Tiukka ehdottomuus vai rennompi linja?

[Maailmall3]

Otsikko kertoo jo jotain tästä kysymyksestäni ja omista mietteistäni..
Treenaan tavoitteellisesti valmennuksessa, mutta olen vasta ihan alkutaipaleella. Kehitystä on kuitenkin tullut (tietty kun pohjalta lähtee niin suunta voi olla vain ylöspäin :D ). Olen aina ollut tiukan ehdoton, jos jotain teen. Kaikki pitää olla juuri niin kuin olen päättänyt tai niinkuin on paperille kirjoitettu. Voitte uskoa, että tämä on välillä henkisestikin stressaavaa, kun ei osaa hellittää hetkeksikään ja muutenkin kun on sellainen duracell luonteeltaan paikallaan olo vain on vaikeeta, ollut aina :dance2:
No niin, mopo karkasi, idea tässä oli se, että sallitteko te muut itsellenne "lipsahduksia" tai näin kesällä esimerkiksi sitä yhtä saunasiideriä, josta minä saan huonon omantunnon siitäkin kun vain :whip: itseäni eteenpäin kohti tavoitteita.
Voisi vaikka sanoa että relaa beibe :evil: :D

 

[TPK-]

Olen nussinut pilkkua ja piiskannut itseäni nyt 5kk ja tarkoitus jatkaa koulun alkuun asti ja sitten ottaa rennommin toivottavasti lihaksikkaana ja tiukkana.

 

[Deleted member 43228]

Kyllä sitä välillä saa vähän rennommin mennä ja pitääkin. Ei se saunasiideri pahaa tee, jos sellasenkin silloin tällöin naamaan vetäisee. Kunhan ei joka ilta ;)

 

[takomo]

Riippuu kai luonteesta. Jos olet "annan pikkusormen ja menee koko käsi"- osastoa niin sitten on viisaampi olla tiukkana. Kun taas jos osaat pysyä kohtuudessa, mitä epäilen postisi perusteella, voit hieman relata silloin tällöin. Kysy itseltäsi rehellisesti kuinka on ja menettele sen mukaan.

 

[Stalwart]

Kai sitä voi oppia tietynlaista kohtuutta. Mielestäni Pauliina Taluksen kirjassa sanotaan hyvin, jotenkin näin, että "yhdistävä tekijä huipuille maailmalla on tietynlainen rentous. Ei kuitenkaan sellainen, että asiat tehtäisiin vasemmalla kädellä". Eli jos on päättänyt saavuttaa jotain, pitää siihen toki asennoitua oikein. Stressaamalla toisaalta jokaisesta asiasta tai lipsahduksesta tekee vain itselleen hallaa. Riippuu varmasti tavoitteista. Jos on tarkotus pysyä jatkuvasti tiukassa kunnossa, ei tietysti paljoon ylimääräiseen herkutteluun välttämättä ole sijaa. Itselläni on tavoitteena sitten kisojen jälkeen pysyä terveessä ja sopusuhtaisessa kunnossa. Ja olen huomannut että siihen mahtuu niitä herkkujakin välillä.

Itselleni on siinä rentoudessa kyllä ollut opettelemista. Nyt ensimmäisellä kisadieetillä koitan harjoitella tuota rentoutta ja elää päivän kerrallaan vaikka stressitekijöitä keksisin vaikka miten. Noudatan tottakai ruokavaliota ja treeniä nyt pilkulleen, onhan se helpompaa kun on selkeä tavoite. En kuitenkaan hätäile pienistä "vastoinkäymisistä".

Tärkeää on mielestäni tasapaino kehon ja mielen välillä.

 

[mafiatar]

Sanotaanko näin, että mun mottoni on aika pitkälti "kerranhan täällä eletään". Siitä lähdetään että luultavasti en tule koskaan, en ainakaan seuraavaan pariin vuoteen, kisaamaan. Joten tiukkaa dieettiä tms. minun ei minkään ulkoisen seikan takia tarvitse noudattaa, ainoastaan siksi jos _tahdon_. Samoin treenissä, treenaan juuri niin paljon kuin itse haluan.

Tiedän että jos jätän nyt sen sipsipussin syömättä, tunnen oloni pieneksi voittajaksi ja "ihannekroppani" saavuttaminen on taas hieman lähempänä. Toisaalta jos taas sen syön, niin tuleehan siitäkin hetkellinen tyydytys.. mutta vain hetkellinen! Joskus sitäkin toki tarvitaan, mutta useimmiten kannattaa valita se hieman pidemmän mietinnän polku. ;)

Eli syön kyllä herkkuja ja jos ei vaan yksinkertaisesti ole energiaa niin en väkisin treenaa. Mutta pyrin tekemään valintani sitten, että ei kaduta. Jos olen mielestäni ansainnut patukan suklaata, ostan sen ja syön hyvillä mielin. Jos se on vain mielihalu jonka voi korvata vaikka kiivihedelmällä, ostan ennemmin sen kiivin. Hyvä ja tasapainoinen olo on kaiken a ja o. Korvienväli jaksaa paremmin :hyvä:

 

[dama]

Aiai. Tässä on asia jonka kanssa itse olen paininut aina, ja yhä edelleen. :D Mulle "kohtuus" on tuntematon sana, ihan kaikessa. Urheilussa, syömisessä, opiskelussa... Siinä on mulla opettelemista!

Esimerkiksi mulle urheilu ei ole urheilua, jos en ole ihan hikinen ja poikki sen jälkeen. Kävelylenkki tai pienen hien pintaan nostava pyöräily vain suututtaa. Syömisteni suhteen taas olen joko pikkutarkka diettaaja tai syön herkkuja kuin hevonen; kun annan pikkusormen, menee koko käsi. :P

Onneksi olen kuitenkin oppinut hyväksymään itseni sellaisena kuin olen, eikä esim. syöpöttely saa enää aikaan samanlaista morkkista kuin ennen. Tulosten saavuttamiseksi kaikessa mitä teen, on tiukka ehdottomuus ainoa vaihtoehto. Mun kohdalla rennompi linja = laiskuus ja saamattomuus. Mukavinta tietysti olisi, kun löytyisi kultainen keskitie... Tärkeintähän tietysti on se, että tuntee olonsa hyväksi. Kukin omalla tavallaan

 

[nitanora]

No niin, mopo karkasi, idea tässä oli se, että sallitteko te muut itsellenne "lipsahduksia" tai näin kesällä esimerkiksi sitä yhtä saunasiideriä, josta minä saan huonon omantunnon siitäkin kun vain :whip: itseäni eteenpäin kohti tavoitteita.
Voisi vaikka sanoa että relaa beibe :evil: :D

Mulla asia riippuu täysin siitä olenko dieetillä vaiko en,kesä sinänsä ei vaikuta mun tekemisiin mitenkään.
Kun en ole dieetillä annan itselleni armoa ja pyrin kuuntelemaan itseäni...myös sitä korvien väliä,jos rupeaa kiristämään niin silloin relataan.
Dieetillä taas pidetään tiukkaa linjaa niin syömisissä kuin juomisissa ja aerobisissa,vaikka nuppi hajoaisi

 

[Meah]

Tiedän että jos jätän nyt sen sipsipussin syömättä, tunnen oloni pieneksi voittajaksi ja "ihannekroppani" saavuttaminen on taas hieman lähempänä. Toisaalta jos taas sen syön, niin tuleehan siitäkin hetkellinen tyydytys.. mutta vain hetkellinen! Joskus sitäkin toki tarvitaan, mutta useimmiten kannattaa valita se hieman pidemmän mietinnän polku. ;)

Eli syön kyllä herkkuja ja jos ei vaan yksinkertaisesti ole energiaa niin en väkisin treenaa. Mutta pyrin tekemään valintani sitten, että ei kaduta. Jos olen mielestäni ansainnut patukan suklaata, ostan sen ja syön hyvillä mielin. Jos se on vain mielihalu jonka voi korvata vaikka kiivihedelmällä, ostan ennemmin sen kiivin. Hyvä ja tasapainoinen olo on kaiken a ja o. Korvienväli jaksaa paremmin :hyvä:

Tän kyllä allekirjoitan. Nimenomaan monesti mietin, että onko tää herkkuhimo sen arvonen että kantsii niitä karkkeja tms. ostaa vai pystyykö sen korvaamaan esim. normi ruoalla tai hedelmällä. Kannattaa muistaa kuitenkin, että siitä saa vaan sen hetkellisen tyydytyksen ja sitten saattaa sen jälkeen miettiä, että olisiko sitä nyt sitten tarvinnutkaan oikeasti Mutta kyllä mielestäni pitää jonkin verran herkutella ja sallia itselleen välillä niitä "kiellettyjä" herkkuja.

Mulla kyllä henk. koht noiden herkkujen kanssa ei onnistu toi "yksi suklaapatukka"- meininki, koska suklaa johtaa jätskihimoon, ja jätski suolasen:lol2:

Että sillon kun herkuttelen ostan yleensä jäätelöä ja suklaata + herkuttelen hyvällä ruoalla.

 

[Mayflower]

Mie en ees osaisi herkutella sipseillä tai irtokarkeilla, mieluummin sitten kunnon ruokaa, jätskiä tai leipomuksia Periaatteessa en rajoita (kasvissyönnin lisäksi) mitään, koska en halua laihtua ja koska energiaa kyllä kuluu ihan reilusti työssä ja treenissä, mutta syön mieluummin ruokaa, josta saa suojaravintoaineita. Miun motto on, että 80-90 % ruuasta terveellistä ja muu saa olla mitä mieli tekee Vaikka aina ei edes tee mieli.

 

[Aurora]

Mä pyrin aika pitkälti pysyttelemään erossa varsinaisista herkuista ja makeista. Tämä ei kylläkään ole lainkaan hankalaa, sillä en ole koskaan ollut herkkujen perään. Mulle lauantait on sellaisia rennompia päiviä, jolloin herkuttelen mm. tuoreella ruisleivällä, juustolla ja erilaisilla pähkinöillä vähän runsaammin. Lauantaisin siis pysyttelen pääasiassa tutuissa ruoka-aineissa, mutta saatan syödä niitä määrällisesti rennommalla kädellä (=enemmän).

Varsinaisia herkkuja siis tekee harvoin mieli, mutta silloin kun himo iskee, niin kyllä mä ne itselleni sallin. Aina välillä kroppa vaan huutaa suklaata tai nyt kesällä suht useinkin jäätelöä. Tällöin ei auta muuta kuin tyydyttää mielihalut! :D

 

[Elyna]

Tällä hetkellä pidättäydyn herkuista täysin. Haluan saada ruokailutottumukseni parempaan suuntaan eikä silloin mielestäni kannata sortua heti alkumetreille herkkuihin tms. (Karkkien tai suklaan kanssa ei onneksi ole ongelmia, koska en ole syönyt niitä enää vuosiin. Jäätelöhimo iskee aina välillä, etenkin näin kesällä, mutta silloin on vain pidettävä tiukkasti kiinni suunnitelmistaan/ tavoitteistaan).