Yksin matkustaminen

[kinttu]

Löytyykö keltään kokemusta yksin matkustamisesta?
Mulla olisi hirveä hinku lähteä kesällä jonkinmoiselle ulkomaanreissulle, mutta ongelmaksi on muodostunut se, ettei ole ketään potentiaalista matkakumppania. Pariutuneilta kavereilta on turha edes kysyä ja jäljelle jääviltä ei löydy tarpeeksi rahaa/lomaa. Eli yksin pitäisi lähteä jos on lähteäkseen.
Kertokaa missä päin maailmaa olette yksin reissanneet ja matkan positiiviset/negatiiviset asiat kaverin kanssa matkustamiseen nähden.

 

[Widowmaker]

Mä olen matkustanut pääosin yksin ja nautin siitä hommasta helvetin paljon enemmän, kuin jonkun toisen kanssa matkustamisesta. Koko eurooppa oikeastaan käyty läpi, sen pitemmälle en ole vielä nähnyt tarpeelliseksi lähteä. Positiivista siinä on juurikin se vapaus mennä ja tehdä. Ei tarvi keneltäkään kysellä mennäänkö tonne vai tänne, vaan itse päättää suunnan ja nopeuden. Yksin matkustaessa myöskin tutustuu paljon helpommin paikalliseen väestöön ja kulttuuriin. Jonkun toisen kanssa matkustellessa lähinnä on hyvä puoli se että seuraa on tarjolla aina kun sitä haluaa. Muuta ei oikeestaan mieleen tule.

 

[Alan B'stard]

Lähtö 2008-04-18 Helsingfors - West Palm Beach
Paluu 2008-04-25 West Palm Beach - Helsingfors
Matkustajien määrä 1

Ei riippakiviä matkoille mukaan. Ikinä.

 

[treenaisko]

Seuraavat paikat olen kolunnut yksin Bulgaria Kultahietikko, Turkin Marmaris, Thaimaan Pattaya, Egyptin Sharm El Sheikh. Missään ei ole ollut juuri ongelmia. Jonkunverran olen hölmöillyt mutta mitään ei ole käynyt onneksi. Kerran Turkissa kevariskootteerin kyydissä 80-90 km/h ilman kypärää. Hyttyset ropisi naamaan aika lujaa. Myöhemmin aloin miettiä mitä jos olisi kaaduttu…

Jännä kokemus Egyptissä: menin pimeän taksin kyytiin joka lähtikin viemään ihan väärään suuntaan ja ihme kujille. Hyppäsin pikku vauhdissa kyydistä ja etsin oikean taksin.

Kavereita löytyy helpolla reissulta, jollei ole ihan tuppisuu. Suomalaisista nyt ainakin, mutta britteihin ja saksalaisiin turisteihin olen myös tutustunut. Ainakin bodareista löytyy helpolla kavereita.

Suosittelen yksin matkaamista ainakin miehille, kun ei ota liikaa viinaa eikä muutakaan huimausaineita ja on tarkkana, niin ongelmia ei ole. Varovasti jos haluaa aloittaa yksin matkailun niin pakettimatkalla ei tunnu edes että olisi yksin liikkeellä.

 

[Leijonakingi]

Yksin matkustelu on toki kalliimpaa (joutuu ottamaan yhden hengen huoneen), mutta se VAPAUS tehdä ihan niinku itse haluaa, on mahtavaa! Ei tarvi perustella mitään kenellekään, ei kompromisseja, aikaa vain itseäsi varten.

Muistan kun olin Barcelonassa ja aikomus oli lähteä seuraavana aamuna Madridiin, niin sit istuskelin siinä Placa Reialin terassilla ja tutustuin mukavaan amerikkalaisneitoseen ja muutamaan belgialaiseen reilaajaan. Siinä heti suunnitelmat muuttu ja vietin illan niiden kanssa baarissa, seuraavan päivän amerikkalaisneidon kanssa Montjuic-kukkulalla ja lähdin Madridiin vasta parin päivän päästä .

 

[Lil`J]

olen ite ollut yksikseen intiassa about 6kk ja voin sanoa, että kannataa lähteä reissuun yksin. ei tarvi koskaan miettiä et minne lähtee ja milloin lähtee, jos siltä tuntuu ni eiku menoks. eikä reissussa koskaan yksin tuu kummiskaan oltua jos yhtään uskaltaa muiden matkaajien kanssa aloittaa rupattelemisen. sitten kun tutustuu ees jonku verran ni voi liikkua paikaista a paikkaan b toisen/toisten kanssa.

 

[Mahoney]

Mä olen matkustanut pääosin yksin ja nautin siitä hommasta helvetin paljon enemmän, kuin jonkun toisen kanssa matkustamisesta. Koko eurooppa oikeastaan käyty läpi, sen pitemmälle en ole vielä nähnyt tarpeelliseksi lähteä. Positiivista siinä on juurikin se vapaus mennä ja tehdä. Ei tarvi keneltäkään kysellä mennäänkö tonne vai tänne, vaan itse päättää suunnan ja nopeuden. Yksin matkustaessa myöskin tutustuu paljon helpommin paikalliseen väestöön ja kulttuuriin. Jonkun toisen kanssa matkustellessa lähinnä on hyvä puoli se että seuraa on tarjolla aina kun sitä haluaa. Muuta ei oikeestaan mieleen tule.

Tuossa on aika hyvin mainittu yksin matkustamisen edut.

Aika paljon on varmasti persoonastakin kiinni kuka lähtee yksin ja kuka seuran kanssa. Itse olen tottunut olemaan kotimaassakin paljon omissa oloissani, niin koen sen melko luonnolliseksi että reissaan myös yksin. Itsekseen matkustaminen vaatii tiettyä rohkeutta tarttua tilanteeseen ja lähteä matkaan ilman minkäänlaista tukiverkkoa. Mielestäni se tarjoaa kuitenkin kokemuksena paljon enemmän kuin useamman voimin reissaaminen. Suosittelisin, että kannattaa ainakin kerran kokeilla tuota vaihtoehtoa niin tietää kumpaa itse suosii.

Toki sellaiset reissut ovat myös mukavia missä on vaikka tyttöystävä mukana. Saa vähän romantiikkaa reissuun mukaan. Tässä on tietysti ne konfliktit vielä enemmän mahdollisia kuin kaveriporukassa.

 

[Inska]

Yksin matkustamisen paras puoli on se, ettei matka jää tekemättä matkaseuran puuttumisen vuoksi. Negatiivisena asia matkalla koettua ja nähtyä ei voi jakaa, tai muistella jälkikäteen kenenkään muuan kanssa, paitsi tietenkin itsensä. Olen käynyt Intiassa, Thaimaassa ja ympäri keski-euroopassa yksin. Yksin matkustaessa saa olla rauhassa omien ajatuksien kanssa, joka on välillä erittäin rauhoittavaa. Kerkeää kerrankin kunnolla mietiskellä ja pohtia asioita, joita ei muuten tulisi mieleen, tai joille ei olisi aikaa. Joistain kumman syystä samaan mielentilaan ei pääse kotona tai suomessa, ainakaan yhtä helposti.

 

[Gospodin47]

Yksin matkustaessa olen saanut eniten reissuista irti. Olen nähnyt paikkoja, joihin ei porukassa tulisi mentyä, tavannut ihmisiä, joita ei tulisi kaverin kanssa tavattua ja kokenut asioita, jotka ovat ja tulevat aina olemaan niitä omia juttuja

Toki kaverinkin kanssa voi olla mukavaa, mutta itse miettisin hyvin tarkkaan noiden edellisten reissujeni perusteella kenen kanssa lähtisin matkaan. Henkilön tulisi olla niin paljon samalla aaltopituudella, etten usko sellaista löytyvän. Toki perhelomat on sitten eri asia, niihin asennoituu jo niin eri tavalla.

 

[Apollonia]

Mä matkustan yleensä aina yksin. Ei tarvitse tehdä kompromisseja sen suhteen koska, millä ja mihin mennään ja mitä siellä tehdään. Jos ei halua olla koko aikaa yksin, hostellit ainakin ovat varma paikka tavata ihmisiä on the road.

Yksin matkustamisen huonoja puolia on vähän. Huoneet yhdelle ovat kalliimpia kuin kahdelle. Kukaan ei vahdi rinkkaasi, jos haluat mennä junassa vessaan.

Ainoat tiukat tilanteet, joihin olen matkustaessa joutunut nimenomaan sen takia, että olen ollut yksin liikkeellä, ovat olleet ihan itsestä ja omasta järjenkäytöstä tai sen puutteesta kiinni. Pari kertaa on ollut hyytävä tunne, että jos nyt ote lipeää niin kukaan ei edes tiedä missä olen. Eli yksin liikkeellä pitäisi jollain aina olla tieto missä TARKALLEEN olet, ei maakunnan vaan tiennumeron tai vastaavan tarkkuudella, mitä olet siellä tekemässä sekä miten nopeasti pitää huolestua jos mitään ei kuulu. Tai sitten voi vain pysyä poissa syrjäseuduilta, joissa voi vaeltaa kilometritolkulla näkemättä ainuttakaan ihmistä, ja pitäytyä reiteillä, joilla on enemmän trafiikkia ja joku on ainakin kuulomatkan päässä jos jotain tapahtuu.

Bon voyage :kippis1:

 

[treenaisko]

Negatiivisena asia matkalla koettua ja nähtyä ei voi jakaa, tai muistella jälkikäteen kenenkään muuan kanssa, paitsi tietenkin itsensä.

Tämä on hyvä pointti, tämän takia olen jättänyt toistaiseksi käymättä thaikuissa sen 2 päiväisen kwai-joen retken. Tuntuisi hölmöltä olla tollaisella retkellä yksikseen.

 

[Pehvanssi]

Itellä olis tarkotus lähtee valmistuttua käväseen Japanissa ja jos ei seuraa tuu messiin niin yksin menen. Itseasiassa en edes aio etsiä sitä seuraa. Tulee jos on tullakseen. Tykkään olla itekseen muutenkin, joten luulen että yksin reissaaminen vois olla jopa lystiä.
Saapa nähdä jos vaikka pääsen kirjoittaan tähän threadiin myöhemmin jo kokemuksien kanssa

 

[Tuuli Salospohja]

+ Voi toimia justiinsa omien mieltymystensä ja aikataulujensa mukaan, ilman kompromisseja.
+ Tapaa paljon enemmän uusia tuttuja, joiden kautta tapahtuu usein kaikenlaista yllätyksellistä ja jännää, mitä ei olisi itse edes osannut toivoa.
+ Usein tulee myös nähtyä, koettua ja opittua sekä itsestään että ympäröivästä kulttuurista paljon enemmän ihan jo siitäkin syystä, että voi keskittää kaikki aistinsa nimenomaan siihen ympärillä olevaan ja omiin tuntemuksiinsa siitä.

Eikä yksin matkustaminen ole siinä tapauksessa kalliimpaakaan, jos kelpuuttaa hostellit - joissa myös usein tapaa niitä uusia tuttuja ympäri maailmaa - majapaikoikseen.

Samalla, kun kannattaa olla sopivasti varuillaan, niin myös tietystä määrästä rohkeutta ja luottamusta muita ihmisiä kohtaan kannattaa ottaa käyttöön. Yksin matkustavan tytön pitää tietysti olla erityisen tarkkana, mutta toisaalta näen siinä myös sen edun, että monessa paikassa olen tuntenut oloni oikeastaan suorastaan suojelluksi. Monta kertaa olen sanut tuntea itseni lähestulkoon prinsessaksi paikallisten hyvässä huomassa.

Itse kävin viime syksynä Italiassa reilaamassa. Viidessä kaupungissa kahdeksasta sain paikallisen opastuksen, Roomassa moottoripyörän kyydissä pimenevässä lauantai-illassa. Pari vuotta sitten vietin yhden pitkän purjehduksen jälkeisen viikon Riossa karnevaalien jälkitunnelmissa omineni, ja sielläkin kaikki sujui aivan loistavasti, vaikka kaupunki onkin kuulu väkivaltaisuudestaan ja arvaamattomuudestaan. Myös parin viikon pyöräilyretki Länsi-Irlannissa tuo mieleen huikeita muistoja.

 

[Peppe Halti]

Mä olin viime talvena yksinäni uudessa-seelannissa. Tosin kävin pari päivää katsomassa vanhaa kaveriani, mutta pääosin olin yksinäni. Beneluxin alueen olen kierrellyt aika tarkkaan yksinäni myös, ja kerran kävin New Yorkissa kymmenen päivän reissulla omin nokkineni. Aina olen matkustanut pelkät-lennot tyylillä, ja hoitanut majoituksen vasta paikan päällä.

Innostuin aikanaan yksinäni matkustamisesta, kun kävin sveitsissä kahden kaverin kanssa, ja kotiin palattuamme oli hyvin lähellä, ettemme enää olisi olleet kavereita.

Hostelleissa kun asuin, niin yksinään ei tarvinnut kyllä oikeasti olla yhtään, ja tapasi todella paljon kiinnostavia ihmisiä jokapuolelta maailmaa. Etuna oli myös, että sai mennä just niinkuin halusi ja tehdä mitä lystästi. Ja hostelleissakin oli käytännössä aina tilaa yhdelle.

Miinuspuolina ravintoloissa on kyllä aika tyhmän tuntuista syödä yksinään, ja hostellilla tavattavat ihmiset yleensä liikkuvat niin minimibudjetilla, että niiltä harvemmin löytyy innostusta käyttää ruokaan paljoakaan. Ja jos jotain olisi mennyt päin persettä, niin yksinään on varmaan kyllä enemmän kusessa, kuin kavereitten kanssa olisi. Juuri esimerkiksi lompakon hävittäminen olisi ollut aika paska rako, kun ei olisi ollut ketään edes keneltä lainata rahaa.

Mielestäni edut ovat haittoja suuremmat.

 

[Naene]

Mäkin olen matkannut aika paljon yksin, ongelmia ei juurikaan ole ollut. Kerran hotellin vierushuoneen nainen kertoi, että matkalla hotellille hän joutui juoksemaan helevetin kovaa ettei häntä takaa-ajanut mieslauma olisi saanut häntä kiinni. Ei uskaltanut enää poistua hotellilta pimeällä. Onhan noita samoja ongelmia ollut itselläkin, ja paljon, mutta sillä ei ole mitään eroa onko yksin vai onko kaksin toisen naisen kanssa jos niitä miehiä on paljon. Ei silti lannista, kyllä mä lähden mielelläni yksin tsekkailemaan paikkoja jatkossakin.

Mutta nyt on elämäntilanne sellainen, että asun kotimaassa ja voin pistää vaikka lomani samalle ajalle kuin poikaystävällä, ja onhan se reissu tosi mukavaa seurassa! Aina mielestäni kannattaa kuitenkin lähteä jos on jotain vapaapäiviä, oli seuraa tai ei.