Yksin matkustaminen

[Wombut]

Meinannut kerran aiemmin lähteä yksin ulkomaille mutta sain sitten kaverin houkuteltua mukaan. Nyt kun oma henkilökohtainen "bucket listin" ennen 40v reissu Japaniin, lähestyy vääjäämättä, niin huomaan että hiukan jännittää ekan kerran yksin reissaaminen jo ajatuksena. Olen hyvin sosiaalinen ja reissuilla parasta on ollut juurikin eri asioista matkaseuran kanssa hifistely ja fiilistely. Nyt vääjäämättä miettii että heräät hotellilta, menet ihan yksin aamupalalle, valitset jonkun mielenkiintoisen kohteen, eeppinen matkustusepisodi että pääset sinne, katsot hetken mestoja, mietit mitä syödä ja sitten ruuan jälkeen hetken vaan yksin fiilistelee kokemaansa ja lähtee taas matkustamaan seuraavaan paikkaan. Kuulostaa ehkä monen mielestä hyvältä mutta joku vaan itseni tuntien ahdistaa takaraivossa.

Anyway itse asiaan

Oletko reissannut yksin? Kauanko olit reissussa? Plussat ja miinukset, tekisitkö uusiksi ja muut mietteet sekä vinkit?

 

[Kiukku]

Olin 2 vuotta sitten kaverin kanssa pariviikkoa Chicago - New York reissulla. Vuokrattiin auto ja kierreltiin landea ja pikku kyliä ja toinen viikko oltiin New Yorkissa.

Enää ikinä en lähde muun kun yksin reissuun, kaveri osoittautuikin aikalailla ajopäivän jälkeen vaan motellilla olijaksi, Nykissä ei missään nimessä voinut illallisen jälkeen liikkua ulkona.

Itse menin ja kiertelin koko loman ajan sitten itekseen ja oli parasta mitä voi tehdä. Saa mennä ja tehdä mitä haluaa, kompromissit on aina lopulta kummankin tappio.

 

[manux]

Suomalainen on niin eksoottinen, että uusia kavereita löytyy aina, jos jaksaa aukaista suunsa. Japanissa tosin voi osua kielimuuriin ja kommunikointi on mitä on.

Yks tosi jees ilta oli yksin espanjassa lomalla ollessa. Menin johonkin random pöytään baarissa jutteleen ja päädyin siitä tyyppien kanssa jatkamaan seuraavaan paikkaan syömään. Olikin yhden hepun läksiäiset. Se oli kohderavintolassa ollut töissä ja kokki väsäs tajuttoman hyvät tapakset mitä siinä popsittiin. Lopuksi takahuoneeseen sangriaa juomaan. Mä toki jouduin omastani maksamaan jotain pientä, kun en kuulunut oikeasti siihen porukkaan.

 

[beginner]

Oon hieman harkinnut jotain luksusristeilyä yksinään. Muutama päivä siinä voisi juuri mennä, mutta tylsyydenkin mahdollisuus on tietty olemassa. Maihinkin pääsee ja vieläpä useampaan satamaan. Veikkaan, että tuollaisissa puitteissa voisi ihmiset olla keskimäärin rentoutuneempia ja todennäköisemmin jutella niitä näitä kanssamatkustajille. Edustettuna on myös useita kansalaisuuksia. Matkaihminen en tosin koskaan ole ollut, joten saa nähdä toteutuuko. Yksi vaihtoehto olisi toki 70 thousand tons of metal, mutta toisaalta en ole ihan niin musiikkifani.

 

[doownek]

Mä olen tosissaan lähdössä tammikuussa kuukaudeksi etelään ja yksin mutta ihan tylsästi kanarialle koska siellä on hintataso/helppous/lämpö oikeassa suhteessa mulle ja tarkoituksena vain ladata akkuja ilman pakkasta ja sohjoa.
Yksin ei ole tullut koskaan oltua missään lomalla mutta ehkä siellä voisi olla sosiaalista elämää jos oikein panostaisi.

 

[TJJ]

Itse olen reissannut sekä lomalla, että työ/koulutusreissuilla yksin. Muutama päivä-3vkoa.

3vkoa thaimaassa oli se pisin. Kuinka yksin sitä sitten oli siellä, kun opiskelukaveri tuli toisena päivänä vastaan, eka viikko oltiin samassa kohteessa. Reissun loppupuolella sama ihminen tuli uudestaan vastaan Bangkokissa ja ainakin yksi ilta roikuttiin porukassa.

Mulle ei ole mikään ongelma reissata yksin sinänsä, mutta en nyt muutenkaan ole mikään sosiaalinen tapaus. Yksin reissaamisen iloja on se, että ei tarvi kenenkään kanssa miettiä missä syödään, minne mennään tai mitä tehdään ja milloin. Senku tekee ja puuhaa omaan tahtiin, sosiaalisemmilla ihmisillä varmaan myös helpommin tulee ajauduttua uusiin porukoihin..

Hyvinkin voisin ja varmasti reissaankin vielä yksin, ei siinä mitään. Mutta kuten sanottu, en olekkaan mikään erityisen sosiaalinen yksilö.

 

[Fea]

Yksin olen reissannut lähinnä työmatkoilla mutta lyhyt muutaman päivän reissu Norjaan yksikseni on ollut mieleenpainuvin. Se oli kokonaan ihan oma reissu ja sekä pelottava että hieno kokemus.

Minä vuokrasin Norjassa auton ihan yksikseni mikä oli erittäin hienoa siitä syystä, että useimmiten kun reissaa jonkun toisen (=puolison) kanssa, mies aina on se joka hoitaa ajamisen. Vieraan auton ajaminen oli pelottavaa pikkuruisilla teillä joissa ennen jokaista mutkaa oli jarrutusjäljet tiessä. Lossia odotellessa tekstasin isällekin, että "ikinä ei ole pelottanut autolla ajaminen näin paljon!"

Patikoin yksikseni Trolltungalle ja muutaman extrakilometrin, yhteensä 28 km. Siellä polulla olin erityisen onnellinen yksin olemisesta: Niin paljon näki pariskuntia ja kaveriporukoita, jotka alkoivat purkaa toisiinsa väsymyksen, nälän, kylmyyden ja jalkakipujen aiheuttamaa kiukkua. Joidenkin kohdalla ihan hymyilin itsekseni ja olin onnellinen siitä, että tuli lähdettyä yksin reissuun.
Tuollakin reissulla juttelin parin yksin matkaajan kanssa, siis siellä polulla. Olisin voinut jatkaa matkaa porukassa niin halutessani mutta halusin mennä yksin. Paluumatkan loppuosan tein melkein samaan tahtiin norjalaisten naisporukan kanssa. Emme vaihtaneet kulkiessa yhtään sanaa. Kun olin kävelemässä autotien piennarta alaspäin, viereen pysähtyi auto; Nämä norjalaiset naiset olivat bonganneet minut kävelemästä ja tarjosivat kyytiä alas, missä vuokra-autoni oli.

Kyllä yksin reissatessa juttuseuraa saa, niin halutessaan.

Tuon Norjan reissun jälkeen tuntui kaikista parhaalta oivallus siitä, että en minä tarvitse ketään mukaan mihinkään, voin mennä aivan hyvin yksinkin (vaikka olisinkin parisuhteessa).
Ihan liikaa rajoittaa sellainen, että pitäisi aina voida matkustaa vain sellaisiin paikkoihin ja tekemään sellaisia asioita mitä molemmat haluavat. En tietenkään kiellä sitä, etteikö kumppanin kanssa jaettu kokemus olisi myös hieno mutta jos mielenkiinnon kohteet ja mahdollisuudet eivät kohtaa, niin ei pidä jättää tekemättä siksi ettei toista (tai kaveria) saa mukaan.

 

[SilverHawk]

Tullut reissattua yksin ja porukassa. Yksin reissaamisessa on se hyvä puoli, että voit tehdä just niin kuin haluat, syödä siellä missä haluat jne.
Muutama reissu porukassa on menny vituiks sen takia, kun ei ole etukäteen määritelty minkälainen reissu on tiedossa ja mitä kukakin haluaa tehdä.

Edellisen kerran olin muistaakseen 2016-2017 espanjassa yksin ja menin hostelliin yöksi. Tovi siinä meni, että löytyi hostellista saman henkistä porukkaa, joiden kanssa sitten ruvettiin hengailemaan joka päivä.
Muistaakseen jostain Tinderistä / Couchsurfing sivustolta bongasin jonku typyn, joka oli kanssa reissaamassa yksin niin siinähän menikin muutama päivä hyvin lepposasti Muistan vieläki ku mentiin molemmat naku-uinille joskus aamuyöstä ja jäätiin rannalle hommailemaan ja itellä lento lähtee takaisin suomeen 10 aikaa aamulla Voin sanoa, että pikkasen väsytti.

Aikoinaan lupasin jo itselleni joskus 2016, että jos parisuhde kaatuu niin rupean säästämään rahaa ja lähen balille 6kk etsimään itseäni. No ainakin pari parisuhdetta on mennyt sen jälkeen nurin enkä ole vielä päässyt lähtemään.
Nyt jos jostain kumman syystä nykyinen suhde kaatuisi niin sitten voisin toteuttaa tuon.

 

[Laardi]

Yksinhän sitä joutuu reissaamaan nykyisin. En hae mitään suuria lomilta, kunhan saa köpötellä ympäriinsä, napata välillä sumpin tai paukun jos siltä tuntuu ja vetäistä kunnon lihaköntin naamariin muutaman kerran päivässä.

 

[Daiina]

Monesti kun ei ole kellään muulla tutulla ollut mahdollisuutta lomailla yhtäaikaa. Olen käynyt Tallinnassa, Berliinissä, Barcelonassa ja nyt olen menossa Wieniin elokuussa yksin. Samanlailla pärjää kuin toisenki kanssa matkustaessa, ei ole vain jutteluseuraa ja kiperät tilanteet pitää yksin ratkaista. Itse voi päättää mitä näkee ja tekee.

 

[ilmastointi1]

Aikoinaan oli kynnys lähteä yksin reissuun mutta sitten kun lähdin aasiaan niin sen jälkeen en ole halunnut reissatakkaan enää kavereiden kanssa. Yksin kokee aina eniten ja tapaa muita ihmisiä. Monesti sitä on vähemmän yksin yksin reissatessa kuin kavereiden.

 

[Mursuke]

Useita viikon reissuja on tullut Euroopassa yksin matkusteltua, mutta ihan simppelillä kaavalla samassa hotellissa yöpyen ja sieltä päiväretkeillen. Mä viihdyn yksikseni hyvin, mutta yleensä siinä vikojen päivien aikana alkaa kyllä kaivata juttukaveria. Optimaalisinta on silti päästä kumppanin kanssa kahdestaan reissuun, ainakaan millään isommalla porukalla ei tekis mieli tehdä loputtomia kompromisseja.

Unelmana ois vielä joku päivä uskaltautua yksin pidemmälle vaellusreissulle, mutta se vaatii vielä vähän erätaitojen hiontaa. Siellä luonnon keskellä haluaa jokatapauksessa keskittyä lähinnä hiljaisuuteen ja fyysiseen kokemukseen, niin olis hauska päästä kokemaan se ihan omassa kuplassa.

 

[Brodo.Shaggins]

Aika paljon itselläkin tullut reissattua yksin ympäri Eurooppaa. Huomattavasti joustavampaa, haasteellisempaa ja antoisampaa hommaahan tuo on yksin. Tarvittaessa netistä (eri FB-ryhmät, sinkuille Tinder jne.) löytyy varmasti seuraa.

Olettaen, että kielitaito riittää, niin suosittelen kyllä vahvasti yksin reissaamista.

 

[doownek]

Loppuviikosta pitäs lähtee ulkomaille reissuun, yksin mutta vain viikoksi.

 

[IVa]

Mä teen työreissuista 90 % yksin.

Oli aika kova reissu toissa vuonna kun ajelin USA:ssa isojen järvien huudeilla melkein 2000 km vuokra-autolla kahdessa päivässä. Sen jälkeen menin muutaman tunnin yöunilla lentokoneeseen noin vuorokauden mittaiselle kotimatkalle. Pahimmoilleen kusi lentojen aikataulut ja torkahtelin koneessa ja välilaskuilla... olin sitten laskeutumassa kotimaahan kun ihmettelin miten vähän on valoja päällä Helsingissä illalla. Vasta kun renkaat oli tavoittamassa kiitotiehen niin tajusin että ollaan jo Oulunsalossa ja Helsingistä lähettiin viimeiselle stintille tunti sitten. Olin ihan pihalla väsymyksestä ja aikaerosta.

Olis kyllä mukavaa kun olis matkaseuraa noilla reissuillani.

 

[Poppis]

Minä laumasielu oon kerran lentänyt viikonlopuksi yksin Hannoveriin, tosin siellä mua oltiin vastassa ja sain kuljetuksen määränpäähän ja lounasseuraa. Inhoan yksin olemista mutta välillä tekisi mieli viettää pitempi viikonloppu jossain euroopassa, mutta mieheni ei ole yhtään mikään matkailija joten yksin pitäisi lähteä. Voisikin selättää se yksinmenemisen pelko ja ruveta suunnittelemaan matkaa, vaikka sitten yksin jos ei saa kaveria. Tahtoisin käydä Tsekeissä tai Sloveniassa/Kroatiassa. Oon kyllä miettinyt käydä Pietarissa yksin.

 

[doownek]

Minä laumasielu oon kerran lentänyt viikonlopuksi yksin Hannoveriin, tosin siellä mua oltiin vastassa ja sain kuljetuksen määränpäähän ja lounasseuraa. Inhoan yksin olemista mutta välillä tekisi mieli viettää pitempi viikonloppu jossain euroopassa, mutta mieheni ei ole yhtään mikään matkailija joten yksin pitäisi lähteä. Voisikin selättää se yksinmenemisen pelko ja ruveta suunnittelemaan matkaa, vaikka sitten yksin jos ei saa kaveria. Tahtoisin käydä Tsekeissä tai Sloveniassa/Kroatiassa. Oon kyllä miettinyt käydä Pietarissa yksin.

Mä olin nyt ekaa kertaa yksin ja plussana voi sanoa että ei tarvii miettiä mitä tekee ja milloin.
Mutta tulin kyllä siihen lopputulokseen että mieluummin olen jonkun toisen kanssa koska on se vaan niin paljon hauskempaa.
Ihme ja kumma kun tulin takaisin niin heti multa kysyttiin olenko vielä siellä ja oisin saanut kaverin tutkimaan lähimaita, kerpele.
Mulla on ollut jo monta vuotta haave käydä Lissabonissa ja vaikka tyyliin to-ma reissu, sen voisi vaikka heittää tässä syksyllä vielä yksinkin.

 

[Mike]

Kyllähän siinä yksin kokemuksista uupuu se "Ei juma, kato miten siisti" kun ei voi kommunikoida kenenkään kanssa. Mä en kävis missään jos yksin pitäis mennä.

 

[doownek]

Kyllähän siinä yksin kokemuksista uupuu se "Ei juma, kato miten siisti" kun ei voi kommunikoida kenenkään kanssa. Mä en kävis missään jos yksin pitäis mennä.

Sinäpä yksinkertaistit tuon asian hyvin, sama fiilis itellä.

 

[Nahka-afro]

Mä kävin just ekaa kertaa elämässäni yksin reissussa, Malediiveilla ja kaikki meni paljon paremmin kun etukäteen ajattelin. Lennot meni nopeasti musaa kuunnellen ja nukkuen. Asiaa auttoi paljon se että eka saari johon majoituin oli todella hyvä ja aurinko paistoi. Hotellissa oli töissä nuoria jätkiä joiden kanssa kalastin ja he pitivät mulle kiitettävästi seuraa. Pari kertaa meinasin jo sanoa että Hei,oon Suomesta ja tottunut olemaan yksin eli ei mua tarvitse viihdyttää!
Laskin että ekan viikon aikana söin ehkä pari kertaa yksin, aina tuli joku juttelemaan ja omistajan veli pyysi aina mukaansa johonkin ku istuskelin yksin pihan hengausalueella. Tokalla viikolla vaihdoin eri saarelle ja sattui heti pari päivää kun sateli puoli päivää, istuin yksin huoneessa ja mietin että mitähän tekis... vähän oli jo perhettä ikävä ja kalaan tai rannalle ei päässyt. Olin vielä koko hotellissa ainoa vieras joten aika yksin sai olla.
Mutta keli parani ja taas pääsi harrastamaan niin tylsyys poistui.
Sen huomasin että jos vertaa tilannetta vaikka vaimon kanssa matkustamiseen niin paljon enemmän ihmiset tulee juttelemaan ku reissaa yksin. Kaikista hauskin kohtaaminen tapahtui Malen lentokentällä joka on siis saari. Odotin lentoa ulkona laiturilla ja siihen viereen tuli todella kalliin näköinen vene (tai paremminkin laiva) parkkiin, miehistö oli puettu kokovalkoisiin pukuihin ja lopulta kapteeni astui kokopuvussaan mun viereen laiturille tupakalle. Hetken seisoi mun vieressä, sitten mitään sanomatta tuli ja nosti mun t-paidan hian ylös. Sit kiersi mun toiselle puolelle ja tarkisti myös vasemman käden tatskat!
Jutelltiin hetki ja poistuessaan sanoi että normaalisti ei olis tullut mutta kun olin yksin niin päätti uskaltaa!
Eli tän reissun perusteella voin lähteä yksin uudestaankin mutta tekemistä pitää olla, jos vaan makaa rannalla yksin pari viikkoa niin voi olla tylsää ilman juttukaveria. Helpompaa toisaalta kun perheen kanssa, voi mennä syömään minne haluaa kun tuntuu siltä ja kaikesta voi päättää itse. Miinuspuolena on edelläkin mainittu syy ettei kokemuksia voi jakaa kenenkään kanssa.