Millainen elokuva on Irreversible? Tiedän tiedän..kuuklettaa voisin, mutta alaston palaute elokuvan katsojalta on parempi kuin pussillinen kuukletuksia.
Widowmaker jo kertoikin elokuvasta, mutta innostuin itsekin kirjoittamaan...
Elokuva tosiaan jakaa katsojat täysin kahtia. Osalle (pienelle) elokuva todella vaikuttava, jonka muistaa loppuelämän... toinen osa (hyvin suuri osa) elokuva on täyttä tuskaa katsoa tahi katsominen jätetään kesken, vannoen: ei koskaan uudelleen. Yhteistä kummallekin katsojaryhmälle: elokuva on äärettömän ahdistava.
Ehkä elokuvasta kertoo jotain: itse kävin ensimmäisen kerran katsomassa Rakkautta ja Anarkiaa festifaalilla ja puoleen väliin mennessä yli puolet salista oli tyhjentynyt ahdistuksen ja pahoinvoinnin kourissa... Ennen Irreversibleä olin kuvitellut voivani katsoa (lähes) mitä tahansa, mutta silloin salissa istuessani ja aina kun nykyään elokuvan katson uudelleen, on raja vähällä tulla vastaan... Tietyissä kohdissa tekee mieli rukoilla että kamera kääntyisi toisaalle tai kääntää itse katse sivuun tai heittää huutaen dvd-soitin seinään...
Lyhyesti elokuvasta: Elokuvan ohjannut ranskalainen Caspar Noé (tuotantovuosi 2002) ja pääosissa ovat: Monica Bellucci (Alex), Wincet Cassel (Marcus) ja Albert Dupontiel (Pierre). Juoni tiivistettynä: keroo kolmesta läheisestä ystävästä, jotka lähtevät viettämään iltaa Pariisiin yössä. Alex ja Pierre olivat ennen rakastavaisia, mutta ovat aikanaan eronneet Marcuksen ollessa Alecin nykyinen elämänkumppani. Ystävysten ilta alkaa mennä hiljalleen pieleen alkoholin ja erilaisten päihteiden takia, ja Alexin Marcuksen riidasta tapahtumat sinkoutuvat aivan perseelleen...
Irreversible on elokuva ennenkaikkea rakkaudesta ja mitä ihminen on valmis tekemään rakkaansa eteen. Se on myös elokuva kostosta ja näyttää kostoon liityvän sokeuden voimalla, johon mikään elokuva ei tule varmaan pystymään.
Elokuvan kerronnallinen ratkaisu (kronologisesti käänteinen) on katsojan kannalta raskas, eikä kokemusta tee yhtään helpommaksi Noen pyörivä ja keikkuva kamera (elokuvan ensimmäisistä 15 minuutista selviäminen ilman epileptistä kohtausta on jo pieni voitto), mutta keinuva kamera ja pitkät yhtenäiset otot ilman leikkausta on äärettömän tehokas keino kuvaamaan epävarmuutta, epätietoisuutta, pelkoa, ahdistusta ja pian räjähtävää väkivaltaa. Muutenkin kuvaustyylit, valaistus, rytmi, intensiivinen musiikki ja leikkaus lisäävät katsojan ahdistusta.
Elokuvan väkivallanteoista en kirjoita yhtään enempää, katsokoon ken haluaa ja pystyy. Irrallisinakin katsottuna teot ovat hirviömäisia, raakoja ja järkyttäviä, mutta yhdistettynä ne oikeassa aikajärjestyksessä päähenkilöihiin, tarinaan, tapahtumiin ja taustoihin, on tunne potenssiin miljoona... Vasta elokuvan lopussa tapahtumien kulun ymmärtää ja silloin tapahtumat ja elokuva alkavat tuntua vielä (jos enää edes mahdollista) ahdistavammalta...
Itselleni Irreversible on paras elokuva minkä olen koskaan nähnyt: Syvällisin ja samalla raa'in elokuva... Muistan sen aina ja voin sanoa sen katsomisen muuttaneen minua. Irreversible elokuvana on äärimmäisen ehdoton: se puristaa esiin suunnattoman primitiivisen tunnereaktion turtuneimmastakin katsojasta.
Anteeksi avautuminen...
Elokuvaa: en tiedä saako vuokraamosta. Aikanaan sitä ei tuotu Suomeen edes dvd:nä. Omani ostin muinoin eng-subeilla jostain netin "erikoiskaupasta"... Kai tilanne muuttunut.
