Noniin, päivitetääs vähän:
Eli kyseinen poppoo on tehnyt uuden pitkäsoiton, Option Paralysis.
Homma lähtee käyntiin tutuissa merkeissä, eli kaoottisesti, niinkuin tämän orkesterin kyseessäollessa pitääkin. Meno on ehkä tasalaatuisempaa kuin Ire works:lla, mutta tämä ei tarkoita tosiaankaan tylsää, pitkästyttävää, ennalta-arvattavaa tms. Keppalaissa on paikoin runsaasti vaihtelevuutta itsessään. Aika käsittämätöntä, miten täydestä kaoottisesta, mäiskeestä ja huudosta aivain luonnollisesti solahdetaan pianomusiikkiin (tosin mutkikkaasti polveilevaan sellaiseen). Ire Worksin elektrooniset sirinät ja säkätykset on nyt jääneet vähemmälle. Ehkä jos yhtymäkohtaa hakee menneeseen, niin miss machine on lähinnä.
Tässä ensikommentteja ekan kuuntelun jälkeen. Tunnettuahan on, että tämän tyyliset hommat aukeaa hitaasti. Saattaa mennä pitkiäkin aikoja ennekuin hoksaa jonkun rytmillisen jipon, vain hukatakseen sen sitten jälleen..
