- Liittynyt
- 6.9.2005
- Viestejä
- 97
Hei pimut, taidan kirjoittaa tänne mimmeihin ensimmäistä kertaa. Olen seurannut palstaa lähes alusta asti, vihdoin sain rekisteröidyttyä.
Tämähän ei sinänsä ole ongelma, mutta olen näköjään tehnyt siitä itselleni sellaisen.
4 vuotta sitten olin itsetunto-ongelmainen, olevinaan läski (170/65), huonokuntoinen syömisongelmainen surkuttelija. Nyt 4 vuoden urheilemisen ja terveellisen ja NORMAALIN syömisen jälkeen olen hyvässä kunnossa sekä henkisesti että fyysisesti. Voin hyvin, nautin urheilusta, ruuasta ja elämästä yleensä. Tunnen olevani paremmassa kunnossa kuin koskaan koko lyhyen elämäni aikana.
Olen viime aikoina saanut vanhoilta tutuilta ja ex-poikaystäviltä ikäviä kommentteja ulkonäöstäni:
-olit ennen paremman näköinen
-syötkö sä ikinä mitään
-oletko sä sairas, olen todella huolissani sinusta
-sulla ei ole enää mitään muotoja
jne…jne…
Siis mitä v****a? Ensinnäkin, millä helkutin oikeudella ihmiset tulee arvostelemaan toisen ulkonäköä päin naamaa, olit sitten laiha tai lihava? Ja toisekseen, olenko sokea etten näe miten kamalan näköinen minä muka olen? Mä alan jopa itse epäilemään silmiäni, omasta mielestäni olen hyväkuntoisen näköinen verrattuna entiseen (tätä mieltä ovat myös tutut, joita olen saanut tämän 4 vuoden aikana).
Kaikki nämä arvostelijat ovat olleet miehiä ja kyse ei ole yksittäisestä kommentista, vaan olen saanut näitä jo 5 eri ihmiseltä. Tyttökaverit eivät ole koskaan kauhistelleet, kannustaneet ja kehuneet vain miten olen muuttunut edukseni.
Ärsyttää vain, kun muistan miten vaikeaa elämä oli ”läskinä” sohvaperunana ja miten joskus vihasin itseäni. Siitä ulospääsy oli vaikeaa ja työn takana. Nyt kun tunnen olevani oman elämäni kuningatar, tullaan latistamaan koko fiilis. Enhän mä tietenkään perusta minäkuvaani enää toisten kommenteille, mutta totta kai se vaikuttaa, varsinkin kun olen vasta vuoden verran ollut täysin ”selvillä vesillä”.
Tämä oli vain tällainen purkaus. Kommentoikaa jos herätti ajatuksia.
Tämähän ei sinänsä ole ongelma, mutta olen näköjään tehnyt siitä itselleni sellaisen.
4 vuotta sitten olin itsetunto-ongelmainen, olevinaan läski (170/65), huonokuntoinen syömisongelmainen surkuttelija. Nyt 4 vuoden urheilemisen ja terveellisen ja NORMAALIN syömisen jälkeen olen hyvässä kunnossa sekä henkisesti että fyysisesti. Voin hyvin, nautin urheilusta, ruuasta ja elämästä yleensä. Tunnen olevani paremmassa kunnossa kuin koskaan koko lyhyen elämäni aikana.
Olen viime aikoina saanut vanhoilta tutuilta ja ex-poikaystäviltä ikäviä kommentteja ulkonäöstäni:
-olit ennen paremman näköinen
-syötkö sä ikinä mitään
-oletko sä sairas, olen todella huolissani sinusta
-sulla ei ole enää mitään muotoja
jne…jne…
Siis mitä v****a? Ensinnäkin, millä helkutin oikeudella ihmiset tulee arvostelemaan toisen ulkonäköä päin naamaa, olit sitten laiha tai lihava? Ja toisekseen, olenko sokea etten näe miten kamalan näköinen minä muka olen? Mä alan jopa itse epäilemään silmiäni, omasta mielestäni olen hyväkuntoisen näköinen verrattuna entiseen (tätä mieltä ovat myös tutut, joita olen saanut tämän 4 vuoden aikana).
Kaikki nämä arvostelijat ovat olleet miehiä ja kyse ei ole yksittäisestä kommentista, vaan olen saanut näitä jo 5 eri ihmiseltä. Tyttökaverit eivät ole koskaan kauhistelleet, kannustaneet ja kehuneet vain miten olen muuttunut edukseni.
Ärsyttää vain, kun muistan miten vaikeaa elämä oli ”läskinä” sohvaperunana ja miten joskus vihasin itseäni. Siitä ulospääsy oli vaikeaa ja työn takana. Nyt kun tunnen olevani oman elämäni kuningatar, tullaan latistamaan koko fiilis. Enhän mä tietenkään perusta minäkuvaani enää toisten kommenteille, mutta totta kai se vaikuttaa, varsinkin kun olen vasta vuoden verran ollut täysin ”selvillä vesillä”.
Tämä oli vain tällainen purkaus. Kommentoikaa jos herätti ajatuksia.