veriryhmäruokavaliota noudattavan ytimekkyyden puutteesta kärsivä puheenvuoro
Kaikki lukemani veriryhmäruokavalion kiistäneistä asiantuntijalausunnoista ovat
perustuneet toissijaisiin pointteihin, kritisoimatta erityisesti veriryhmäteorian
keskeisiä kulmakiviä, tyyliin: "entä dieetti kengännumeron mukaisesti".
Voi olla, että veriryhmäruokavalio on mennyt harhaan,
mutta yleensä sen kieltävät ihmiset eivät vaivaudu tutustua teorian perusteisiin ja kyseenalaistaa niitä. Niinkuin viestiketjussakin puhutaan mm keskiaikaisesta potaskasta, ja viitataan ruumiin nesteisiin. Näkee taas, että väki kritisoi perehtymättä itse teoriaan.
Teorilla on tieteellinen pohja, joka liittyy kehomme vasta-aineisiin.
Nämä veriryhmäkohtaiset vasta-aine reaktiot näkyvät selviten verensiirrossa,
jos väärää verta siirretään suoneen, syntyy liimautumisilmiö, verisolut muodostavat vaarallisia ryppäitä. Teorian mukaan ruoka-aineissa on lektiineiksi kutsuttuja molekyylejä, jotka jakavat ominaisuuksia veriryhmä vasta-aineiden kanssa. Näin ollen esim veriryhmää B-edustava saisi haitallisia reaktioita ruoka-aineista, joiden sisältämät lektiinit jakaisivat samankaltaisen kemiallisen rakenteen veriryhmä A:n vasta-aineiden kanssa. Elimistö käynnistäisi teorian mukaisesti siis liimaantumisreaktioita ruoansulatuskanavassa, tehden vaurioita suolenseinämään ja osa lektiineistä kulkeutuisi verenkiertoon.
Eli jos jotain pitäisi kritisoida, tuota lektiiniteoriaa pitäisi kritisoida.
Sen tieteellistä totuutta pitäisi selvittää, ja kuinka moni asiantuntija on ottanut kantaa tähän ilmiöön? Voi olla että olen harhaanjohdettu,
mutta teoria on vakuuttava(tietty voihan olla niin että adamon retoriikka tehosi minuun).
Veriryhmäruokavalio on ensimmäisiä oppeja,
joka sisältää ajatuksen, että eri ihmisille sopii erilainen ruokavalio.
Yleensä ruokavaliot määrittelevät, että kaikkien pitäisi syödä tietyn opin mukaisesti. Voi olla, että veriryhmäruokavaliossa mukaan on mahtunut virheellisiä päätelmiä, mutta tuntuu, että ajatus on oikea: olemme erilaisia tarpeiltamme.
Jos tuntuu, että ruokavalio, jota noudattaa,
ja jonka pitäisi kaiken järjen mukaan toimia,
ei toimikaan, pitää alkaa etsimään vastauksia hämäremmistä suunnista.
Jos voi hyvin, mitäs silloin muuttamaan syömistään.
Kannattaa siis tutusta veriryhmäruokavalioon, jos etsii vastausta siihen miksi ei voi niin hyvin kuin voisi voida. Koska tottahan on, että kaikkia suuria keksintöjä on pidetty alussa humpuukina. Lisäksi voin kuvitella kansaterveysalan ammattilaisilla olevan korkean kynnyksen ruveta hyväksymään teoriaa, joka pakottaisi heidät harkitsemaan veriryhmäruokavalion monimutkaisempaa ravintokäsitystä suositukseksi. Mitäs siitä tulisi? Kun kansa ei oikein hallitse ruokapyramidiakaan.
Tässä maailmassa on vain niin vaikea saada puolueetonta tietoa,
voi olla että adamo markkinoi humpuukia rahasta,
voi olla että hän on oikeassa, mutta hidasliikkeinen tieteellinen yhteisö ei ole ehtinyt reagoimaan.
Itselläni veriryhmäruokavalio on kuitenkin antanut monia vastauksia siihen,
miksi voin huonosti dieetillä, jossa pidin huolta makro ja mikroravinteiden saannista. Päätin vaihtaa kasvissyönnistä veriryhmäni mukaiseen,
kuten jotkut ovat vaihtaneet lihakeskeisestä sekasyönnistä kasvissyöntiin veriryhmän takia. (ja perusbodarihan heittää tähän väliin, että kukas kasvissyönnillä oiskaan pärjännyt, eipähän tartte väitellä vaikeasti asiasta kun ottaa stereotypiat käyttöön)
Koska en ole biokemisti, en voi todistella asiaa mitenkään,
mutta uskon että tohtori Adamo on osunut johonkin teoriallaan,
mutta niinkuin sanoin, ne jotka voi hyvin ruokavaliollaan voi ihan hyvin pysyä siinä mikä toimii heille.
Terveyttä jokaiselle niillä tavoilla jotka toimivat teillä!
-Jussi
