Tsemppi-thread

[Leona]

Nyt näyttää pahasti siltä, että Tiukkiksesta on tulossa Löysis liian kovaa vauhtia. Kaipaan KOVAA persiille potkintaa, kun ei näköjään tahdonvoimaa itseltä löydy :( Motivaatio treeniin ja edes suht kohtuullisen ruokavalion noudattamiseen ontuu pahasti. Tiedän, että liian tiukasta piposta ei seuraa hyvää (ainakaan minun kohdallani), mutta nyt on pipo löystynyt niin paljon (ja pitkään), että pakko olisi löytää jostain tsemppiä. Tämä julkinen tunnustus löysistymisestäni auttakoon osaltaan tässä ryhdistäytymisprojektissani.

Eli jos jollain muullakin ilmenee motivaatio-ongelmia, tähän threadiin voisi niistä kirjoitella ja sitten muut voisivat ihanina ihmisinä tsemppailla/antaa vinkkejä motivaation löytämiseksi. Olisko ideaa?

Nimim. lähes epätoivoinen

 

[Gender]

Täälläkin tarvittais potkimista ruokavalion/diettin suhteen...Jo pitemmän aikaa olen syönyt lähes kaiken mitä käsiini olen saanut ja erityisesti karkkia joka päivä Joka aamu lupaan ja vannon että tänään alkaa taas dieetin noudattaminen mutta ei onnistu, ei..Treenihalut ois hirmuiset mutta olosuhteiden pakosta en salille viikolla pääse..

 

[naiskovis]

Täällä kohtalotoveri. Minua on jo parikymmentä vuotta vaivannut paha kevätmasennus. Nuo ensimmäiset kevätauringon säteet saa aikaan totaalisen kiinnostumattomuuden mihinkään ja tuo uhkaa nyt ulottua treenaamiseenkin. Ja suklaa maistuu...

 

[Gillyanne]

Originally posted by naiskovis
Täällä kohtalotoveri. Minua on jo parikymmentä vuotta vaivannut paha kevätmasennus. Nuo ensimmäiset kevätauringon säteet saa aikaan totaalisen kiinnostumattomuuden mihinkään ja tuo uhkaa nyt ulottua treenaamiseenkin. Ja suklaa maistuu...

VIIMEINKIN löytyy kohtalotoveri minullekin! Eli täällä toinen kevätmasentuja. On se jotenkin vaan niin väärin, kun kanssaihmiset piristyvät ja hehkuttavat kevään ihanuutta, ja itse suurinpiirtein kiroaa aurinkoa ja tippuvia räystäitä ja lintujen sirkutuskin v***ttaa... :( Onneksi nuo meikäläisen masennukset eivät yleensä ole kovin voimakkaita ja/tai pitkäkestoisia, mutta ei se silti kivaa ole... :(

Nyt tosin tuntuu, että pahin olisi jo tältä keväältä ohi - viime viikonloppuna tuli itkettyä itkut pois ja olo tuntuisi jo paljon seesteisemmältä Joten tsemppiä Naiskovis, kyllä se siitä taas!

Tiukkikselle tsemppiä myös, itsellä meinasi loppua usko kolmeksi viikoksi venähtäneen sairastelun ja lähes totaalisen treenitauon kanssa, ja nyt kun taas pääsen salille niin päänvaivaa tuottaa oikea olkapää - kiertäjäkalvosin se kai minullakin kummittelee No, ei auta muu kuin ottaa lusikka kauniiseen käteen ja muistaa että tekniikkalaji se on tämä puntinnostokin hyvin pitkälti! ;)

 

[Metri]

En oo kevätmasentuja, mutta lösähtänyt oon miekin. Jo lupaavasti pienenemään päin ollut pömppömaha tuntuu taas turvonneen. Grr!:mad2: Tässä parina iltana oon mussuttanut oppilailta ostamaani lakritsia. Eikä ollut mässypäivä. Onneksi pussukka on nyt tyhjä. Mutta eilenkin tuli käytyä grillillä hamppari hakemassa (oli kyllä tosi nälkä) ja pizzankin olen tällä viikolla tuhonnut.

Se kai tässä keväässä nyt "masentaa", että ulkona on aivan loistava talviurheilusää, mutta saliohjelma kun on näin viikolla ensi sijalla, en piäse hiihtelemään ettei se oo pois salilta. Ja hiihtävät kollegat sosottelevat. No, huumorimmeisiä ne kaikki on. Mie oon sillä siunattu että tuun toimeen kaikkien kollegoitten kanssa. Tuetaan toisiamme. Sieltä mie saan aina tsemppiä.

Häntä pystyyn!!! C-vitamiinia pakkiin, jos ei masennukseen muu auta. Aurinkolasit päähän, niin ei aurinko räkitä suoraan silmille, ja olokin on "cool".:D

 

[Leona]

Kiitokset zempeistä! Minä taas olen talvimasentuja ja koko pimeä syksy ja talvi on mennyt ihan penkin alle treenien suhteen. Tai no ei nyt ihan penkin alle, onhan se kyykkyprojekti ainakin edennyt... On rauta noussut, kun en ole saanut itseäni tekemään aerobista juuri lainkaan (jalat saaneet lepoa) ja on tullut syötyä ainakin riittävästi niin, että puhti on siltä osin riittänyt. Heh, no onhan tässä sitten jotain positiivistakin kai saatu aikaan...

Olen aina ollut kevätihminen, rakastan siinä eniten sitä odotuksen tunnetta: valo lisääntyy ja pikkuhiljaa luonto alkaa herätä eloon, koko lämmin kesä on vielä edessä. Nyt kuitenkin ensimmäistä kertaa elämässäni vähän ymmärrän kevätmasentujiakin: olen ollut niin veto poissa, että ei tuo valon lisääntyminenkään ole paljoa piristänyt. Eikä se toisaalta tuosta ikkunan läpi työhuoneeseen kauheasti piristäkään, pitäisi päästä ulos valosta nauttimaan! Mutta kun toisaalta en enää töitten jälkeen jaksa, en saa itseäni liikkeelle Kuitenkin AINA kun saan itseni liikkeelle (salille tai ulos lenkille) siitä seuraa paljon energisempi olo ja jaksan taas paljon muutakin! Miksi h*tissä sitten löysäilen

 

[camu]

Minulla ei ole ollut motivaatio-ongelmia treenin suhteen,ongelma pn lähinnä jatkuva sairastelu.Viimeisen puolen vuoden aikana 4 kunnon tautia,nytkin toista viikkoa flunssassa.Ja kovalla työllä hankitut lihat sen kun valuvat pellolle:( .Voi kumpa jo tervehtyisi ja pääsisi lataamaan aurinkoenergiaa lenkkipoluille ja tekemään kunnon jalkatreeniä...
Aurinkoista kevään odotusta kaikille punttimimmeille!!!

 

[pomppu]

Kipeenä on oltu täälläkin viimeiset kolme viikkoa niistäessä, ensimmäinen viikko surressa appiukon kuolemaa, jonka jälkeen iski kauhia flunssa.
Tällä viikolla pääsin vihdoin salille, ja heti hurja tsemppi päällä.
Jalkatreenistä päätin aloittaa ja kiduttaa itseni kuoliaaksi, kumma kyllä treeni meni todella mainiosti ja sain lisättyä viisi kiloa painoa kyykkyyn..... 100 kiloa lähenee koko ajan, vannon että ensi syksynä teen ainakin yhden 8 toiston sarjan maagisella kiloluvulla

Tsemppiä kaikille treeniin ja muistakaa kesä tulee ollaan siis valmiina.....:D

 

[Lilith]

Originally posted by pomppu
100 kiloa lähenee koko ajan, vannon että ensi syksynä teen ainakin yhden 8 toiston sarjan maagisella kiloluvulla

Mulla on treeni sujunut suorastaan loistavasti nyt muutaman viikon paitsi jalkarääkin osalta. Kävi nimittäin niin että suoritin operaatiota housujen osto ja havaitsin että taas on reidet kasvaneet eikä mitkään kohtuuhintaiset&siedettävän näköiset housut mene päälle. Jotenkin ei sitten innostanut kyykkäämään....Oon jo melkein aatellut että ehkä vaan voisin tyytyä nykyisiin jalkalihaksiin ja keskittyä enempi tohon yläkroppaan kun se on niin naru...mutta jos Pomppu teet satasella kyykkyä niin en kait minäkään tyydy nykytilanteeseen. Mikäpä ettei satanen olisi hyvä tavoite. hmm. Huomenna on jalkapäivä, lisää rautaa tankoon siis
:kippis1:

 

[Gillyanne]

Originally posted by pomppu
Tällä viikolla pääsin vihdoin salille, ja heti hurja tsemppi päällä.
Jalkatreenistä päätin aloittaa ja kiduttaa itseni kuoliaaksi, kumma kyllä treeni meni todella mainiosti ja sain lisättyä viisi kiloa painoa kyykkyyn..... 100 kiloa lähenee koko ajan, vannon että ensi syksynä teen ainakin yhden 8 toiston sarjan maagisella kiloluvulla

Eipä olisi oikeastaan parempaan paikkaan voinut tulla tämä tsemppaus! :kippis1: Itselläni on nimittäin tänään ensimmäinen kova kyykkytreeni sairastelun jälkeen (viime viikolla tein ns. kevyemmän jalkatreenin prässillä ja reisipenkeissä). Ajattelin, etten varmaan uskalla (lue: viitsi :p ) aloittaa suoraan siitä 70 kilosta, johon ennen nuhanenäjaksoa pääsin, vaan himmailen aluksi vähän... mutta kissanviikset, ei muuta kuin rautaa tankoon ja kyykkäämään, siitä se taas lähtee! :evil: Ja kyllä meikäläiselläkin siintää se 100 kg haaveissa, jos nyt aluksi vaikka yhdenkin toiston saisi sillä tehtyä (ja tällähän ei tietenkään ole mitään tekemistä, että broidin mielestä tuo 100 kg on kyykyssä ns. säälittävyysraja :D )

 

[XairaX]

Sairastettuani kaksi viikkoa influenssa B:tä,tuli viimein tervehtymisen aika,salille lähdön aika.Mutta kamppeet makasivatkin vain nurkassa odottaen että innostuisin taas lähtemään. Myönnetään,oikeasti sairastin vain yhden viikon, seuraavat puolitoista viikkoa olin muka-sairas enkä siksi MUKA voinut mennä salille. Sitten aloin vakavasti miettiä jatkaako enää koko hommaa kun tuntuu että kaikki on helvetin turhaa ja ettei tästä nyt mitään tule. Mutta niin vain nostin itseäni niskasta ja potkin itseäni piikkareilla perseelle,kasasin kamppeet ja läksin salille...Olo oli mahtava reenin jälkeen! Tunsin pitkästä aikaa sen ilon minkä takia olen salilla käynyt Ja eilen salilla käydessäni sain mahtavan fiiliksen mukaani taas. Mistä kummasta tämä ilo ja puhti tulee? En tiedä,mutta olen hemmetin iloinen että on tsemppi päällä!

Hirmusti toivottelen teille kaikille Mimmeille tsemppiä ja roimasti treeni-iloa!

 

[Hippa]

Tsemppi on tosiaan tarpeen.. Tammikuun alussa eli kuukausi sitten olen viimeksi kunnolla treenaillut. Sitten tuli kaikkea häiriötä elämään, jolloin ei kertakaikkiaan päässyt salille! Kulunut viikko on ollut ihan nolo, koska olisin päässyt, vaan en jaksanut.

Olen väsynyt ja syön surkeasti ja maha on sekaisin. Ensi viikosta pitäisi sitten se salille menokin ottaa ihan täböllä. Tänään käyn kaverin kanssa vähän lämmittelemässä ensi viikkoa varten.

On se kevät kummaa aikaa, kun samalla on niin iloinen valosta ja lämpenevistä päivistä mutta kuitenkin niin väsynyt eikä jaksaisi yhtään mitään.

:kippis1:

 

[tiinuli]

Mulla auttoi tsempin löytymisessä ohjelman tarkistus. Päätettiinn tehdä jotain täysin erilaista että treeniin saa potkua. Nyt treenaan kolmeen jaetulla ohjelmalla niin, että toistoja on 15 - 20 ja sarjoja pääliikkeissä 3, apuliikkeissä 2. Palautukset sarjojen ja liikkeiden välillä on 1 min, eli melko aerobiseksi meni. On hullua huomata, että vaikka on paahtanut lyhyitä sarjoja isoilla painoilla, ei kestävyysvoimaa silti ole. Kroppa on huutanut hallelujaa joka treenikerralla, ja lihakset on kipeytyneet mukavasti. Tekniikkaakin on saanut hiottua enemmän kohdalleen. Tätä ohjelmaa tehdään 8 viikkoa ja sitten palataan tuttuun rakkaaseen treenitapaan: lyhyitä sarjoja isoilla painoilla.

Nyt tänä talvena olen huomannut että pimeys tosiaan lamauttaa, heti kun päivät on alkaneet pidentyä, niin energiaa on paljon enemmän. Odotan kauhulla, koska tää kääntyy perinteiseksi kevätväsymykseksi, kun koulu ja työt vaativat paljon panostusta

Tsemppiä kaikille mimmeille, aina ei voi jaksaa. Pieni paussi saattaa tehdä hyvääkin

 

[JustaGirl]

Minulla on motivaatio ollut (yllätävänkin) hyvä koko ajan. Kisojen jälkeen sain kovan tsempin päälle eikä se ole ainakaan vielä hävinnyt minnekään. Pientä väsymystä on ollut välillä, mutta siitäkin on selvitty kunnialla. Tottakai se, että olen saanut parannettua heikkoja lihasryhmiäni on tsempannut entistä enemmän.

Aina löytyy parannettavaa, mutta pääasia on se että eteenpäin mennään (kovaa vauhtia)! :D

Tsemppiä muille mimmeille!!!

 

[Nee]

Treenipäiväkirjan selailu ja vanhojen valokuvien katseleminen saattavat joskus auttaa kadonneen tsempin löytämisessä. Itse olen tutkaillut viime vuoden aikana tapahtunutta kehitystä - ja tässä siis suuri yllätys on se, että kehitystä on tapahtunut. Viisi vuotta vanhoissa valokuvissa esiintyy ns. herkullisesti pullea, ennen aikojaan tätimäistynyt nainen, pari vuotta sitten puolestaan ohkoinen, lihakseton ja koko olemukseltaan jotenkin ruumiillistuneen stressin näköinen otus, joka kaiken kukkuraksi sairasteli joka kirotun räkätaudin mitä ikinä liikkeellä olikaan. Tähän nähden olen loistokunnossa nykyään.

Mutta, mutta ... jotkin liikkeet ajavat minut masennuksen kurimukseen. Esimerkiksi penkki. Se ei kulje, ei, ei, ei. Yritän löytää myönteistä siitä, että käsipainoilla sujuu vähän paremmin, mutku ... Miten siis tällaisista alhoista ponnistetaan eteen- ja ylöspäin?

 

[Fox]

Motskua!!

Mua on auttanut säännölliseen treenaamiseen viikkotavotteen asettaminen eli suomeksi sanottua ainoa tavoite on tietty määrä (tällä hetkellä neljä) treenikertoja per viikko. Käyn itseni kanssa kaupankäyntiä vain niissä rajoissa, eli aivan sama käynkö lenkillä maanantaina vai tiistaina, kunhan se neljä kertaa tulee täyteen. Mulla toi systeemi on toiminut tosi hyvin. Lisäks ens kesän puolimaraton motivoi, ja mulla on juuri sitä varten laadittu ohjelmakin. Aina kun visioin itseni sinne puolimaratonille, motivaatio nostaa päätään.

Sitten ultimatelöysäilyfiilisen vallitessa ajattelen takapuoliselluliittejani :mad2: on kyllä takuuvarma konsti saada ittensä liikkeelle. Kyllä loppuis muiltakin mimmeiltä motivaatio-ongelmat, jos näkisitte :lol2:

 

[Trinity]

Mulla oli vielä vähän aikaa sitten motivaatio huipussaan, mutta nyt kävi niin, että poikaystävä, joka on ollut mun tärkein tsemppaaja ja huippu treenikaveri, auttanut mua nostaan tuloksia huimasti, lähtee jonkin ajan päästä työharjoitteluun toiselle paikkakunnalle:(. Näin ollen minä jään ilman tukea ja perseelle potkimista koko dieettini loppuajaksi... Tämä tuottaa jo nyt päänvaivaa.
Myös penkkituloksen nostamisen voin unohtaa, kun kaveri ei ole tsemppaamassa ja varmistamassa. Pelottaa miten jaksan pitää treenit tarpeeksi kovina dieetin loppuvaiheessa, kun olen juuri tottunut talven aikana treenaamaan kaverin kanssa. Ja ilman hyvää varmistajaa ei mistään tule mitään... masentavaa!!
Yksi motivoija tässä tilanteessa voisi kuitenkin olla se, että päätän, että joka kerta kun näen poikaystävääni, olen paremmassa kunnossa kuin edellisellä kerralla!! Ja eihän sitä kehtaa missään nimessä sanoa, että tulokset ois tippuneet... heh.
Toivottavasti täältä mimmeistä saan myös motivaatiota ja tsemppiä treenata edelleen täysillä.

 

[naiskovis]

Gillyanne, viimeisintä kevätmasiksen rintamalta: hiihtolomaviikon lojuin vällyissä piilossa auringolta ja muulta kauhealta, salilla en käynyt kertaakaan. Tänään rasvaletti kömpi ylös sängystä "jo" ennen yhtä ja aion pestä hiukset. Olo on tosi pöhöttynyt, mutta kyllä täältä vielä noustaan...

 

[Sanniella]

"voimia etsimässä"

Olo kuin kurppaisella tomaatilla,pinkeä päältä ja löllöä sisältä :(
Yövuorot töissä sotkee taas koko pakan:mad2: ,viime viikolla sain ahterini raahattua tasan kerran salille...Helppo selitellä,ettei yövuoron jälkeen edes tee hyvää nostella...
Vaan prkl,että lähden salille!!!Persiille kyytiä,reidet ihan rääkkiin,selkä myös...Kaikki mimmit nyt ylöööös,ulos ja puntille!!!Ps.jos motivaatio häiröjä,call me :D

 

[Leona]

Tavallaan helpottavaa huomata, että muillakin on motivaatio-ongelmia. Jotenkin sitä on kuvitellut, että täällä kaikki mimmit ovat aina yhtä energisinä menossa salille rautaa nostamaan. Minulle nämä ongelmat ovat kyllä uusia, meni varmaan 4-5 vuotta niin, että tosiaankin kävin orjallisesti 3 kertaa viikossa salilla eikä koskaan tuntunut tylsältä! Ehkä tämä sitten on luonnollinen "taantumavaihe", ja toki muutenkin elämässäni on ollut tässä talvella vähän taantumaa ja väsymystä. Jospa tämä tästä taas...

Lauantaina olin kamalan väsynyt koko päivän (ihan syyttä) ja mies raahasi mukanaan ulos sekä salille jalkoja treenaamaan. Tuntui tosi turhauttavalta, kun ei liikuntakaan tuntunut piristävän yhtään! Vaikutus tuli kuitenkin vähän viiveellä, seuraavana päivänä olin tosi energinen ja jaksoin vaikka mitä. Olin jo lähdössä hiihtämään kipeillä jaloillani (olen hiihtänyt viimeksi varmaan 10 vuotta sitten), mutta onneksi tulin järkiini... olisi voinut maanantaina olla melkoista jäykkyyttä havaittavissa Tiukkiksen kävelyssä :p