Itsekeskeisenä miehenä lainaan omaa artikkeliani
"Raudanpuutteen hoidolla on kaksi päämäärää: normaalistaa ensin veren hemoglobiinipitoisuus ja sen jälkeen elimistön rautavarastot. Remeksen ja Siimeksen (2000) mukaan ferrosulfaatti suun kautta otettuna on edelleen tehokkain ja halvin hoito. Heidän mielestä lukuisat muut kaupan olevat rautasuolat ja -valmisteet eivät anna mitään oleellista etua ferrosulfaattiin nähden. Buccin (1998) mukaan parhaita valmisteita ovat ferritiini, ferroglysinaatti, ferrolaktaatti, ferroglukonaatti ja rautadekstraani. Bucci (1998) suosittelee välttämään ferrosulfaattia, karbonyylirautaa ja ferriortofosfaattia huonomman siedettävyyden vuoksi.
Rauta imeytyy parhaiten tyhjästä mahasta, mutta tällöin sivuvaikutusten mahdollisuus suurenee. On suositeltavaa aloittaa rautasupplementaatio annostelemalla muutaman vuorokauden ajan rautatabletti vain kerran päivässä ja siirtyä tämän totuttelujakson jälkeen annosteluun kahdesti päivässä. Rautahoidon aiheuttamat sivuvaikutukset sivuvaikutukset, pahoinvointi, vatsakouristukset, epigastrinen täyteyden tunne ja ripuli tai ummetus, ovat annoksesta riippuvaisia ja ilmaantuvat noin 15-20 %:lle potilaista. Sivuvaikutusten ilmetessä on syytä vähentää päivittäistä rautatablettimäärää ja ottaa tabletit aterioiden yhteydessä, vaikka imeytymisaste jonkin verran huononeekin.
Suurin osa potilaista sietää rautahoitoa mainitulla totutusannostuksella. Mikäli näin ei tapahdu, hoitoa voidaan yrittää toisella valmisteella. Ferroaspartaatti-, -fumaraatti-, -glukonaatti, -glutamaatti, -laktaatti, ja ?sukkinaatti imeytyvät paremmin kuin ferrositraatti, tartaraatti- ja -karbonaatti. Annostelussa on lisäksi huomattava, että suolasta riippuen raudan osuus vaihtelee: ferroglukonaatissa rautaa on vain 12 % painosta, ferrofumaraatissa- ja sukkinaatissa 33 %.
Suolistossa hitaasti liukenevat rautavalmisteet aiheuttavat mahdollisesti vähemmän sivuvaikutuksia, mutta hinnaltaan ne ovat kalliimpia. Niiden käyttö ei liene kovinkaan perusteltua, sillä rauta ohittaa niissä parhaimman imeytymisalueensa, pohjukaissuolen alkuosan.
Rautahoidon teho voidaan varmistaa noin viikossa todettavalla retikulosyytosilla (tumattomien nuorien punasolujen osuuden lisääntyminen). Retikulosytoosin ilmaantuminen on objektiivinen ja diagnostinen näyttö vallinneesta raudanpuutteesta. Koneellisesti tai mikroskooppisesti laskettu retikulosyyttimäärä ilmoitetaan osuutena veren punasoluista tai absoluuttisena retikulosyyttimääränä (solumäärä/l). Todellista erytropoieesin aktiivisuutta arvioitaessa tulisi ottaa huomioon myös punasolujen absoluuttinen määrä ja se, että voimakkaasti kiihtyneen erytropoieesin yhteydessä retikulosyytit vapautuvat perifeeriseen vereen normaalia epäkypsempinä (Savolainen 2000). Kehittyneet verenkuva-analysaattorit tunnistavat retikulosyyteistä epäkypsiä ja kypsiä muotoja ja ilmoittavat epäkypsien retikulosyyttien osuuden.
Hemoglobiinitaso korjautuu sitä nopeammin, mitä alhaisempi on lähtötaso. Tavallisesti anemian korjaantumiseen rautasupplementaatiolla kuluu 6-10 viikkoa. Tämän jälkeen hoitoa on vielä jatkettava vähintään 4-6 kuukautta elimistön rautavarastojen täyttämiseksi.
On syytä muistaa, että kalsium huonontaa raudan imeytymistä. Jos rautatabletit otetaan ateroiden yhteydessä, kalsium on otettava aterioiden välillä tai päin vastoin. Mahalaukun pH:ta kohottava antasidilääkitys voi myös ehkäistä raudan imeytymistä."
