Varvikolta hyvä inhorelastinen kuvaus siitä, missä Eurooppa oikeasti menee tällä hetkellä.
Suosittelen lukemaan ja ajattelemaan, jos edes vähän oikeasti kiinnostaa mihin olemme ajautumassa.
Jauri Varvikko:
Eurooppa elää eri todellisuudessa kuin USA ja Venäjä
Olemme saaneet eilen kuulla yhden sun toisen toimittajan ja asiantuntijan analyysejä Trumpin ja USA:n neuvotteluista. Kaikki jossain määrin negatiivisia ja mitäänsanomattomia. Syykin on selvä. Meidät on ohitettu. Zelensky on rauhanneuvotteluiden sijaan Suomessa sivuraiteella ja käy täysin merkityksettömiä keskusteluja presidenttimme ja poliittisen johtomme kanssa.
Trump ja Putin eivät loppupelissä välitä Ukrainan sodan ratkaisemisesta tällä hetkellä, vaikka se olikin ns. ruokalistan yksi artikkeleista. USA ja Venäjä jakavat maailmaa, sen raaka-ainevaroja ja etupiirejä. Heille on tärkeämpää sopia sodanjälkeisestä asetelmasta kuin Ukrainasta. Ukraina voi odottaa.
Euroopan poliitikot eivät selvästikään ymmärrä realiteetteja. He elävät yhä jossain kuvitelmassa, että Venäjän pitäisi hyväksyä jotkin USA:n rauhanehdot ja että se vetäytyisi pois joiltain valloittamiltaan alueilta. Niin ei tule käymään, koska Venäjä ei ole sodassa alisteisessa tai yhtään sen heikommassa asemassa kuin aiemminkaan. Päinvastoin. Venäjä ei ole vielä edes esittänyt rauhanehtojaan, koska sillä ei ole siihen vielä tarvetta.
Euroopan johtajat olettavat, että Ukraina kykenisi irtautumaan sodasta vähin vaurioin ja että tässä solmittaisiin jonkinlaisen 'reilu rauha', jossa Ukraina voisi yhä määritellä ulkopoliittisen suuntansa. Sen saavuttamiseksi monet Euroopan maat esittävät jättimäisiä sotilasbudjetteja ja apupaketteja, tietysti Venäjää painostaakseen. Kun itse ajatus rauhasta on nyt jotenkin iskostettu omaan päähän, niin asia esitetään, että se onkin Venäjä, joka ei halua rauhaa.
Todellisuudessa vain USA kykenee painostamaan Venäjää rauhaan, ei EU. Meillä ei ole enää vipuvartta Venäjän painostamiseksi, koska olemme sanktioineet kaiken mahdollisen. Olemme ajaneet itse itsemme ulos pelipöydästä. Meille ei jää muuta kuin isot puheet, tyhjät uhkaukset ja lupaukset.
Jos USA ei painosta Ukrainaa rauhaan, niin sota jatkuu, koska Ukraina ei osoita sellaisia nöyrtymisen merkkejä, että Venäjä ottaisi ne vakavasti. Venäjä siis jatkaa sotilaallista painostamista niin kauan, että Ukraina heikkenee entisestään ja tilanne muuttuu Venäjälle vielä edullisemmaksi. Siihen asti USA kulkee ohituskaistaa ja sopii Venäjän kanssa muista eduista ohi Euroopan. Euroopasta taas tulee pelkkä maksaja.
Euroopan viestit rauhanturvaajien lähettämisestä Ukrainaan ovat tyhjää puhetta, koska niillä ei ole katetta. 10 000 rauhanturvaajaa ei ole mitään, ja jos Venäjä päättää kohdistaa heihin iskuja, niin se tarkoittaa, että Euroopan on vastattava tai vetäydyttävä. Silloin puhutaan suorasta yhteenotosta Venäjän kanssa, eikä enää proxy-sodasta. Tähän ei kellään EU-maalla ole edellytyksiä ilman USA:n turvatakuita ja niitä USA ei ole antamassa.
EU ja Saksa ovat julkistaneet massiivisia lisäyksiä puolustukseen. EU-kansalaisia pelotellaan yhä Venäjän uhalla. - Susi tulee, Zelensky ja Pekat huutavat. Tarinan opetus on, että tarpeettomat vaarailmoitukset johtavat varoituksen inflaatioon. Lopulta susi syö vain yhden lampaan tai huutajan, ja ensimmäisenhän uhrin me jo tiedämme... Suomen kannattaisi olla tässä hiljaa, kun emme loppupelissä tiedä, tuleeko kukaan edes auttamaan, jos Venäjän uhkaukset kohdistuvat meihin.
EU-maiden satojen miljardien puolustusmäärärahojen lisäykset ovat myös vailla todellisuuspohjaa. Nykyaikainen sodankäynti ei vaadi lisää panssareita, mutta niitä Saksa aikoo valmistaa. Sama koskee tilaamiamme hävittäjiä. Se mihin EU:n pitäisi sijoittaa, on satelliitit ja vakoilujärjestelmät, hypersooniset ohjukset ja jättimäiset dronet. Tässä olemme kuitenkin 20 vuotta Venäjää jäljessä. Isoilla EU-mailla on vain muutamia vakoilusatelliitteja, ei hypersoonisia ohjuksia ja hyvin vähän ballistisia ohjuksia. On turha puhua jättimäisistä puolustusbudjeteista, jos itse sodankäyntitekniikka ja sotakokemusta omaavat armeijat puuttuvat.
Olemme myös järkyttävän kallis maanosa. Kaikki asetuotanto maksaa älyttömän paljon. Yksi panssari maksaa monia kertoja enemmän kuin Venäjällä. Vaikka viisinkertaistamme oman tuotantomme Venäjään nähden, emme saavuta sen tuotantotasoja vuosiin, selittää propaganda mitä selittää. Eurooppa ei ole taloudellisesti siinä kunnossa, että se kykenee kilpavarustelukierteeseen aseiden osalta. Meiltä puuttuu kriittisiä metalleja ja raaka-aineiden käsittelylaitoksia, tuotantolinjoja vasta rakennellaan. Tykinammuksen hinta pitäisi saada kymmenesosaan nykyisestä, mutta todennäköisesti hinnat vain nousevat nykyisestä.
Sodan voittaa yleensä se, joka kykenee tuottamaan laatua halvalla, tehokkaasti ja paljon. Olemme nyt aivan saman dilemman edessä kuin Toisessa maailmansodassakin. Resurssimme ovat rajalliset. Jos Saksa lyö biljoona euroa aseisiin, niin Venäjä tuottaa saman määrän aseita 200-250 miljardilla. EU-mailla on myös useita muita heikkouksia, kuten yhteensopimattomia erikalibeerisia aseita ja asejärjestelmiä.
Armeijoitamme ei ole tehty toimimaan yhdessä, vaikka kuulummekin kaikki Natoon ja meillä olisi yhteinen sotilaspoliittinen tahto. Vain USA pystyy takaamaan koskemattomuutemme, joten olisi sulaa hulluutta lähteä Ukrainan tueksi edes 100 000 tai 200 000 rauhanturvaajan kanssa. Mitä enemmän hinkuamme 'Villeille kentille', sitä varmemmin siitä tulee katastrofi, kuten historia on niin monta kertaa osoittanut.
Jos USA vetäytyy Euroopasta ja jättää meidät ilman satelliittidataa, olemme helisemässä. Etenkin Suomi, koska emme kykene estämään meihin kohdistuvia hyökkäyksiä. Olen koko ajan ollut sitä mieltä, että Nato-korttimme on Musta Pekka ja EU Hullunkuriset perheet -peli. Jos emme osaa olla hiljaa, vaan presidenttimme suututtaa pahimmassa tapauksessa Trumpinkin, niin Pekaksi jääminen on kohtalomme, samoin kuin balttienkin. Miksi siis ottaa vastaan Ukrainan tarjoama Pekka-kortti?"
View: https://www.facebook.com/groups/587026270882042/permalink/619160381001964/
