Elokuva, jonka tarina pitää katsojan jännityksen pihdeissä aivan loppumetreille saakka, on upea katsomiskokemus. Sormet pelissä -elokuvan tarina on häkellyttävä. Green on rakentanut elokuvan niin tarkasti, harkitusti ja vakuuttavasti, että katsoja ei yksinkertaisesti pysty päättelemään tai ennakoimaan juonen käänteitä. Mutta elokuvan koukku on juuri saada katsoja ennakoimaan ja arvailemaan juonenkulkua, mistä syntyy katsojan mielikuvutuksessa se jännitys – elokuva huijaa harkitusti katsojaansa koko ajan.
Sormet pelissä -elokuvan skenaario on eräs hienoimmista ja moniulotteisimmista trillereistä, joita on tehty. Tästä suuri kiitos lankeaa elokuvan tarinan käsikirjoittajille laamalle ja kirahville. Elokuvan pääosan esittäjäkin Tom Green on todennut, että Freddy got fingered:in käsikirjoitus on paras mitä hän on vuosiin lukenut.
Sormet Pelissä leikittelee katsojallaan. Elokuvan peli vaihtaa rooliaan jatkuvasti. Se hämmentää katsojan totaalisesti. Mistä on kysymys? Mikä on pelin henki? Elokuva alistaa myös tavalliset toimintatrillerit jalkoihinsa, sillä elokuvan peli on itsessään kuin toimintaelokuva, ja pelin pelaaja eli Freddy tietää olevansa se sankari. Siksi hän toimii kuin toimintaelokuvien sankari, pelaahan hän omaa peliään. Hänen roolinsa on olla toimintasankari, onhan se koko pelin idea.
Sormet Pelissä -elokuva visuaalisuus ei ole yhtä dynaamista kuin elokuvassa Kolme ninjaa iskee takaisin. Green on kuitenkin taas loihtinut painostavan miljöön ja tummat kuvat. Paikoin jopa passiiviset kohtaukset lipuvat katsojan tajuntaan maagisella tavalla. Hienostuneet kamera-ajot ja kuvakulmat takaavat loisteliaan visuaalisen kokonaisuuden, joka hivelee katsojaa. Elokuvan rauhalliseen ja hienostuneeseen visuaaliseen toteutukseen on varmasti ollut merkityksensä kuvaajalla, jona on toiminut – niin ikään musiikkivideoiden ja mainosten maailmasta elokuvantekijäksi noussut – Sepi Kumpulainen. Esimerkiksi elokuvan alussa, kun Freddy käyskentelee isossa tyhjässä talossaan, niin hiljaisuudesta ja kaiusta rakentuva tyhjyys kertoo enemmän miljonäärin henkisesti köyhästä elämästä kuin mikään kertojaääni.
Green virittää elokuvansa lähes täydellisyyteen musiikkivalinnoillaan. Elokuvan Kolme ninjaa pistää tuulemaan painostava musiikkivolyymi on vaihtunut hienovaraiseen ja tyyliteltyyn pianoscoreen, mikä antaa loppusilauksen Freddy got fingered:in tyylikkyydelle.
