- Liittynyt
- 16.10.2002
- Viestejä
- 398
Kaikille niille, jotka eivät tiedä, kerrottakoon, että Velvet Revolver on suht' tuore bändi, jonka muodostavat kolme ex-Guns N' Roses jäsentä (Slash, Duff ja Matt) ja entinen Stone Temple Pilots-laulaja Scott Weiland, sekä kitaristi Dave Kushner. Bändin esikoislevy Contraband ilmestyi tässä viime viikolla, ja itse vanhana Gunnari fanina tuli levy tietenkin ostettua. Tässä hieman tunnelmia:
Hyvää
+ Biisien instrumentaalinen puoli toimii oikein mainiosti. Biisit ovat lähes kaikki rakentuneet voimakkaiden ja mukaansa tempaavien kitarasoundien ympärille. Erinomaista esim. autoilumusana.
+ Myös balladeja on. Ei levyltä nyt mitään uutta November Rain:ia tai Estranged:ia löydy, mutta oikein hyviä perus rock-hempeilyjä.
+ Se, että tälläinen levy ylipäätään ilmestyy tänä päivänä. Harvassa ovat ne bändit, jotka vielä levyttävät tällaista kasarityylistä Hard Rockia. Levy ei silti missään nimessä kuulosta vanhanaikaiselta, vaan on hyvä sekoitus vanhaa ja uutta.
Huonoa
- Lyriikat. Muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta levyn sanotukset ovat melko mielikuvituksettomia ja tylsiä, varsinkin toistoa esiintyy runsaasti. Vaikuttaa siltä, että suurin osa sanoituksista on Weilandin käsialaa, sillä ne ovat todella Stone Temple Pilots tyylisiä.
- Scott Weiland. Weilandin äänessä ja tulkinnassa ei ole sellaista persoonallisuutta, kuin vaikkapa esimerkiksi Axl Rosella. Koko levy menee sillä samalla tasapaksulla tyylillä, joka ei nyt suoranaisesti häiritse, mutta ei myöskään anna minkäänlaisia "viboja".
- Kitarasoolojen miksaus. Slashilla on tällä levyllä monia todella hyviä sooloja, mutta kuuntelijan täytyy todella pinnistellä saadakseen niistä jotain irti, sillä rytmikitarat ovat aivan liian kovalla ja tavallaan peittävät varsinaisen soolon.
Jos olet vanha Guns N' Roses/Slash's Snakepit/Stone Temple Pilots fani, on levy varmasti hyvä hankinta (täällähän ei kukaan wareta). Ei levy mitään maailmaa muuttavaa kuitenkaan ole, ja jos mielestäsi Guns N' Roses oli vain typerän näköisissä pyöräilyshortseissa ja nahkahousuissa soittavien homojen melusaastetta, ei tämä levy todennäköisesti tuo muutosta siihen.
:4:
Hyvää
+ Biisien instrumentaalinen puoli toimii oikein mainiosti. Biisit ovat lähes kaikki rakentuneet voimakkaiden ja mukaansa tempaavien kitarasoundien ympärille. Erinomaista esim. autoilumusana.
+ Myös balladeja on. Ei levyltä nyt mitään uutta November Rain:ia tai Estranged:ia löydy, mutta oikein hyviä perus rock-hempeilyjä.
+ Se, että tälläinen levy ylipäätään ilmestyy tänä päivänä. Harvassa ovat ne bändit, jotka vielä levyttävät tällaista kasarityylistä Hard Rockia. Levy ei silti missään nimessä kuulosta vanhanaikaiselta, vaan on hyvä sekoitus vanhaa ja uutta.
Huonoa
- Lyriikat. Muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta levyn sanotukset ovat melko mielikuvituksettomia ja tylsiä, varsinkin toistoa esiintyy runsaasti. Vaikuttaa siltä, että suurin osa sanoituksista on Weilandin käsialaa, sillä ne ovat todella Stone Temple Pilots tyylisiä.
- Scott Weiland. Weilandin äänessä ja tulkinnassa ei ole sellaista persoonallisuutta, kuin vaikkapa esimerkiksi Axl Rosella. Koko levy menee sillä samalla tasapaksulla tyylillä, joka ei nyt suoranaisesti häiritse, mutta ei myöskään anna minkäänlaisia "viboja".
- Kitarasoolojen miksaus. Slashilla on tällä levyllä monia todella hyviä sooloja, mutta kuuntelijan täytyy todella pinnistellä saadakseen niistä jotain irti, sillä rytmikitarat ovat aivan liian kovalla ja tavallaan peittävät varsinaisen soolon.
Jos olet vanha Guns N' Roses/Slash's Snakepit/Stone Temple Pilots fani, on levy varmasti hyvä hankinta (täällähän ei kukaan wareta). Ei levy mitään maailmaa muuttavaa kuitenkaan ole, ja jos mielestäsi Guns N' Roses oli vain typerän näköisissä pyöräilyshortseissa ja nahkahousuissa soittavien homojen melusaastetta, ei tämä levy todennäköisesti tuo muutosta siihen.
:4: