185-divaria on kyllä hankala nähdä mitenkään erityisen "syvänä" taas nykypäivänä. Aivan huipulta löytyy huippuottelijoita, joiden otteet ja recordi myös tukevat sijoitusta, mutta alta löytyy turhankin monia jotka jollakin hivenen käsittämättömällä tavalla onnistuvat nousemaan tai pitämään paikkansa epäonnistumisillakin. Darren Till on kuitenkin ottanut vain yhden nihkeän voiton kyseisessä sarjassa, hävinnyt 3 ottelua viimeisestä neljästä, ja tällä saadaan rankingissa silti sijoitus 7. Tuo ainoa voittokin oli tuskainen splitti Kelvin Gastelumista joka taas löytyy sijalta 9, ja jonka recordi viimeisestä kuudesta on 1-5, ainoana voittona tässäkin Ian Heinisch jolla ei ole pyyhkinyt erityisen hyvin viime aikoina. Matsi Adesanyaa vastaan oli toki eeppinen, mutta jossain luulisi menevän raja senkin kanssa, kuinka kauan voi roikkua kärjen tuntumassa vain häviämällä hyvin. Chris Weidmankin on yhä rankingeissa mukana, recordi kuitenkin 2-8 sen jälkeen kun menetti mestaruutensa lähes kuusi vuotta sitten. Alemmissa painoluokissa tällaisilla negatiivisilla saldoilla ei yleensä enää löydy numeroa nimen vierestä, lukuun ottamatta tietty muutamia poikkeuksia. Uutta verta sekä pientä tuulettamista tarvittaisiin kipeästi, koska homma alkaa näyttää jo vähän samalta kuin ylemmissä painoluokissa.
Tilanne divarissa alkaa muistuttaa muutenkin vähän Silvan dominoinnin aikoja. Taas näyttäisi siltä, että tittelimatsiin saattaa voida kiilata sillä että a) nimi on joten kuten tunnettu / somessa hyvä preesens, b) ei ole vielä otellut Adesanyaa vastaan ja c) saa edes pari voittoa putkeen jollain lailla varteenotettavista nimistä. Costa/Vettori -parivaljakosta tittelihaastajaa tuskin nähdään vaikka ottelussa kävisi mitä, molempien edelliset yritykset on sen verran tuoreessa muistissa. Cannonier taas ei ole varmaan suuressa suosiossa kun meni huutelemaan huonosta tilistään edellisen ottelun jälkeen, ja matsilla on muutenkin melko suuri vaara olla viiden erän turhauttava pistehippa jonka Jared häviää lopulta selvästi. Brunson kävi jo ottamassa tappion Izzylta, uusintaa tuskin haluaa moni nähdä vaikka saisikin tästä jo viidennen peräkkäisen voittonsa. Rankingissahan Brunson on pari pykälää Tillin edellä, mutta kaikki tietänevät ettei tällä ole mitään väliä lopun kaiken. Strickland saattaisi olla vaihtoehto jos voittaa jollain hienolla suorituksella Rockholdin, tosin edellisen matsin jälkeiset sekopäiset puheet eivät häntäkään tässä paljoa auta. Jos Whittaker häviää uusintaottelun ja Till voittaa tämän, niin eipä tuolla oikein näillä puheilla ole varteenotettavia vaihtoehtoja kuin Till ja Jack Hermansson, ja jos yhtään Danaa/UFC:ta tuntee niin ei tuntemattomampi pohjoismainen painija tässä yhtälössä pärjää karismaattiselle englantilaiselle pystyottelijalle, vaikka näyttöjä olisi kuinka paljon enemmän. Hermansson voisi kai myös teoriassa voittaa Adesanyan painimalla tämän kumoon viiden erän ajan, jolloin on vielä vaikeampaa kuvitella organisaation näkevän mitään hyviä puolia tässä mahdollisessa otteluparissa. Kaikkien näiden lisäksi Izzyn ja Whittakerin välinen ottelu toteutunee vasta ensi vuoden puolella, joten tässä saatetaan puhua hyvin jopa lähes vuoden odotuksesta.
Till on eittämättä ottelija jolla on vielä lunastamatonta potentiaalia, mutta pidän hänen ennakkosuosikin asemaansa jotenkin erikoisena silti tässä. Nyt ei ole kokoetua puolella kuten lähes aina oli välisarjassa, eikä Tillin painitaitoja ole vielä paljon testailtu keskisarjassa, ihan varmasti kokeilen paljon kokeneempaa ja kaiken nähnyttä Brunsonia lapullani näillä kertoimilla. Mitä matsin jälkeen tulee, niin uskon vahvasti että etenkin mahdollisella pysäytysvoitolla Tillin ei tarvitse kuin odotella ja pysyä poissa ongelmista, niin tittelimatsi putoaa syliin ennemmin tai myöhemmin. Hikisellä painivoitolla Brunson taas saanee tästä jonkun Costa/Vettori -ottelun voittajan tai Hermanssonin vastaansa, ja jos oletetaan että siitäkin voitto tulisi, niin en siltikään pitäisi minään ihmeenä että Brunson sivuutettaisiin.
Diggaan Brunsonista ihan siksi, että hän ei ole menettänyt uskoaan missään vaiheessa ja yrittää yhä tosissaan vaikka ikää on jo melkein 38v ja matseja takana UFCssa karvan alle 20. Olisi hienoa nähdä että sitkeys ja periksiantamattomuus palkittaisiin Bispingin tyyliin. Highlight-kaliiperin tyrmäys tai pari voisi muuttaa asetelmaa, mutta usein näiden jahtaaminen on päättynyt Brunsonin kannalta onnettomasti. Holland-ottelun tyylisillä suorituksilla Brunsonin ura tuskin enää paljon etenee ja urheilullisesti arvioiden UFC ei ikävä kyllä ole vieläkään meritokratia. Tämä ei kuitenkaan liene mikään uutinen kellekään ja asiasta meuhkaaminen on henkilöstä riippuen vähän sama kuin huutaisi tuuleen yrittäen pissata samalla.
Piti kirjoittaa joku lyhyt mutu taas siitä miten Brunson on tässä ihan validi kohde, pitänee hommata elämä tai edes unirytmi.