Kuukautisten pitäisi olla aika hyvä indikaattori sopivasta rasvaprosentista. Ja vaikka kuukautisten poisjääminen ei varmasti monia haittaisikaan, niin siinä mielessä kannattaa kiinnostua ettei osteoporoosi ala kalvaa luita. Etenkin vanhemmalla iällä haitat saattavat olla vakavampia, puhumattakaan mummoudesta, jolloin ei mielellään kärsisi nuoruuden ajattelemattomuudesta.
Toisaalta, tämä indikaattori ei toimi e-pillerien käyttäjillä, joilla kuukautiset tulevat eräällä tavalla 'mekaanisesti', pillerien sisältämien hormonien sysäämänä. Yhdistelmä-ehkäisyssä lisänä on myös estrogeenia joka saattaa osaltaan suojella luita matalahkollakin rasvaprosenttitasolla (olettaisin). Ainakin tuo 365 päivää vuodessa rusinana viihtyvä Pauline Nordin väitti suojaavansa luitaan juuri yhdistelmä-ehkäisypillereillä, jolloin matalan rasvaprosentin haitat jollain tasolla kumoutuisivat.
Itse olen sitä mieltä, että matala rasvaprosentti naisella kuluttaa elimistöä, ainakin jos sellaisessa kunnossa yrittää pysyä vuoden ympäri. Mikään esteettinen syy ei ole niin tärkeä, että sillä kannattaisi pilata elimistön hormonitoimintaa. Kilppari ja stressihormonit ainakin tykkäävät tuosta kyttyrää, ja kun tuota stressi/aineenvaihdunta-akselia menee liiaksi rasittamaan, niin kohta sitä kehon rasvan määrää ei itse enää hallitsekaan. Kroppa pitää läskeistä tiukasti kiinni ja pistää aineenvaihdunnan hiljaisemmalle. Ehkä jopa vuosiksi.
Kannattaa siis pitää järki kädessä tuon rasvaprosentin(kin) suhteen, sillä kukaan ei ole sen huonompi ihminen noissa 20% rasvoissakaan. Tärkeintä on onnellisuus ja
terveys ja niitä löytää varmasti muistakin paikoista, kuin haitallisen matalasta rasvaprosentista. Nykyään on melkein haastavampaa hyväksyä kehonsa rajat, ja tyytyä normaaliin ja terveelliseen olotilaan, kuin ahdistuneena etsiä niitä vatsapalikoitaan 'hirveän läskivuoren' seasta.
Ei sitä rasvaa ole naisilla turhaan enemmän kuin miehillä, eikä siitä ole normaalia pyrkiä kaikin keinoin eroon. Toki, en kehota ketään olemaan lihava tai löysä sohvaperuna, vaan pikemminkin löytämään jonkun järjen kaiken tämän rasvaprosenttihössötyksen keskellä. Minusta on hienoa jos ihminen liikkuu intohimoisesti ja pitää huolta itsestään, mutta on vielä hienompaa kun joku tekee sitä sulassa sovussa oman, toimivan kehonsa kanssa, - eikä jonain todisteena siitä, että on hyvä ihminen ollessaan niissä ihkuissa alle 20% rasvoissa.
Välillä tuntuukin, että ihmiset yrittävät ihmeellisin keinoin löytää hyväksyntää itsensä kanssa. Itseään ei millään voi rakastaa ennen kuin näyttää tietynlaiselta
. Tsemppiä toki kaikille treenaajille ja kehoaan muokkaaville, varmasti vahva ja kaunis olemus tuo myös onnistumisen tunnetta ja terveyttä! Mutta on vaan tullut myös nähtyä näitä rasvaprosenttipelleilyn varjopuoliakin. Sitä luulee, että oma keho kestää vaikka minkälaista roskaa ja rääkkäystä oman kunnianhimon edessä, mutta voin kertoa, että kyseistä rajaa ei kannata lähteä etsimään.
Heh, tuli varmaan vähän vakava postaus tästä aiheesta, mutta ajattelin vaan herättää keskustelua myös toiselta näkökantilta. Sitten kun oman kehon menee kerran hajottamaan niin alkaa arvostaa ihan terveyttäänkin ja äkkiä joku mittarin/pihtien antama (hetkellinen) lukema ei merkitse enää paljonkaan.
