• Rekisteröidy ja osallistu keskusteluun. SHABOOM

Tinder

Liittynyt
18.2.2007
Viestejä
3 593
Kaupunki
Hki
Jotenkin tuntuu itsestäkin vähän oudolta hyvin aikaisessa vaiheessa ehdotella tapaamista, vaikka varmaan suostuisin jos toinen sitä ehdottaisi. Mutta joo, kaikkiin neljään avaukseen on tähän mennessä vastattu, ehkä pitää ottaa se positiivisena asiana.
Mutta oishan se mieltä hivelevää jos edes kerran nainen tekisi aloitteen, pari kertaa nuorena miehenä on baarissa nainen lähestynyt ja olihan se kiva. Eka kerrasta tuli lyhkänen suhde ja toka kerralla päästiin tytön kämpille asti samana iltana
Niin. Ne naiset vaan pääosin teki ne päätökset noissakin eli ns. otti sut. Miehenä tuolla ollaan melkolailla naisten aivoitusten armoilla jollei sit satu kuulumaan siihen äärimmäisen komeaan tai supliikkiin viiteen prosenttiin jolle ne naisten tykkäykset painottuu. Aika hyvä prosentti kyllä jos kaikki on vastanneet sulle. Nauti vielä kun voit :).
 
Liittynyt
29.4.2019
Viestejä
12
Jotenkin tuntuu itsestäkin vähän oudolta hyvin aikaisessa vaiheessa ehdotella tapaamista, vaikka varmaan suostuisin jos toinen sitä ehdottaisi. Mutta joo, kaikkiin neljään avaukseen on tähän mennessä vastattu, ehkä pitää ottaa se positiivisena asiana.
Mutta oishan se mieltä hivelevää jos edes kerran nainen tekisi aloitteen, pari kertaa nuorena miehenä on baarissa nainen lähestynyt ja olihan se kiva. Eka kerrasta tuli lyhkänen suhde ja toka kerralla päästiin tytön kämpille asti samana iltana
Itse naisena ainakin haluan tapaamisen mahdollisimman pian. En halua luoda mielessäni viikkoja omia mielikuviani miehestä, jotka eivät välttämättä pidä edes paikkaansa. Haluan kuitenkin hieman etukäteen keskustella tapauksen kanssa, jottei tarvitse ihan tuhoon tuomituille kahveille lähteä. Kohdallani voisikin sanoa, että ensimmäinen vaihe on se, kun tulee match. Tähän tietenkin on omat kriteerinsä. Seuraavaksi se, vastaako mies ikinä viesteihin, ja mitä vastaa. Tässä vaiheessa fiilikset voivat kirjoittelusta jo laskea siten, etten jaksa lähteä kahville aikaani tuhlaamaan. Ideaali tilanteessa viestittelen miehen kanssa hieman, mutta jos kumpikaan ei pyydä kahville muutamassa päivässä, niin tulkitsen sen siihen suuntaan, ettei kiinnostusta juurikaan löydy. Ja tapaamisen haluan sopia max viikon päähän, jottei mene liian pitkälle. Sanoisin kyllä siis kohdallani, että nopeat syö hitaat. En jaksa vain kirjekavereita, joilla ei ole aikomustakaan nähdä livenä.
 
Liittynyt
18.4.2019
Viestejä
2 291
Itse naisena ainakin haluan tapaamisen mahdollisimman pian. En halua luoda mielessäni viikkoja omia mielikuviani miehestä, jotka eivät välttämättä pidä edes paikkaansa. Haluan kuitenkin hieman etukäteen keskustella tapauksen kanssa, jottei tarvitse ihan tuhoon tuomituille kahveille lähteä. Kohdallani voisikin sanoa, että ensimmäinen vaihe on se, kun tulee match. Tähän tietenkin on omat kriteerinsä. Seuraavaksi se, vastaako mies ikinä viesteihin, ja mitä vastaa. Tässä vaiheessa fiilikset voivat kirjoittelusta jo laskea siten, etten jaksa lähteä kahville aikaani tuhlaamaan. Ideaali tilanteessa viestittelen miehen kanssa hieman, mutta jos kumpikaan ei pyydä kahville muutamassa päivässä, niin tulkitsen sen siihen suuntaan, ettei kiinnostusta juurikaan löydy. Ja tapaamisen haluan sopia max viikon päähän, jottei mene liian pitkälle. Sanoisin kyllä siis kohdallani, että nopeat syö hitaat. En jaksa vain kirjekavereita, joilla ei ole aikomustakaan nähdä livenä.
Palstan ns.paremmat miehet saattaa nielasta jotain henkitorveen kun menet naisena moisia juttelemaan...
 

Brodo.Shaggins

Supreme leader
Liittynyt
14.8.2016
Viestejä
1 524
^Ilmeisesti on mahdotonta olla eri mieltä ilman, että pitää itseään muita parempana...

Anyway, tässä tapaaminen mahdollisimman pian vs. syvällinen tutustuminen ennen tapaamista -debatissa mun mielestä olennaisinta on se, että määrittää, mitä haluaa. Jos kokee jaksavansa deittailla paljon ja/tai saa toisesta jotain irti vasta livenä, niin totta munassa sillon kannattaa haalia itselleen niin paljon treffejä kuin mahdollista. Tämähän siis onnistuu yleensä parhaiten ehdottamalla deittejä nopeasti. Jos taas kokee pystyvänsä karsimaan suuren osan porukasta pois näiden nettiminien perusteella ja/tai ei välitä treffailusta, kannattaa antaa asioille hieman aikaa.

Tietty myös oma markkina-arvo määrittää sitä, miten näissä asioissa kannattaa toimia. Jos mätsejä ei juurikaan tule, kannattaa pyrkiä sopimaan ne treffit ennen kuin ne vähät mätsit ehtivät kyllästyä. Jos mätsejä taas on paljon, treffien sopiminen ilman kunnolisia esikarsintoja lienee huono idea.
 
Liittynyt
18.4.2019
Viestejä
2 291
Tuo paremmat ihmiset kommentti mulla tarkoitti sitä että aika monella tuntuu olevan täällä sellaista ihme sievistelyä asioissa.
En ole ehkä korrekti ihminen ja teen tyhmiä asioita mutta en ainakaan esitä mitään, ei tarvitse sitten tästäkään imasta pakastevihanneksia sieraimeen kun ei ole henkilökohtaista kellekkään.

Voihan sitä vaikka kuinka ja kauan jaaritella kirjoittamalla mutta mitä nyt itse huiman parin kerran kokemuksella voi syvällä rintaäänellä todistaa niin joka kerta todennut että toinen onkin oikeassa elämässä erilainen.
Mitä pidempään kirjoittelee niin sitä kummallisempia mielikuvia ainakin itse luo toisesta ja sitten niistä on vaikea päästä eroon.
Tokihan siinä on etenkin naisten tehtävä jonkinlaista karsintaa että pahimmat kahjot ja ihan suoralta kädeltä vääränlaiset karsiutuu.
 

Delgado

Base animal
Liittynyt
9.1.2010
Viestejä
12 970
Ikä
35
Viime sivun keskusteluun kommenttina, että mulle tulee sellaisesta heti soittamisen ehdottelijasta mieleen joku wanhan coulun ihminen, joka ei oikein tykkää nykytegnologiasta. Tai ehkä lukihärö tai joku muu vastaava syy, ettei kestä tekstimuotoista viestimistä. Mullekin on tullut muissa yhteyksissä vastaan ihmisiä, jotka kertakaikkiaan eivät tunnu sietävän tekstillä viestittelyä vaan haluavat hoitaa asiat suullisesti. Itse asiassa usein tuuskahtavat, että kirjoittaminen on niin hidasta ja vaivalloista. Ei kai se väärin ole, itse vain koen jotenkin tukalaksi puhelimessa keskustelun tuntemattoman kanssa, ja jos kyse olisi jostain mahdollisesta treffikumppanista niin tukaluus kohoaisi kolmanteen potenssiin.
 
Liittynyt
20.9.2004
Viestejä
790
Itse suosin suht nopeaa tapaamista koska se mielikuva joka pelkästä viestittelystä syntyy on usein aivan eri kun mikä on todellisuus. Se eräskin nainen jolla oli vain naamakuvia ja joka viesteissään sanoi olevansa hieman kurvikas jonka omassa mielessä unelmoi tarkoittavan isohkoa takapuolta ja rintoja ja todellisuus olikin sitten 120kg kurvia keskivartalossa tai se toinen joka oli hyvin flirtti ja estoton ja todellisuus oli sitten erittäin varautunut introvertti.
 
Liittynyt
8.3.2012
Viestejä
4 768
Tindervinkkien antaminen on vähän kun neuvoisi millä hakusanoilla googlesta löytää mielenkiintoisimmat artikkelit - jos ei yhtään tiedä mitä neuvottava hakee, ei niistä oo oikeestaan mitään hyötyä. Jos neuvottava ei itsekään tiedä, niin aina paranee.

Tämänkin uhalla; mun suurin oivallukseni tinderurallani oli se, että hyvät ei pysy siellä kauaa. Eivät niin kauaa että ehtisivät kehittää mitään tinderdeittailutaktiikoita tai hioa profiilia huippuunsa. Siksipä ei muuta kun tähtäämään niihin profiileihin joiden tekstissä lukee "Tampere", kuvia on maks. pari ja nekin selvästi jostain random-facebook-otoksista, ehkä kaverien päät poistettuna. Ja kiertämään kaukaa ne profiilit joissa lukee " en etsi kirjekaveria vaan viimeistään kymmenen viestin jälkeen treffit". Ja kas! Helmi, hiomaton timantti, Graalin malja, uusiosinkku.
 
Liittynyt
11.10.2006
Viestejä
1 982
Minä en pidä puhelimessa puhumisesta oikeastaan kenenkään kanssa. Satunnaisesti soitan maratonpuheluita, mutta noin muuten olen todella epämukavuusalueellani siinä epämääräisessä jaarittelussa. Jos pitäisi tosiaan tuntemattoman potentiaalisen deittikumppanin kanssa alkaa höpötellä, niin ei tulisi varmaan mitään. Ylipäätään on minulle paljon helmpompaa puhua puhelimessa sellaisten ihmisten kanssa, jotka olen jo oikeasti tavannut (noin niinkun ihan työelämääkin koskien).

Minä sovin mielellään tapaamisesta pian, mutta en halua sitä heti huomenna. Kyllä siihen olisi kiva saada vähän viestittelyä väliin kuitenkin, niin on ylipäätään enemmän puheenaiheita livenä.

Sellaiset ihmiset ovat kyllä hassuja, jotka laittavat viestin yhden tai kaksi kertaa päivässä - mutta se on kunnon kirjeen pituinen. Siinä ei oikein synny dialogia, vaan ainoastaan jaarittelua itsestään ja vähän haastattelumaista fiilistä.

Harvemmin on tullut ihan päinvastaisia käsityksiä ihmisistä, jos viestittelee sen muutaman päivän - viikon ennen tapaamista.
 
Liittynyt
18.4.2019
Viestejä
2 291
Yksi muuten mukava keissi mulla hyytyi omalta osalta kun olisi pitänyt viestien kautta oppia paremmin tuntemaan.
Puhelin on kyllä ihan hanurista puhumisen kannalta. Toisaalta keväällä yksi tinderistä bongattu soitti mulle ja meillä sujui juttelutkin hyvin. Se nyt sitten muuten vain sen jahkailuun.
 
Liittynyt
30.3.2014
Viestejä
9 449
^^Mulla sama, harvemmin tykkään höpötellä puhelimessa, ja viestittelykin on musta hieman boring, ellei nyt just satu olemaan sellainen viestittelyfiilis. Näkeminen tulee sovittua ennakkoluulottomasti ja tuosta noin vaan. Ja onhan se helppoa kun asuu täällä keskellä kaupunkia, sopii vaan omien menojen mukaan. Se ei vie sen ihmeemmin aikaa kuin joku viestien näpyttely tai soittamiset.

Mussa on se, että tiedän osaavani rakentaa kivan vuorovaikutuksen yleensä melkein kaikkien kanssa, joten livenä näkeminen on helppo nakki, eikä vaadi sen ihmeempiä esivalmisteluja eikä pelota että ihminen olisi kauhean tylsä. Ja senkin jälkeen, jos vuorovaikutus nappaa molemmin puolin, niin hyödynnän data-ja mobiiliverkkoja lähinnä siihen, että sovin seuraavia f2f näkemisiä. En mä kavereittenikaan kanssa hirveemmin soittele tai viestittele, eikä miehen metsästysprojektini ole ollut tässä poikkeus. Mutta eipä se multa ole pois, jos joku toinen tykkää mielummin viestitellä kuin nähdä naamatusten, mun elämästä vaan sellaiset henkilöt putoaa helposti pois, koska tartteehan viestinnän olla molemminpuolista.
 
Liittynyt
7.11.2012
Viestejä
104
Kaupunki
Seinäjoki
Viime sivun keskusteluun kommenttina, että mulle tulee sellaisesta heti soittamisen ehdottelijasta mieleen joku wanhan coulun ihminen, joka ei oikein tykkää nykytegnologiasta. Tai ehkä lukihärö tai joku muu vastaava syy, ettei kestä tekstimuotoista viestimistä. Mullekin on tullut muissa yhteyksissä vastaan ihmisiä, jotka kertakaikkiaan eivät tunnu sietävän tekstillä viestittelyä vaan haluavat hoitaa asiat suullisesti. Itse asiassa usein tuuskahtavat, että kirjoittaminen on niin hidasta ja vaivalloista. Ei kai se väärin ole, itse vain koen jotenkin tukalaksi puhelimessa keskustelun tuntemattoman kanssa, ja jos kyse olisi jostain mahdollisesta treffikumppanista niin tukaluus kohoaisi kolmanteen potenssiin.
Itse toimin juurikin kyseisellä tavalla että yritän sen kommunikoinnin pois viestimistä. Tuntemattomien ihmisten kanssa se on ok, mutta en mä kavereillakaan usein viestiä laita, ja suurimmaksi osaksi viestit on ääniviestejä. Ehdottanut myös monelle "numeropihtarille" anonyymiäviestimiä (esim. wickr) jossa voi soittaa, mutta sitten toisella osapuolella menee se teknologiapupu housuun, tai sitten se on laiskuutta.

Toisaalta en tuntemattomienkaan kanssa kauaa jaksa näpytellä romaaneja. Kirjoitustaidoista ei ole kiinni, en vain koe että tekstailu olisi paras tapa kommunikoida. Itse kokenut että toinenkin osapuoli sisäistää paremmin puheen kuin pitkän tekstin pätkän. Myös kysymyksiin saa kumpikin vastauksen reaaliajassa, ei tartte arvuutella. Ymmärrän myös että moni kokee vieraan ihmisen ahdistavaksi. Itse toki ehdottanut puhelua vasta jos on aktiivisesti viestiä vaihdeltu pari päivää. Siinä kohtaa koen että toinen ei ole enää niin tuntematon, jos on siis puhunut totta. Puhelulla samalla selviää onko toinen vain hyvä kirjoittaja, vai osaako tuoda myös verbaalisesti itseään ilmi. Ei kai kukaan halua tapailla sellaista ihmistä joka on taitava kirjoittamaan mutta reaalielämässä ei osaa puhua?
 
Liittynyt
18.4.2019
Viestejä
2 291
Itse toimin juurikin kyseisellä tavalla että yritän sen kommunikoinnin pois viestimistä. Tuntemattomien ihmisten kanssa se on ok, mutta en mä kavereillakaan usein viestiä laita, ja suurimmaksi osaksi viestit on ääniviestejä. Ehdottanut myös monelle "numeropihtarille" anonyymiäviestimiä (esim. wickr) jossa voi soittaa, mutta sitten toisella osapuolella menee se teknologiapupu housuun, tai sitten se on laiskuutta.

Toisaalta en tuntemattomienkaan kanssa kauaa jaksa näpytellä romaaneja. Kirjoitustaidoista ei ole kiinni, en vain koe että tekstailu olisi paras tapa kommunikoida. Itse kokenut että toinenkin osapuoli sisäistää paremmin puheen kuin pitkän tekstin pätkän. Myös kysymyksiin saa kumpikin vastauksen reaaliajassa, ei tartte arvuutella. Ymmärrän myös että moni kokee vieraan ihmisen ahdistavaksi. Itse toki ehdottanut puhelua vasta jos on aktiivisesti viestiä vaihdeltu pari päivää. Siinä kohtaa koen että toinen ei ole enää niin tuntematon, jos on siis puhunut totta. Puhelulla samalla selviää onko toinen vain hyvä kirjoittaja, vai osaako tuoda myös verbaalisesti itseään ilmi. Ei kai kukaan halua tapailla sellaista ihmistä joka on taitava kirjoittamaan mutta reaalielämässä ei osaa puhua?
Melko pitkälti samoilla linjoilla mutta..
Kun puhuu toisen kanssa puhelimessa ekoja kertoja niin itse ainakin jännittää jolloin meinaa mennä kieli solmuun mikä on aika hassua vaikka ihan päivittäin juttelen vieraiden ihmisten kanssa. Joskin tilanne on toinen kun puhun ns. ammattilaisena asioita joista puhun muutenkin kokoajan.
Toki ihmisten kanssa joskus asiat menee aivan sivuraiteille ja usein käy niin että mukavan kuuloisen naisolennon kanssa huomaa jauhavansa aivan ihme asioista :)
Sitten se reaalielämässä puhuminen.
Kun vaikka kaveripiiristä ihastuu toisen kanssa niin tietää sen toisen oikean luonnon melko hyvin mutta aivan uuden ihmisen tavatessa menee kuukausia ennen kuin osaa olla täysin oma itsensä, ainakin itsellä. Toki toiset on täysin omia itsejään varmaan heti alusta.
(tähän voi sitten taas joku alkaa nillittää että pitääkö esittää jotain tms.)
 

Laardi

VIP
Liittynyt
26.5.2004
Viestejä
7 072
Ikä
45
Kaupunki
Espoo
Neljä vuorokautta meni kun pelasi tinderin läpi pk-seudulla. Kuinkahan kauan siihen menisi jossain isossa kaupungissa?
 
Liittynyt
30.3.2014
Viestejä
9 449
Melko pitkälti samoilla linjoilla mutta..
Kun puhuu toisen kanssa puhelimessa ekoja kertoja niin itse ainakin jännittää jolloin meinaa mennä kieli solmuun mikä on aika hassua vaikka ihan päivittäin juttelen vieraiden ihmisten kanssa. Joskin tilanne on toinen kun puhun ns. ammattilaisena asioita joista puhun muutenkin kokoajan.
Toki ihmisten kanssa joskus asiat menee aivan sivuraiteille ja usein käy niin että mukavan kuuloisen naisolennon kanssa huomaa jauhavansa aivan ihme asioista :)
Sitten se reaalielämässä puhuminen.
Kun vaikka kaveripiiristä ihastuu toisen kanssa niin tietää sen toisen oikean luonnon melko hyvin mutta aivan uuden ihmisen tavatessa menee kuukausia ennen kuin osaa olla täysin oma itsensä, ainakin itsellä. Toki toiset on täysin omia itsejään varmaan heti alusta.
(tähän voi sitten taas joku alkaa nillittää että pitääkö esittää jotain tms.)
Voihan se olla vaan tottumukset puutetta, mutta mullakin toi puhelimessa puhuminen on vaikeaa. Heti kun tulee hiljainen hetki, niin tekee mieli lopettaa puhelu, mutta eihän se käy, ja sitten vaan odottelen, että milloinhan on puhuttu niin paljon, että voisin lopettaa. Itseasiassa siis sama juttu kuin pesäpallon pelaaminen: siinäkin vaan odottelen, että milloinhan tämä kurjuus loppuu. Kumpaakin välttelen parhaani mukaan.

Millalnen olet sitten ne ekat kuukaudet, jolloin et osaa olla oma itsesi, verrattuna siihen mitä olet sitten, kun osaat olla oma itsesi? Miten ne siis eroavat toisistaan? Mä oon tuossa asiassa erilainen kuin sä, mulla nuo menee stabiilisti: jos tunnen jonkun seurassa oloni kiusaantuneeksi, niin ei se tunne mihinkään ajan myötä katoa, olen aina varuillani sen henkilön seurassa, alusta hamaan loppuun asti. Jonkun toisen seurassa taas saatan välittömästi tuntea oloni kotoisaksi ja turvalliseksi, ja niiden seuraan tuleekin sitten pyrittyä, ja noita ensin mainittuja vastaavasti välttelee. Kuten puhelimia ja pesäpalloakin :sneaky:
 

Brodo.Shaggins

Supreme leader
Liittynyt
14.8.2016
Viestejä
1 524
Mua jotenkin jaksaa edelleen kummastuttaa se, miten samanlaisia, usein todella kliseisiksi muodostuneita ja selkeästi netistä varastettuja kuvauksia naisilla on Tinderissä. Tässä listattuna pari sellaista, jotka tulevat vastaan monesti yhdenkin päivän aikana:

-I heard you’re a player. Nice to meet you, I am the coach
-Ananas kuuluu/ei kuulu pitsaan

Antaisin ihan vain sellaisen vinkin, että keksikää jotain omaa niihin profiileihinne. Näillä muilta lainatuilla kliseillä lähinnä demonstroi eräänlaista järjen köyhyyttä. Muutenkin helpompi kohdella sen profiilin takana olevaa ihmistä ainutlaatuisena tapauksena, jos se profiili ei ole ihan liukuhihnatuotantoa.

Onko muuten miehillä samanlaisia profiilista toiseen toistuvia mukahauskoja tai nasevia kliseitä?

E: Nämä mainitsemani esimerkit ovat siis sanasta sanaan toistuvia, mutta samaan kliseiden kastiin voi toki luokitella ”vedä vasemmalle, jos” -alkuiset kuvaukset, maininnat matkustelun, viinin ja hyvän ruoan hienoudesta, emoji-oksennukset jne.
 
Viimeksi muokattu:
Liittynyt
9.3.2010
Viestejä
121
Onneks mulla ei ole ainakaan noita kolmea edellistä esimerkkiä mutta tuskin nyt mitään kovin erikoista, kas kun en mikään kirjailija ole. Ja mistä sitä tietää miten yleinen lausahdus mulla siinä on kun en ole vielä nähnyt kenekään toisen miehen profiilia.
Sellasen periaatteen kyllä otin kuviin että siellä ON naamakuvia ja kokovartalokuvia, EI naamakuvaa viiden sentin päästä tai muista asioista/esineistä kuvia kuin missä itse olen.
On siellä naisillakin ihan ihmekuvia välillä, maisemakuva jossa ei itse henkilöä, ei muuta kuin yks naamakuva(vartalokuvassa ehkä olis jotain vikaa?). Emojit ovat naisilla TODELLA yleisiä tekstiosiossa, luettelo siitä millasta miestä hakee TODELLA yleisiä, mutta noin ylipäätänsä melkein mikä tahansa profiiliteksti on minun mielestä plussaa
EDIT: hankala kyllä kuvitella että esim mopokuva vetoaisi naisiin
 
Ylös