Tyttöystäväni ei syö

[Talakanpinskeli]

Tämä hujahtanee hieman ulos foorumin aihealueelta, mutta en yksinkertaisesti keksinyt mitään muuta paikkaa mistä kysyä tätä, vaikka yritin googlettaa. Jos joku tietää jonkun suositun (sellaisen, johon voi odottaa vastausviestejä vähän useammin kuin kerran viikossa) terveysfoorumin tai vastavaan, voisiko ystävällisesti linkittää niin copy/pastean-tämän kysymyksen sinne. Tämä tuntui aktiivisimmalta ja parhaimmalta - onhan täällä kuitenkin jonkun asteen asiantuntijoita näissä ravintojutuissakin - foorumilta kysyä apua tällaiseen.

Ongelma on siis se, että olen erittäin huolestunut tyttöystäväni ravinnonsaannista. Hänellä on pakkomielteinen tarve laihdutukseen, vaikka hän on muutenkin hoikassa kunnossa (172/57). Hän ei käytännössä syö mitään oikeaa ruokaa, vaan hänen päivittäinen ravinnonsaantinsa koostuu omenoista tai muista hedelmistä, pakastettavista vihannespusseista, kevytmehusta tehdystä kiisselistä ja runsaasta määrästä nestettä, yleensä teetä. Välillä, muutaman kerran viikossa, hän syö yhden tai pari tuollaista Nutrilett-laihdutusjauhepussia. Myös erittäin epäsäännöllisesti, usein minun pyynnöstäni, hän saattaa syödä ehkä puolikkaan ruisleivän tai pussillisen nuudeleita. Mitään muuta oikeaa ruokaa hän ei säännöllisesti syö. Hänen päivittäinen kalorinsaantinsa on vain 200-500kcal. Tämän lisäksi hän käy lähes joka päivä n. tunnin mittaisella kävelylenkillä polttamassa näitäkin kaloreita. Olemme seurustelleet reilun vuoden, ja tätä on jatkunut koko sen ajan ja ilmeisesti jo pitkään ennen sitäkin. Jokunen vuosi sitten hän sairasti bulimiaa, mutta sellaiseen hänellä ei - ainakaan minun tietääkseni - ole enää nykyisin taipumusta. Hän kyllä tiedostaa itsekin, että tuollainen elämäntapa on vaarallinen, mutta lukuisista pyynnöistäni huolimatta en ole saanut häntä edes minkään terapeutin puheille, saati sitten omin avuin lisäämään tuota syömistään, vaikka hän uudenvuodenlupauksissaan lupasikin alkaa syömään paremmin.

Kuitenkin, huolimatta noin alhaisesta ravinnonsaannista, hänen vointinsa on pääosin ihan normaali. Hän pärjää tuolla syömisellä ihan hyvin. Joskus hänellä on lievähköjä vatsakipua tai päänsärkyä (jotka tietenkin voivat johtua muustakin kuin ravinnosta) ja pari kertaa hän on kertonut saaneensa huimauskohtauksia (tosin, en voi tietää onko hän kertonut niistä kaikista minulle). Hänellä on erittäin harvoin edes nälkä, ja silloinkin sen tyydyttämiseen riittää pussi pakastevihanneksia ja omena. Tosin, hän pitää näläntunnetta loitolla juomalla litratolkulla teetä päivässä.

Joka tapauksessa, oli hänen vointista hyvä tai ei, en itse vaan suostu uskomaan, että ihmistä on luotu elämään noin aliravittuna määräänsä kauempaa. Nyt ehkä menee hyvin, mutta olen huolissani siitä, miten tuollainen häneen vaikuttaa pitkällä tähtäimellä. Ja siitä haluaisinkin nyt lisää tietoa, mutta en oikein osannut googlettaa mitään tietoja, kun tuota ei oikein voi toistaiseksi lukea bulimiaksi eikä anoreksiaksi eikä löytynyt oikein aikuisten aliravitsemusta koskevia artikkeleitakaan. Jos joku tietää jonkun hyvän sivuston, mistä lukea aiheesta, tai foorumin, josta paremmin kysyä aiheesta, tai jos jollakin itsellään on jotakin asiantuntevaa faktaa, miten tällainen aliravitsemus voi pidemmällä tähtäimellä vaikuttaa ihmiseen, tai muunlaista kokemusta tästä, kuulisin kaiken aiheesta mielelläni. Jos en niihinkään tietoihin turvautuen saa tyttöystävääni puhumaan ongelmastaan asiantuntijalle, en tiedä mitä hittoa teen, kun on itsellekin henkisesti hieman raskasta olla parisuhteessa, jossa on jatkuva 24/7 huoli toisen epäterveellisistä elämäntavoista.

Kiitos etukäteen vastaajille.

 

[Jonsbe]

Tarkemmin en osaa ottaa kantaa asiaan. Selväksi kuitenkin tuli, että jonkinlainen syömishäiriö kyseessä. SYLi ry:n sivustolta http://www.syomishairioliitto.fi/ löytyy luultavasti keskustelua aiheesta ja paljon tietoa, että mitä tehdä ja miten toimia ja myös tukea läheisille jne. Jos aikaa, niin kannattaa lueskella läpi.

 

[esaesa]

Ota rohkeasti yhteyttä johonkin terveydenhoidon ammattilaiseen. Hänen luulisi osaavan neuvoa ainakin oikean henkilön puheille, jos ei muuta.

 

[Kyrveli]

Selvä pakkolaihduttaminenhan tuossa on kyseessä, sitä ei voi kukaan kieltää. Minusta sinulla on nyt korkea aika ottaa kissa pöydälle (ts. tehdään numero asiasta) ja sanoa tyttöystävällesi, että tuo asia puidaan nyt kunnolla läpi, eli siis kerrot miltä sinusta tuntuu ja olet sitä mieltä, että tyttöystäväsi elämäntavat ovat epäterveelliset ja olisi tarvetta käydä asiantuntijalla; koskeehan asia molempia, kuten itsekkin mainitsit.

 

[Sale]

"Pakottamalla" tai painostamalla tuskin saat häntä syömään tai hoitoon. Oletko kokeillut ns. epäsuoria keinoja? Eli esim kun itse syöt jotain hyvää ruokaa ja hän haistelee teetä pääkipuisena niin hitusen perustelet itsellesi ääneen "ompa hyvää ruokaa / nyt jaksaa taas hommailla / nyt ei kyllä tule heikko olo / jne jne". Tietysti pitää miettiä milloin on sopiva aika käyttää tällaisia keinoja ettei toinen ota niitä vittuiluna.

Huomioithan pariasi riittävästi, ettei hänen tarvitse käyttää tätä syömättömyyttään huomiosi saavuttamiseen?

 

[_Liz]

... Ja siitä haluaisinkin nyt lisää tietoa, mutta en oikein osannut googlettaa mitään tietoja, kun tuota ei oikein voi toistaiseksi lukea bulimiaksi eikä anoreksiaksi eikä löytynyt oikein aikuisten aliravitsemusta koskevia artikkeleitakaan ...

No kyllä tuo minusta ihan anoreksialta kuulostaa.

 

[Vurki]

Kannattaa ehkä tehdä selväksi että hyvää ulkonäköä on syytäkin tavoitella (näin pääsette yhteisymmärrykseen (ja pitäähän se paikkansakin)) ja sitten selvittää miten siihen pääsee, eli kyykyllä ja ruisleivällä Vähitellen rupeatte lisäilemään ruoansaantia. Taas näitä "omia ajatuksia".

 

[Leni]

No kyllä tuo minusta ihan anoreksialta kuulostaa.

Samoin minusta. Anoreksia ei ole pelkästään sitä, että näyttää luurangolta, vaan johtaa siihen nimenomaan kuvailemallasi tavalla. Anoreksiaan saattaa liittyä muitakin syömishäiriöitä, useimmiten vissiin juuri bulimiaa tai ortoreksiaa.

 

[Edda]

Vaikuttaa tosiaan siltä että tytölläsi olisi jonkinsortin anoreksia. Voin kokemuksella sanoa että tarpeeksi kauan kun on syömättä ei muista miltä nälkä tuntuu ja pienetkin ruoka-annokset tekevät kylläisiksi. Jos hänellä on kerta bulimia ollut on suurempi riski sairastua syömishäiriöön uudestaan. Oletko huomannut nukkuuko tyttösi paljon ja on silti väsynyt,paleleeko hän? Minä palelin niin kovin että sormet olivat siniset.Kärsivällisyyttä ja voimia siule. Syömishäiriö on arka aihe eikä sairas itse edes tajua olevan sairaana.

 

[violetti]

Melkein pyörtymiset ja vatsakivut kuulostavat vakavilta. Nimim. "Been there, done that" Jossain aiheessa ei auttanut, vaikka muisti meni (ilman viinaa eli liian vähäisen ravinnonsaannin takia, pyörrytti tms. Sitä vaan yritti toteuttaa suurta päämääräänsä eli luurankomaista olemusta.

Kuvauksesi tyttöystävästäsi tuo selkeästi esiin, että hänellä on syömishäiriö. Onko se sitten anoreksiaa vai ei, on mielestäni yhdentekevää siinä mielessä, koska selvästi hän oireilee ja täten tarvitsee apua. Syömisillä oireilu pitäisi aina ottaa vakavasti, vaikka ko. oireilu ei täyttäisi minkään määritellyn syömishäiriön määritelmiä.

Voisit yrittää keskustella tyttöystäväsi kanssa niin, että kerrot olevasi huolissasi, kun hän syö niin vähän ja silti urheilee ja mainita myös vatsakivuista jne. Toisinaan auttaa ainoastaan suoraan puhuminen. Itse olen kokenut, että tietyllä tavalla miesten kanssa on paljon helpompi puhua syömishäiriöstä kuin naisten, koska miehiltä saattaa tulla hyvin yksinkertaisia kysymyksiä tyyliin: "Miks sä teet noin?" Siinä on itse ihan H. Moilasena ja sitten alkaakin miettiä, että miksi toimii niin kuin toimii. Pitää muistaa, että sh:t ovat aika kovia riippuvuuksia, joten niistä irti taisteleminen on hyvin työlästä (mutta kannattavaa).

e.: Jos kiinnostaa lukea syömishäiriöön liittyvää kirjallisuutta, voisin suositella kirjaa Olen jo syönyt, joka on suunnattu läheisille. Kirja Siskonmakkarat - miltä syömishäiriö tuntuu? saa kyyneleet silmiin, mutta todellakin lukemisenarvoinen kirja on kyseessä. Englanniksi on laajempaa kirjallisuutta.

Vaikka söin noin 800 kaloria päivässä ja olin paljon liikkeellä, musta tuntu, että nythän mä vasta jaksan ja että onpas ihan kevyt olo, mutta se on harhaa. Jos tyttöystäväsi on kovin etäinen, viluinen jne., ne ovat aika todennäköisiä vahvistuksia syömishäiriöstä. Ja musta ainakin tuo kuvaamasi tilanteen perusteella jo voi sanoa, että kaikki ei todellakaan ole okei.

 

[_Maukka_]

Voin vain kuvitella, kuinka voimattomalta Talakanpinskeli tuntee itsensä tässä tilanteessa. Karmeaa seurata vierestä kun rakkain ihminen tekee itselleen noin. En voi muuta kuin sanoa että voimia!

Ammattiauttajan pakeillehan se tyttö olisi saatava, mutta pakottamalla/vasten hänen tahtoaan se tuskin onnistuu. Muutaman tapauksen tiedän ko. sairauden kanssa taistelleita ja heidän kohdallaan juna kääntyi vasta kun jotain oikeasti huonoa tapahtui terveydentilassa, valitettavasti. Ilmeisesti tippaletkuissa 40kg elopainolla vietetty aika avaa myös niitä kaikkein syvimpiä lukkoja.

Oletko miettinyt, että syömishäiriö voisi saada lisää tulta liekkiinsä juuri sen takia, että olet huolestunut asiasta? Oman käsitykseni mukaan syömishäiriöt ovat osaltaan myös huomionkipeydestä johtuvia?

Hankalahan se on olla huolehtimatta.

 

[Cassyput]

Tyttöystäväsi ei ole terve, sen oletkin vissiin jo tajunnut. Ongelma on siinä, että sinä et saa häntä puhuttua ammattiauttajalle, jos hän ei ihan oikeasti halua mennä. Se on aivan sama mitä sinä sanot, itsekin kirjoitit hänen tietävän että moinen toiminta on epäterveellistä. Jos hän ei halua parantua, teillä on edessä pitkä tie.

Jos olisin sinä, etsisin ensin netistä tietoa rasvan ja proteiinin tarpeellisuudesta. Mimmisihän syö vain hiilaria. Se nyt vain on tosiasia, että ilman rasvaa ja proteiinia ihminen sairastuu ja lopulta kuolee. Kuulostaa karulta, mutta auttaisko jos hän saisi tuon tiedon paperilla jostain luotettavammasta lähteestä?

Millä perusteella muuten ajattelit että tuo ei ole anoreksiaa? Minusta se on juuri sitä. Sun kannattais ehkä lukea jotain kirjallisuutta syömishäiriöisten läheisille. Esim. tuo Olen jo syönyt olisi hyvä.

 

[violetti]

Mulla kävi niin, jos mulle sanottiin, että olet laihtunut tms., että tuollaiset kommentit kääntyivät päässäni ylösalaisin. Kuvittelisin siis, että toiset vittuilivat minulle ja lisäsin vauhtia koneeseen. Mulla tuli kyllä stoppi ennen alipainoa, mutta sitten aloinkin oireilla eri tavalla taas. Ikävä tosiasia on, että vaikka kuinka huolehtisi ja yrittäisi auttaa, tämäkään ei auta, sillä ajatus paranemista on lähdettävä itse kokijalta.

Mua itseäni harmittaa, kun musta nuo syömishäiriölokerot ovat todella suppeat. Tämän takia moni anoreksiatapaus jää huomaamatta tai määrittelemättä, koska ajatellaan, että anorektikon painoindeksin pitää olla tyyliin 15. Anorektisia ajatuksia voi olla, vaikka paino olisi mitä. Anoreksian kohdalla painorajat ovat mielestäni aika hurjat eli niitä saisi mielestäni muuttaa. Aikuinen nainen mahtuu anoreksiakategoriaan, jos painoindeksi on alle 17,5. Samalla pitää täyttää muutama muu kuvaus. Mun painoindeksi tais olla 21 alimmillaan ja olin totaalisen karussa jamassa. En nyt ihan luurankoa muistuttanut, mutta ne kaikki oireet ja pääkoppani kunto. Ärsyttää, kun Suomessa sh-hoidossa kiinnitetään niin paljon huomiota painoon. Toiset eivät saa hoitoa, koska ovat liian "läskejä" (BMI 20), vaikka pää on hajota ja laihdutetaan vähän väliä kyseenalaisin keinoin ja sitten välillä lipsahdetaan bulimian puolelle.

Ketjun aloittajalle vielä: En tahdo nyt pelotella, mutta voitko olla varma, ettei tyttiksesi oireile samalla bulimisesti. Moni on aikamoinen taituri peittämään oksentelut. Ainakin hetken. Toiset pidempään. Nimim. "Oksennettu kaverin synttäreillä jne. Eikä kukaan huomaa" Kuvittelin olevani perkeleen ovela, kun oksentelin baareissa ja toisen ollessa samassa asunnossa jne. Voimia sulle kovasti tähän tilanteeseen! On sanoinkuvaamaton tunne, kun näkee toisen vahingoittavan itseään.

 

[Rae-]

Tyttöystäväsi syömishäiriö kuulostaa kroonistuneelta ja hän todennäköisesti tarvitsee todella paljon ns. lempeää, mutta jämäkkää tukea, jos aikoo parantua. Ja paranemisprosessi olisi mielellään saatava alkuun nimenomaan tyttösi omasta halusta. Pakottaminen ei yleensä toimi. Kannattaa ihan realistisesti lyödä faktoja pöytään ja niistähän tosiaan saat tietoa esim. netistä ja kirjoista. Mainittujen lisäksi Lupa syödä ja Syömishäiriön salainen kieli ovat todella asiallisia ja hyviä kirjoja. Tuntuu varmasti sinusta ikävältä ja tyttöystäväsikin luultavasti aluksi suuttuu kun yrität auttaa, mutta parempi olisi kuitenkin tehdä jotain. Itsestään sairaus tuskin helpottaa, päin vastoin. Mitä kauemmin sairastaa, sitä kauemmin myös kestää terveyhtyä.
Tsemppiä ja kärsivällisyyttä

 

[anbeau]

Anoreksia tai ortoreksia, sekin menee aika sairaisiin mittoihin välillä. Samapa se. Toivottavasti voit ja jaksat itse olla tukena tytöllesi, sillä siitä on varmasti eniten hyötyä. Kerro, että voi olla hyvässä kunnossa ja kaunis, vaikkei olisikaan langanlaiha.

Kun itsekin tunnut olevan pakkislainen niin tiedät varmasti kuinka tärkeää proteiinin ja rasvan saanti on. Kerro tämä tytöllesi. Kerro miten lihakset kasvavat, mitä ne tarvitsevat siihen.

Koita saada tyttöystävääsi halu parantua. Ruokaa saa syödä paljonkin ilman että lihoo, kunhan syö ns. oikein. Elimistö kuitenkin kärsii todella tuollaisesta ruokavaliosta..

 

[Mike]

Pitää mainita tuosta syömättömyydestä. Itse kun tuossa lopetin vallan treenaamisen vajaa vuosi sitten kyllästyneenä ainaiseen pakkosyömiseen. Lopetin syömisen säännöllisesti kokonaan. Syön kun syön, usein menee ilta kuuteen, ennenkuin syön yhtään mitään, sitä ennen kahvia ja röökiä.

Mitä tästä sitten on seurannut, paino ei pahemmin ole pudonnut, vointini on parempi kuin koskaan ennen. En tiedä onko ihmistä tarkoitettu puputtamaan kahden tunnin välein jotain rahkaa ja raejuustoa jos kulutus ei vain yksinkertaisesti vaadi sitä.

En ole huomannut muutoksia kehossani, vaikka mitä ilmeisimmin vitamiineja en tarpeeksi saa. Iho on kuten aina ennenkin ja energiatasot korkealla.

Olenkin tullut siihen johtopäätökseen, että jos lihasta ei halua kasvattaa, eikä kulutus ole mikään suuri, niin miksi änkeä safkaa napaan jos ei ole nälkä? Syö kun on nälkä ja silloin sitten jotain terveellistä kuten tuossa tyttöystävä tekee. Tosin tuosta ei ihan kamalan alas enää paino saa mennä, joten jossain vaiheessa on syötävä enemmänkin.

Ja meitsillä ei varmaan ole mitään anoreksiaa. Toki jos mimmillä on alunperin ollut bulimiaa, niin voihan tuossa olla pakonomaista laihduttamista.

Tilanne korjaantuisi normaaliksi tuossa tapauksessa nappaamalla joka aterialle mukaan hyvää tummaa leipää ja vetämällä yksi lämmin terveellinen ateria päivässä. Siitä ei painoa tule lisää kyllä jos noita lenkkejä vetää.

Mutta kuitenkin, jos ihminen pystyy toimimaan täysin, eikä aliravinto oireile mitenkään, niin miksi pitäisi syödä?

Meitsin tämän päivän aikana vetästyt safkat:

5 kananmunaa
1 karjalanpiirakka
1 kuppi kahvia

 

[Nemith]

Mä uskon, että syömishäiriöt pohjimmiltaan nekin johtuu muista, henkisistä asioista.
Ethän sie voi tietenkään toisen menneisyyttä ja aivoituksia alkaa tonkia, eikä tarvikkaan. Voit olla vaan tukena ja auttaa häntä rakentamaan itsetuntoa. Ihmisestä itsestään se paraneminen lähtee.

Harrastuksilla ja muulla saa ajatukset pois ruuasta ja elopainosta.
Ehkä jos alat kehumaan jotain mikä ei liity ruokaan?
Tehkää jotain yhdessä ja syökää terveellisesti. Ei oikeen muutakaan voi toisen puolesta tehdä.

Tsemiä!

 

[Vurki]

Pitää mainita tuosta syömättömyydestä. Itse kun tuossa lopetin vallan treenaamisen vajaa vuosi sitten kyllästyneenä ainaiseen pakkosyömiseen. Lopetin syömisen säännöllisesti kokonaan. Syön kun syön, usein menee ilta kuuteen, ennenkuin syön yhtään mitään, sitä ennen kahvia ja röökiä.

Mitä tästä sitten on seurannut, paino ei pahemmin ole pudonnut, vointini on parempi kuin koskaan ennen. En tiedä onko ihmistä tarkoitettu puputtamaan kahden tunnin välein jotain rahkaa ja raejuustoa jos kulutus ei vain yksinkertaisesti vaadi sitä.

En ole huomannut muutoksia kehossani, vaikka mitä ilmeisimmin vitamiineja en tarpeeksi saa. Iho on kuten aina ennenkin ja energiatasot korkealla.

Olenkin tullut siihen johtopäätökseen, että jos lihasta ei halua kasvattaa, eikä kulutus ole mikään suuri, niin miksi änkeä safkaa napaan jos ei ole nälkä? Syö kun on nälkä ja silloin sitten jotain terveellistä kuten tuossa tyttöystävä tekee. Tosin tuosta ei ihan kamalan alas enää paino saa mennä, joten jossain vaiheessa on syötävä enemmänkin.

Ja meitsillä ei varmaan ole mitään anoreksiaa. Toki jos mimmillä on alunperin ollut bulimiaa, niin voihan tuossa olla pakonomaista laihduttamista.

Tilanne korjaantuisi normaaliksi tuossa tapauksessa nappaamalla joka aterialle mukaan hyvää tummaa leipää ja vetämällä yksi lämmin terveellinen ateria päivässä. Siitä ei painoa tule lisää kyllä jos noita lenkkejä vetää.

Mutta kuitenkin, jos ihminen pystyy toimimaan täysin, eikä aliravinto oireile mitenkään, niin miksi pitäisi syödä?

Meitsin tämän päivän aikana vetästyt safkat:

5 kananmunaa
1 karjalanpiirakka
1 kuppi kahvia

Täyttä asiaa! Mike ftw

Nyt Talakanpinskeli näytät tyttiksellesi tuon postauksen.

E: Niin sillä tavoin säilyy rauha ja yhteisymmärrys ja ruokaakin uppoaa hieman enemmän.

 

[linda|]

Mä uskon, että syömishäiriöt pohjimmiltaan nekin johtuu muista, henkisistä asioista.

Oon aivan samaa mieltä siitä, että syömishäiriöt johtuu jostain henkisestä probleemasta. Eikä siis siitä, että haluaa näyttää luurangolta. Kova stressi tai muuten vaikea elämäntilanne saattaa herättää halun hallita jotain omassa elämässä. Mulle ainaskin kävi näin. Syömättä jättämisestä tulee vähän niin kuin huume: kun pärjää päivän yhdillä nuudeleilla ja vedellä, saa illalla tosi ison onnistumisen kokemuksen.

Eli kannattaisi varmaan lähteä purkamaan tilannetta ihan vain juttelemalla mieltäpainavista asioista. Sen jälkeen on huomattavasti helpompaa saada toinen käsittämään, miten typerästi hän kehoaan kohtelee.

 

[Man78]

Meitsin tämän päivän aikana vetästyt safkat:

5 kananmunaa
1 karjalanpiirakka
1 kuppi kahvia

Huh, mä huutasin täyttä huutoa jos noin vähällä pitäs tulla toimeen. Ei onnistus.