ON JOTENKIN hölmöä, että Torinon kisoista eri syistä pois jääneet pelaajat herättävät enemmän keskustelua kuin ne pelaajat, jotka pukevat olympialaisissa päälleen Suomen pelipaidan.
Vielä hölmömpää on syyttää Miikka Kiprusoffia ja kumppaneita rintamakarkureiksi tai maanpettureiksi.
Hölmöintä on kritisoida manageri Jari Kurria siitä, että neljä pelaajaa katsoi tärkeämmäksi laittaa itsensä kuntoon olympiatauolla kuin lähteä puolikuntoisena Torinoon.
Ei kukaan kritisoinut Kanadan manageria Wayne Gretzkyäkään, kun Steve Yzerman, Mario Lemieux ja Scott Niedermayer ilmoittivat jättävänsä olympiakisat väliin.
Ja tämän kolmikon kieltäytyminen on sentään takaisku potenssiin kymmenen verrattuna suomalaisten poisjääntiin.
TIETYSTI näyttää ihmeelliseltä, kun pelaaja urakoi NHL:ssä mutta ei kuitenkaan lähde olympialaisiin.
Sen takia on hyvä kertoa, miksi näin on.
Kiprusoffin lonkkavamman hoitoon oli jo lokakuussa kaksi vaihtoehtoa:
1) lonkka leikataan ja kausi on ohi
2) vaivaa yritetään hoitaa levolla
Kiprusoff olisi saattanut joutua pakkolepoon tai leikkaukseen milloin tahansa, mutta näin ei käynyt. Vasta olympiatauko antoi mahdollisuuden lepoon ja vamman hoitoon. Ja lepoon Kiprusoffin määräsi Calgary Flamesin lääkäri.
Olympiajoukkue piti nimetä jo joulukuussa. Kiprusoff valittiin, koska hänen kohdallaan toivottiin ihmeparantumista ja typerä valinta-aikataulu ja -systeemi pakottivat nimeämään potentiaaliset kisapelaajat jo siinä vaiheessa.
Ihmeparantumista ei tullut, eikä sitä välttämättä tule olympiatauollakaan.
KARI LEHTONEN loukkaantui kauden ensimmäisessä pelissä. Sen jälkeen hän hoidatti koko peliuraakin uhannutta vammaansa Bostonissa, Vancouverissa ja Los Angelesissa.
Lehtonen oli kolme kuukautta harjoittelematta. Kun hän palasi Atlantan maalin suulle, hän ei edelleenkään pystynyt harjoittelemaan. Rantapallot hän olisi juuri ja juuri saanut kiinni, mutta kiekon kanssa on ollut vähän toisin.
Terve mies? Ei todellakaan. Hyvässä iskussa? Ei sitäkään.
Olympiatauon Lehtonen viettää Vancouverissa hoidattamassa lonkkaansa ja toivoo pääsevänsä kuntoon tauon aikana.
Joni Pitkänen joutui leikkaukseen ja oli kahdeksan viikkoa pois kaukalosta. Vaikka hän on vasta noin 80-prosenttisessa kunnossa, jääaikaa tulee Philadelphia Flyersissä reilusti.
Tietysti tulee, kun Flyersillä on ollut vain kolme NHL-tason puolustajaa ja kolme turistia. Valmentaja vaatii pelaamaan. Työnantaja vaatii pelaamaan.
Niin on pelannut Vancouver Canucksin Markus Näslund ja Anaheim Mighty Ducksin Scott Niedermayerkin, eivätkä hekään tule Torinoon, koska eivät ole kunnossa.
OLISIVATKO Kiprusoff, Lehtonen, Pitkänen ja Sami Kapanen lähteneet Torinoon, jos olisivat olleet terveitä?
Tietysti olisivat.
Olisivatko he lähteneet puolikuntoisina olympialaisiin, jos Suomen managerina olisi Kurrin sijasta Gretzky?
Eivät olisi.
Olisiko puolikuntoisista pelaajista ollut hyötyä Suomelle?
Tuskin.
Sen takia nyt kannattaa kääntää katseet niihin pelaajiin, jotka ovat kunnossa ja mukana kisajoukkueessa. Heille kuuluu pääosan esittäjän rooli, ei niille jotka jäivät pois kisoista.
että on on kunnia pelata Suomen puolesta.