• Rekisteröidy ja osallistu keskusteluun. SHABOOM

Yleinen sinkkuketju (HUOM! Vain sinkut saavat kirjoittaa)

JS88

VIP
Liittynyt
19.3.2009
Viestejä
1 984
Kaupunki
Pks
Voitais yrittää päästä mm. sinne terassille joku päivä? Eikös ainakin @Cherriu semmoista ottanut puheeksi ennen juhannusta? Ois mukava saada etelän ihmisten nickeillekin kasvoja. Oulussa oltiin aika aktiivisia, joskin toki tää Pakkis jäi välistä pois, mutta aika usein käytiin viihteellä / grillaamas / keilaamas / burgereilla jne porukalla Oli mukavaa kun ei tuntenut aluksi sieltäkään ketään.
 
Liittynyt
29.8.2006
Viestejä
3 665
Kaupunki
Oulu
Nykyäänhän liikunnan harrastamisen on oltava aina se sali 5x/vko. Joku kaksi kertaa viikossa sulkapalloa rakkaudesta lajiin pelaava ei ole monenkaan silmissä missään määrin urheilullinen.
Kerran varmaan vuosikymmen sitten haastoin erään 5x viikossa ja maanisesti ruokailuaan tarkkailevan jumppatytön lenkille mun kanssa, kun se piti itseään niin paljon parempikuntoisena kun sen painoindeksi oli varmaan yli sen 10 yksikköä parempi (20 vs. 30). Minä olin siis siihen aikaan noin 176 cm ja 100kg ja kiristelyvaraa olisi ollut paljonkin, joten se tyttö yritti noin 1.5 tuntia karistaa minua vauhdinpidolla, intervalleilla jne, mutta läski vaan pysyi perässä. Lopuksi tyttö totesi että pysyin perässä vain siksi kun olen mies. Ilmeisesti sillä, että olin jo silloin 20 vuotta harrastanut eri joukkuelajeja ja käynyt vuosikausia säännöllisen epäsäännöllisesti salilla, ei ollut merkitystä, koska en tarkkaillut ruokavaliota ja näyttänyt urheilijalta. Siihen aikaan minulla taisi olla noin 10-15 h liikuntaa viikossa.

Tätä samaa olen kokenut myös joidenkin laihojen miesten taholta. He pitävät itseään minuun verrattuna hyväkuntoisempina, kun heillä on pienempi rasvaprosentti, vaikka eivät harrastakkaan mitään hikiliikuntaa.
 
Liittynyt
19.10.2018
Viestejä
511
Kerran varmaan vuosikymmen sitten haastoin erään 5x viikossa ja maanisesti ruokailuaan tarkkailevan jumppatytön lenkille mun kanssa, kun se piti itseään niin paljon parempikuntoisena kun sen painoindeksi oli varmaan yli sen 10 yksikköä parempi (20 vs. 30). Minä olin siis siihen aikaan noin 176 cm ja 100kg ja kiristelyvaraa olisi ollut paljonkin, joten se tyttö yritti noin 1.5 tuntia karistaa minua vauhdinpidolla, intervalleilla jne, mutta läski vaan pysyi perässä. Lopuksi tyttö totesi että pysyin perässä vain siksi kun olen mies. Ilmeisesti sillä, että olin jo silloin 20 vuotta harrastanut eri joukkuelajeja ja käynyt vuosikausia säännöllisen epäsäännöllisesti salilla, ei ollut merkitystä, koska en tarkkaillut ruokavaliota ja näyttänyt urheilijalta. Siihen aikaan minulla taisi olla noin 10-15 h liikuntaa viikossa.

Tätä samaa olen kokenut myös joidenkin laihojen miesten taholta. He pitävät itseään minuun verrattuna hyväkuntoisempina, kun heillä on pienempi rasvaprosentti, vaikka eivät harrastakkaan mitään hikiliikuntaa.
Kyl mäkin jonkuu jumppatytön perässä...:sneaky:
No ei vaan. Mul on kokemuksia vähä toisinpäin oon hoikka poika 175/75 ja saan usein kuulla isomahaselt työkaverilt, et olen läpipaskuri. Siis miehelt joka ei seisovas pöydässäkään ota muuta ku lihaa lautaselle.

Kerran kävi töis sillee, et mul oli harjottelija kaverina joka kehu, et se vetää maast 200kg ja meil oli 40kg laatikko, joka piti kantaa pari kerrost ylöspäin. Tää koulupoika kanto sen autost ulko-ovelle ja oli ihan loppu, mä otin sit laatikon kainaloo ja kannoin sen perille. Poika oli ihan ihmeissää, et miten jaksoin ja eiks yhtää hengästytä.
 
Liittynyt
20.6.2018
Viestejä
2 656
Liikunnalla ei paljoa kaloreita loppupeleissä pelasteta jos niitä mätetään leipälävestä sisään miten sattuu. Olikos se tunti reipasta kävelyä per jäätelöpallero.
Joo. Kun ihmisellä on suu isompi kuin persläpi, niin vartalon laajentumista on vaikeahkoa estää kohtalaisella liikuntaharrastuksella :unsure:

Minun aktiivisin liikuntakauteni oli 17-30 -vuotiaana, kun treenasin hiki roiskuen tatamilla 3-4 x vko tai sitten tanssin ja kuntonyrkkeilin. Se oli mukavasti ennen fitnesshömpötystä eli tärkeintä oli itse toiminta ja tekniikan laatu eikä se, miltä kroppa näyttää toiminnan tuloksena. Ei silloin oltu edes kuultu perseselfiestä :confused: Itseasiassa minulla ei ole yhtään valokuvaa vähävaatteisesta timmistä Sylveröstä.

Nyt vanhana ja sairaana tuollainen treenimäärä silloisella vauhdilla aiheuttaa jo ajateltuna hengenahdistusta.
 
Liittynyt
10.8.2006
Viestejä
10 250
Juu ei se liikunta paljoa kaloreita polta, ellei sitten harrasta aivan pirusti. Joskus ihmetelly et normi salilla on keskivertoa lihavampaa porukkaa treenaamassa. Vuodesta toiseen ne paahtaa eikä mitään tulosta näy. Yllättävän monesti sit ne laiheliini naiset mitä tuntee ei liiku ollenkaan. Salihommatki on menny aivan naurettavaan hifistelyyn monella. Kiinnitetään huomio johonki lisäravinteisiin, treenijakoihin jne kuitenki se perustekeminen on laadultaa aivan paskaa eikä ne ikinä edes tajua sitä.
 
Liittynyt
30.3.2014
Viestejä
9 459
Mullakin on muuten ollut epäliikunnallinen itsetunto nuorena tai lapsena. Oon aina ollut aika huono kaikessa: pelkään palloja enkä opi koreografioita ja muutenkin kömpelö ja juoksen hitaasti eikä meillä ollut ikinä varaa mihinkään luistimiin tai muihin urheiluvälineisiin (tai mikä lienee syynä, mutta multa puuttui aina välineet). Voitte vaan kuvitella millaista helvettiä oli sähly ilman sisäkenkiä - tajusin vasta aikuisena, että sen pelin ei oo tarkoitus sattua niin vietävästi :LOL:. Kädenväännössä voitin kyllä kaikki, kunnes kuudennella luokalla pojille tuli murrosikä ja se siitäkin pätemisestä sitten. Lisäksi oon kasvanut kilpaurheilijakodissa, jossa totuin siihen, että perheenjäsenen maanantain ja torstain pyörälenkki oli 250km ja iltalenkille pakattiin tiiliskivet reppuun etc - niin sen kaiken keskellä en oikein tajunnut, että mä itsekin liikuin normaalikersaa enemmän.

Joskus yläasteella alettiin tekemään jotain kuntotestejä, ja mä sain huippulukemat. Aattelin et tein testin varmaan väärin ja häpesin itseäni. Sama kuitenkin toistui aina kun jotain testejä jossain tehtiin, ja joskus parikymppisenä aloin tajuamaan, että jaksoin enemmän ja pidempään kuin muut. Mä en oo missään taitava tai kovatasoinen, mutta oon se, joka jaksaa pisimpään.
 
Liittynyt
8.10.2017
Viestejä
264
pelkään palloja enkä opi koreografioita ja muutenkin kömpelö ja juoksen hitaasti
Ihan kun minä :LOL:
Paitsi etten ollut ikinä missään kuntotestissäkään hyvä.
Toisin sanottuna inhosin ja välttelin kaikkea liikuntaa aina siihen asti, että löysin tän saliharrastuksen joka on oikeasti kivaa.
 
Liittynyt
20.6.2018
Viestejä
2 656
Paitsi etten ollut ikinä missään kuntotestissäkään hyvä.
Toisin sanottuna inhosin ja välttelin kaikkea liikuntaa aina siihen asti, että löysin tän saliharrastuksen joka on oikeasti kivaa.
Minulla tatamitreenissä tapahtui sama! Yllättäen olinkin innostunut hikirehkimisestä, uskalsin kokeilla pelottaviakin juttuja ja osoittauduin taitavammaksi kuin koskaan olin kuvitellut olevani. Voi niitä hyvän hapenottokyvyn ja kehonhallinnan aikoja! Onhan niitä kiva näin vanhana ja kivuliaana muistella :X3:
 
Liittynyt
8.10.2017
Viestejä
264
Yllättävän monesti sit ne laiheliini naiset mitä tuntee ei liiku ollenkaan.
Minä oon vissiin nuorempana ollut juuri tällainen. Pysyin aivan itsestään alipainoisena kun söin sen verran kun nälätti ja en liikkunut yhtään. No nykyään olomuoto ei ole enää se, vaan pikemminkin lievästi pyylevä, mutta olo paljon parempi ja energisempi. Ei se laihuus mikään autuaaksitekevä asia ole.
 
Liittynyt
29.8.2006
Viestejä
3 665
Kaupunki
Oulu
Minä oon vissiin nuorempana ollut juuri tällainen. Pysyin aivan itsestään alipainoisena kun söin sen verran kun nälätti ja en liikkunut yhtään. No nykyään olomuoto ei ole enää se, vaan pikemminkin lievästi pyylevä, mutta olo paljon parempi ja energisempi. Ei se laihuus mikään autuaaksitekevä asia ole.
Tuli tästä mieleen kun kasvoin keskellä ei mitään pienellä kylällä, missä oli maalaistytöilläkin luonnostaan nykystandardeilla ihan ok fitnesskroppa ja lihastakin löytyi sopivista paikoista. Joskus vasta lukioikäisenä tuli tutustuttua paremmin erääseen kaupunkilaistyttöön ja olihan se melkoinen järkytys kun se istu syliin ja ei ollutkaan takapuolessa kuin vähän läskiä fyllinkinä. Ilmeisesti sen aidon pettymyksen pysty lukemaan mun kasvoilta, kun homma kylmeni heti kerrasta. Olihan se nätti kasvoista, mutta ei ihan muuten sitä mitä olin luullut ihan normaaliksi.
 
Liittynyt
18.3.2013
Viestejä
1 284
Voitais yrittää päästä mm. sinne terassille joku päivä? Eikös ainakin @Cherriu semmoista ottanut puheeksi ennen juhannusta? Ois mukava saada etelän ihmisten nickeillekin kasvoja. Oulussa oltiin aika aktiivisia, joskin toki tää Pakkis jäi välistä pois, mutta aika usein käytiin viihteellä / grillaamas / keilaamas / burgereilla jne porukalla Oli mukavaa kun ei tuntenut aluksi sieltäkään ketään.
Täällä sataa vettä koko viikon :kakka:
 
Liittynyt
20.6.2018
Viestejä
2 656
Keittiössä oli lähes lehmän kokoinen hämähäkki :confused: Kun toivuin järkytyksen aiheuttamasta sydäninfarktista, pyydystin sen juomalasiin. Onnistuin kampeamaan hämyrin parvekkeelle ja pudottamaan alas. Entä jos se kiipeää takaisin? Uskallanko jättää ikkunan auki yöksi? Missä on suojaava voimamasu, jonka taakse voisin maastoutua?

Nämä on näitä hetkiä, jolloin kaipaan miestä turvakseni!
 
Liittynyt
30.3.2014
Viestejä
9 459
Mietin et milloin mun itsetunto oikein muuttui, niin kai se oli ikävuosien 18-20 välillä. Mä harrastin tuolloin paljon ja monipuolisesti liikuntaa, niinkuin oon harrastanut monina aikoina myöhemminkin elämässäni. Se ei vielä olisi riittänyt itsetuntoon, vaan kai se itsetunto tuli lisääntyvistä taidoista ja hyvästä kunnosta, pystyi menemään mukaan kaikkeen ja vaikka oli huono, niin ei sentään ole ollut mikään megalomaanisen huono. Rohkeudesta se tulee. Mä en oo fyysisesti kauheen rohkee - varon kipua ja itseni rikkomista, palloihin ensireaktioni on suojautuminen ja pelkään korkeita paikkoja - mutta muuten oon pärjännyt suht siedettävästi.

Kehonmuokkaus ei olisi riittänyt motivoimaan mua. Kun miettii että oon aloittanut saliharrastuksen joskus tuolloin nuorena, oisko 17-vuotiaana ollut eka salikortti, ja tavoitteena on aina ollut hyvä perse - ja kun edelleenkään mulla ei ole sitä hyvää persettä, niin kyllä usko loppuu vähemmästäkin :LOL:.
 
Liittynyt
10.8.2006
Viestejä
10 250
Mietin et milloin mun itsetunto oikein muuttui, niin kai se oli ikävuosien 18-20 välillä. Mä harrastin tuolloin paljon ja monipuolisesti liikuntaa, niinkuin oon harrastanut monina aikoina myöhemminkin elämässäni. Se ei vielä olisi riittänyt itsetuntoon, vaan kai se itsetunto tuli lisääntyvistä taidoista ja hyvästä kunnosta, pystyi menemään mukaan kaikkeen ja vaikka oli huono, niin ei sentään ole ollut mikään megalomaanisen huono. Rohkeudesta se tulee. Mä en oo fyysisesti kauheen rohkee - varon kipua ja itseni rikkomista, palloihin ensireaktioni on suojautuminen ja pelkään korkeita paikkoja - mutta muuten oon pärjännyt suht siedettävästi.

Kehonmuokkaus ei olisi riittänyt motivoimaan mua. Kun miettii että oon aloittanut saliharrastuksen joskus tuolloin nuorena, oisko 17-vuotiaana ollut eka salikortti, ja tavoitteena on aina ollut hyvä perse - ja kun edelleenkään mulla ei ole sitä hyvää persettä, niin kyllä usko loppuu vähemmästäkin :LOL:.
Oot varmaan treenannu persettä pienillä painoilla?
Mitä noita salilla kattelee ni näkyy lyhyet raskaat sarjat kyykyssä jne toimivan. Minipainopumppailija naisilla on surkeat perseet yleensä.
 
Liittynyt
30.3.2014
Viestejä
9 459
Oot varmaan treenannu persettä pienillä painoilla?
Mitä noita salilla kattelee ni näkyy lyhyet raskaat sarjat kyykyssä jne toimivan. Minipainopumppailija naisilla on surkeat perseet yleensä.
Geenit ei vaan ole suosiollisia. Mutta ei se haittaa, pääasia kuitenkin on, että se toimii :giggle:
Mulla ei edelleenkään ole tavoitteita.
Jospa et vaan tykkää sanasta tavoite? Mustakin tavoite kuulostaa hampaat hiessä ja seiväs ahterissa -toiminnalle, unelma olisi parempi sana.
 
Ylös