No aina on ollut kartelleja ja kilpailun rajoittamista, ja toisaalta vapaata markkinataloutta ei ole nähty vielä missään, että on aika hankala osoittaa moinen empiirisesti... Oletukset atomistisista markkinoista ja vähenevästä skaalavaikutuksesta ovat ensi sijassa yksinkertaistuksia ja matemaattisen optimoinnin helpottamiseen käytettyjä oletuksia. Rationaalisen valinnan teorian pohjalta ne ovat toki perusteltuja, mutta käytännössä niin liukkaasti markkinat eivät toimi, että kitkatekijät ja informaatio-ongelmat poistuisivat itsestään - ainakaan kovin nopeasti. Jenkkien antitrust-lait tulivat voimaan 1800-luvun lopulla ihan perustellusti.
Siihen auttaa luottokortit. Miksi niiden tarjoajia on vähän ja kortteja ei ole kaikilla maksukykyyn perustuvin luottolimiitein?
Siitä vaan, sanon, mutta pankiksi sellaista ei tulisi kutsua - ihan niinkuin kuka tahansa käärmeöljyn myyjä ei saa kutsua itseään lääkäriksi.
Eipä se siihen pyrikään, vaan osoittaa informaation asymmetriaongelman, joka aiheuttaa tehottomuutta markkinoilla ilman korjausta. Moral hazard & adverse selection vietynä vakuutusmarkkinoille osoittaa sen, että ilman julkista auktoriteettia vakuutusmarkkinoita ei voisi olla olemassa.
No tuskinpa tällaista dataa löytyykään - miten lasket sääntelyn aiheuttamat suorat kulut, esim? Bank runejahan siellä jenkeissä oli n. 10-15 vuoden välein tasaisesti ennen Fedin käynnistystä ja suuren laman jälkeen ne pitivät 70 vuoden tauon (ja se pahin vältettiin 2008 myös). Pankkikriisin ja sensellaisen maksaja on aina veronmaksaja, vaikka mitään interventiota ei tulisikaan. Esimerkiksi pankkikriisin kääntyminen pitkäksi lamaksi luo niin suuren hyvinvointitappion, että lopullinen lasku peittoaa kevyesti bailoutit. Se, mikä ihmisten mielessä kaihertaa, on epäreiluuden tunne (bailouteista). Sehän ei ole rationaalista laisinkaan - uponnut kustannus on uponnut. Vaan ihmiset eivät toimi laskukoneiden tapaan.
