Faidra sanoi:
Kiitos ohjeistuksesta, Amaryllis! Oliskohan sulla kiinnostusta avata noita vähän lisää noita liikkeiden tekniikoita, tai miten niitä kannattais lähteä harjoittelemaan jos kyseessä on tämmöinen tavallinen tallaaja? Olis tosi kiva saada infoa sellaiselta, joka oikeasta asioista tietää! Mulla on enemmän intoa kuin faktatietoa, enkä siksi osaa noista jutuista edes erottaa mikä on oikein ja mikä väärin. Kunhan ahmin artikkeleja artikkelien perään...
Siitä on jo kauan, kun minä kilpailin...:wanha:
Mutta silloin kun MINÄ olin nuori, niin kilpa-aerobicissa pakollisia liikkeitä olivat (ohjelmasta pitää löytyä nämä):
-4 kpl haara-perushyppyjä
-4 kpl etunojapunnerruksia
-4 kpl vatsarutistuksia
-4 kpl high kicksejä
-olisko kaks erilaista staattista pressiä, joista toinen liikkuva eli esim pyörii käsiä siirtämällä pitäen asennon koko ajan
-epälukuinen määrä hyppyjä ja notkeuden esittelyä
Säännöt on varmaan muuttuneet tuosta sata kertaa, ja harrastin lajia vain päälajini, joukkuevoimistelun oheislajina, eli en todellakaan tehnyt kaikkea sitä salitreeniä mitä olisi pitänyt. Oli notkeutta ja hyvä anaerobinen kestävyys, mutta voimaa ei juuri nimeksikään, varsinkaan ylävartalossa :lol2:
Yleisesti kuitenkin jos high kickseistä vaikka lähdetään, niin sen ylävartalon pitää olla täysin paikallaan, eli jos kuvittelet olkapäiden ja lonkkaluiden kärkien kautta piirrettävän neliön, niin sen neliön pitäisi pysyä koko ajan paikoillaan. Lonkat pitäisi olla samalla korkeudella, samoin olkapäät. Ristiselkä ei saisi pyöristyä eikä ryhti romahtaa jalkaa kohti, kuten tuossa esimerkkikuvassa. Ylävartalon pitäisi olla ihan kuin siellä alavartalossa ei mitään tapahtuisikaan =) Jalkoja vuorotellen potkiessa ne pitäisi vaihdossa tuoda siististi vierekkäin eikä vähän sinnepäin. alapolvi ei voi olla potkussa ihan lukkosuorana vaan vähän pehmeänä, mutta ei selkeästi koukussa.
Presseistä: ne ovat yhtä paljon tekniikka- ja tasapainojuttuja kuin voimasta kiinni. Jenin signature strength move on itse asiassa melko pitkälti tasapainoliike; menin itse sitä kokeilemaan äsken ja eipä mullakaan paljon puutu ja olen ihan pullamössö. Jos katsot kuvaa, niin siinä kyynärpäät on tuettu lonkkaluiden reunoja vasten ja ylävartalo on aika eteen alas kallistettu samalla kun jalat on avattu. Toisin sanoen kropan painopiste on toisaalta siirretty tuohon käsien päälle kallistamalla eteen ja avaamalla jalat eli tuomalla ne lähemmäs tuota tukipistettä, vatsaa, ja toisaalta käsivarret on kiilattu paikoilleen lonkkaluita vasten tuonne mahan reunojen alle. Eli lihastyöksi jää selkälihaksilla kallistuksen ja suoran vartalon pitäminen, käsivarsien pitäminen vatsan alla kainalonseudun ja rinnan lihaksilla sekä ranteiden avulla tasapainon vakaus. Tuosta muuten miesaerobiccarit tekevät punnerruksia jalat koko ajan ilmassa, SE on vasta voimaliike aerobic-mittapuulla. Samalla tavalla saman sivun toisessa kuvassa ylävartalo on käsien edessä, peba taas takana. Ylävartalon paino tavallaan "nostaa" peban irti maasta. Ajattele lasten keinulautaa. Tuo kysyy kyllä etureisiä ja vatsalihaksia, siis paljon rankempi liike IMO kuin tuo "superliike". Jos katsot vuorotellen kelly ryanin ja jenin straddle pressiä, niin huomaat että kellyllä on paljon korostetumpi tuo yläkroppa edessä-peba takana-juttu. Kun ollaan enemmän kumarassa, niin jalatkin saa paremmin ylös, kuten kuvasta näkee. Sama periaate toimii kaikissa prässeissä.
Hypyt: Hypyissä on tärkeintä nopea muodon haku. Eli heti maasta lähdettäessä nopeasti hypyn lopullinen muoto pakettiin. tavoite on, että kun ilmalento on korkeimmassa kohdassaan, niin hypyn muotokin on valmis. Siitä tulee sellainen tiukka vaikutelma ja toisaalta ne jalat ehtivät esim straddle jumpissa paljon ylemmäs sillä tavalla. Ylöspäin liikkuvat jalat myös tuovat lisää nostetta hyppyyn. Jos jalat yrittävät ylös samalla kun peba laskeutuu jo kohti maata, niin jaloilta loppuu vauhti ja hypystä tulee vajaa.
En tunne hirveän hyvin tuota vapaaohjelmavaatimustasoa täällä kehokulttuurin puolella, mutta se vähä mitä joskus on urheilukanavilta tullut katsotuksi, niin todella monet ikävä kyllä ovat selkeästi harjoitelleet ohjelmaansa liian vähän. Voimaa ja notkeutta monilla oli selkeästi tarpeeksi, mutta rutiinia ei riittävästi. Jotta lihakset oppivat toimimaan optimaalisesti, niin liikkeet pitää toistaa satoja kertoja. Vähän sama kuin baletissa: teet samat liikkeet joka päivä kymmenen vuotta ja vieläkään ei ole hyvä. Ohjelman onnistuminen ei perustu maksimaalisuuteen ja omien taitojen rajoilla työskentelyyn, vaan optimaalisuuteen. Voimistelussa saatoimme mennä ohjelman läpi 15-20 krt/treeni, 6 krt viikossa, minkä lisäksi vielä kaikki hypyt, piruetit ja tasapainot eli ns. vaikeusosat 10-20 krt onnistuneesti/treeni erikseen harjoiteltuna. Sama pätee kilpa-aerobiciin ja samoja liikkeitä hyödyntävään vapaaohjelmaan. Lihaksella on huono, mutta varsin pitkä muisti. Itse saan välillä esimerkiksi vanhoista ohjelmamusiikeista outoja "lihasmuistoja" raajoihini, jos niitä sattuu joskus kuulemaan jossain. Harjoitusta tarvitaan siis PALJON. Määrällisesti monia toistoja sekä kullekin vaikeusosaliikkeelle erikseen että valmiille ohjelmalle.
Ymmärrän kyllä, että vapaaohjelma ei ole kilpailemisen ainut komponentti ja vapaaohjelman harjoittelua rajoittavat monet lihasten säilyttämiseen liittyvät seikat. Ei voi syödä lihaskasvua tekemällä hirvittävää määrää anaerobista treeniä joka päivä. Mutta ei se olisi paljosta kiinni, monelta puuttuu se sujuvuus, eli ohjelmaa on selkeästi harjoiteltu paljonkin liike kerrallaan, mutta ei hirveän paljoa kokonaisuutena. Sen takia esimerkiksi asettuminen jotain pressiä tekemään näyttää kömpelöltä ja hitaalta, ja väsyessä liikkeiden muoto kärsii, kun anaerobista kestävyyttä ei ole treenattu riittävästi. Aerobicin puolella homma taas sujuu vapaaohjelmiin verrattuna äärimmäisen tehokkaasti ja nopeasti, kun siirtymätkin on mietitty ja automatisoitu äärimmilleen.
Lääh. Mulle tuli hiki kun rupesin tuolla oikein peilin edessä pohtimaan ja muistelemaan. Olen kuitenkin kiteytetysti sitä mieltä, että vapaaohjelmaan valmistautuvat voivat oppia ja ammentaa varsin paljon kilpa-aerobicin puolelta, etenkin ohjelman sujuvuudessa.
Ei noihin oikein ole muuta keinoa, kuin määrällisesti runsas harjoittelu ja peilin käyttö, jotta näkee itsensä. Aluksi sitä voi olla uuden liikkeen kanssa ihan pihalla viikkoja, kuukausia. Se löytyy vain hakemalla ja peilin avulla katsomalla ja korjaamalla. Hyppyjen osalta ponnistusvoimaa täytyy monen harjoittaa erikseen. Sitä kun ei välttämättä siunaannu voimasta huolimatta. Kyseessä on lihasten ja korvien välin yhteispeli, eli pitkälti hermotuksesta ja motoriikasta kyse.
Venyttelystä: jotta esimerkiksi hypyt ja high kicksit näyttäisivät keveiltä ja vaivattomilta, notkeuden tulisi olla suurempaa kuin esim. spagaattiin tai sivuspagaattiin pääsy, jotta se onnistuu ilmassakin. Et voi kiskaista ilmassa sivuspagaattia, jos saat sen maassakin hädintuskin ja tuskalla koko ylävartalon painoa käyttäen (paitsi takavuosien aerobic-legenda Sami Vaskola, joka ei saanut spagaattia muuta kuin hypyssä voimalla repäisemällä. Au, en suosittele =)) Venytellä täytyy joka päivä, aina treenin jälkeen ja pari kertaa viikossa erikseen maksimivenytykset min. kolme tuntia treenin jälkeen. Maksimivenytykset tarkoittavat sitten sitä, että kun spagaatti alkaa löytyä niin sitten otetaan puhelinluettelo tai pari etujalan ja takajalan alle vuorotellen tai jopa yhtäaikaa. Spagaattien ja sivuspagaattien pitäisi tuntua asentoina mukavilta eikä lainkaan tuskaisilta. Tämän huomaa Kelly Ryanin kuvista, selkeästi se istuu ääriasennoissa yhtä luontevasti kuin tuolissa.
No joo, täältä tähän. tulipa tästä novelli. Voi kun graduakin saisi tätä tahtia syntymään :whip:
ja KIITOS FAIDRA
:lol2:
