Uhmaan nyt muutaman vastaajan viiltävän nerokasta sarkasmia kirjoittamalla omia havaintojani tänne,
koska en löytänyt asiallisista viesteistä omalle vaivalleni täysin sopivaa selitystä. Toiveena lähinnä, että näistä voisi joskus olla jollekkin apua.
Kävin tänään fysioterapeutilla, joka lähinnä heitteli ajatuksia ilmaan polveani kuntouttaessaan. fysion viestissään ehdottama DOMS oli melko helppo rajata pois, koska rintatreeni on ollut pelkästään muuhun treeniin verrattuna kevyttä lihastasapainon ylläpitoa, eivätkä treenimäärät ole missään vaiheessa olleet läheskään monen muun lihaksen tasolla. Myös kiristävät lihakset rajattiin pois, koska muutama tunti uintia viikossa ehkäisee mukavasti yläkropan jumiin menemistä, eivätkä lihakseni todellakaan kiristä.
Fysioterapeutin Viimeisenä heittona oli rintalastan ns. lukkiutuminen rinnan auetessa liikaa. Aloin kotona miettimään kyseistä vaivaa ja se olikin helppo johtaa aiemmassa viestissäni mainitsemiini punnerruksiin ja dippeihin, joissa molemmissa selkä jännittyy aika vahvasti, kun taas penkissä selkä pääsee helpommalla. Kun otetaan huomioon kiipeilyharrastus, yhden käden leukatreenit ja yliliikkuvien nivelten aiheuttamien ongelmien ehkäiseminen selkää ja kiertäjäkalvosimia treenamalla, on teoria kasassa. Testasin teoriaa tekemällä yhteensä sata punnerrusta 20:n sarjoissa kiinnittämällä huomiota olkapäiden pysymiseen tarpeeksi edessä. Ensimmäiset punnerrukset pitkään aikaan, ja ennen kaikkea ensimmäiset kivuttomat. Veikkaan, että dipeissä käy samoin kunhan kiinnitän huomiota olkapäiden sijaintiin.
Eli rintalihasten kipeytyminen viime kesänä johti taukoon ja osittain hävitti rintalihastreenihalut, joka sitten loi pohjan vaivalle. En tiedä onko kyse suoranaisesta lihasepätasapainosta, koska vaiva on vältettävissä pelkällä punnerrusasennon muokkauksella. Joka tapauksessa kiinnitän tästä lähtien entistä suurempaa huomiota myös rintalihaksiin. Rintalihaksia on kyllä tullut treenattua, mutta punnerrukset ovat jääneet juuri kipujen takia vähemmälle, enkä ole niiden tekniikkaan sen jälkeen sen enempää paneutunut.
Varmaan tässä on taas aihetta sarkasmille, koska tämäkin olisi ollut yllättävän helposti vältettävissä.
Tämä on kuitenkin ensimmäinen ja varmasti myös viimeinen kerta, kun kärsin tämäntyyppisestä vaivasta.
