpeä pojasta, kun se paini hyvällä asenteella. :) Pitää opetella hillitsemään itsensä ja antaa pojan harrastaa rauhassa - pirun vaikeeta.
 
Benu sanoi:
...Mun mutsi kielsi karaten ja judon alotuksen kun se oli hänen MIELESTÄ vaarallista vaikka innoissani aina painin ja nyrkkeilin (isoisän kanssa, en kavereiden :D).
Click to expand...

Juu, tuota en ymmärrä. Vanhempien pitää todellakin sallia lapsen mennä harrastamaan urheilua, mikäli se sinne mielii. Ei pidä kuitenkaan olla itse liian innoissaan lapsen läsnäollessa, sillä silloin hänen kiinnostus voi laantua (uhmaikä jatkuu kunnes muutetaan pois kotoa). Loukkaantumisia voi sattua milloin vaan, todennäköisemmin kuitenkin könyät portaissa huonon tasapainon vuoksi, kuin loukkaat itsesi reeneissä. Ja reeneissä loukkaantumiset on hyväksyttäviä. Ja esim. juniori-jujutsussa ei käytetä lukkoja tms. jotka voisivat haitata fyysistä kehitystä.

Itseäni vanhemmat eivät vieneet mihinkään harrastamaan. Isä kyseli joskus jalkapallosta, mutta ujo poika ei sinne halunnut mennä. Luistelustakaan ei tahtonut tulla mitään. Nuoruus meni hyvin löysästi. 15-vuotiaana kuitenkin innostuin urheilusta, ja sen myötä lähdin käymään lenkillä. Sitten tapahtui varsinainen käännekohta, kun kaveri pyysi jujutsuun mukaan (ei yksinään uskaltanut aloittaa). Ajattelin että kokeilumielessä mennään ilman mitään paineita. Ja siellä ollaan. Onneksi reenaaminen ei jäänyt ½-1:n vuoden jälkeen, sillä olisin nyt tosiaan kusessa. Kuntoilusta tuli osa elämää ja omaatuntoa ;).
 
Back
Ylös Bottom