No enpä sanoisi mäkihyppyä yhtään sen helpommaksi kuin paini. Lajit vain vaativat erilaisia ominaisuuksia.
Yli-Hannuksela onnistui yhdessä kisassa hyvin (vaikka sitä voittoa ei tullutkaan). Ahonen taas kilpaili todella hyvin koko kauden läpi ja voitti cupin, missä vaaditaan huipputason ylläpitoa todella pitkän aikaa. Minusta Ahonen olisi ansainnut vuoden urheilija -tittelin.
Hieman vastaavanlainen tilanne oli viime vuonnakin, kun Hanna-Maria Seppälä (
) vei tittelin, vaikka sattui onnistumaan tasan yhdessä uinnissa koko kauden aikana. Palanderille taas sattui useita hyviä päiviä ja huippusuorituksia koko cup-kauden aikana.
Ja tuo eri lajien arvostaminen harrastajamäärien perusteella on hieman typerää. Sillä perusteellahan vuoden urheilijan pitäisi olla joka vuosi jalkapalloilija, juoksija tai jonkun vastaavan todella suositun lajin harrastaja. Vai miten on mahdollista, että Mika Häkkinen valittiin joskus vuoden urheilijaksi, vaikka moottoriurheilu on harrastajamääriltään aivan marginaalilaji. Minusta Ahosen suorituksen arvoa ei vähennä se, että lajin harrastajamäärät eivät ole hirvittävän suuret. Huipulla pysymiseen koko kauden ajan vaaditaan todella suuri määrä työtä ja lahjakkuutta.
edit:
Vielä tuosta mainitsemastasi lajin fyysisyydestä: Onko vain raaka voima mielestäsi fyysisyyttä? Minusta mäkihyppääjien uskomattomat ponnistus- ja voimantuotto-ominaisuudet ovat todella kovia fyysisiä suorituksia, joiden hankkimiseen ja ylläpitoon vaaditaan varmasti aivan yhtä paljon työtä kuin painijoiden voiman hankkimiseen.
[provo]...tai no, eihän bodausfoorumilla mikään muu voi olla fyysisyyttä kuin vain mahdollisimman iso lihasmassa ja absoluuttinen voimantuotto
[/provo]
