Täysin hukassa ja ikuinen jojoilu

[Dotra]

Otsikko kertookin jo paljon. Mistä sitä aloittaisi. Aloitin laihduttamisen 13 vuotiaana jolloin olin 100 kiloinen ja siitä asti olen laihduttanut koko elämäni (nykyään 25v, nainen). Paino ollut kaikkea 70-120kg välillä ja pomppinut ees taas.

Olen pudottanut, pudottanut, lihonut ja pudottanut lisää. Jatkuvaa vuoristorataa ja entistä pienempiä kaloreita. Olen laihduttanut varmasti lihakseni pois. Dietit olivat luokkaa 500-1400kcal per päivä ja sitten aina retkahti jossain kohtaa ennemmin tai myöhemmin ahmimaan ja lopulta huomasi että lihon ihan pirun herkästi. Kun muilla tulee viikon lomamatkan aikana kilo tai kaks maksimissaan niin mulle tulee kuusi vaikka syödään ja juodaan samoja juttuja. Eikä oikeasti mene sitä Karkkia piilossa suuhun.

Viimevuonna laihdutin vhh:lla painoni jostain noin sadasta 87 kiloon ja olo oli mahtava, mutta ratkesin vähän rankempaan ryyppyputkeen ja painoa tuli viidessä kuukaudessa 16 kiloa. Järkyttävät 16 kiloa ja painoa lopulta 119kg. Aloitin taas laihduttamisen mutta ei tunnu lähtevän edes kitukaloreilla alemmas, 1600 ollut tavoitteena. Ja kyllä, kaikki on punnittu jokaista öljyä ja teekuppia myöden.

+2000 kaloreilla lihoo eli aineenvaihdunta on ilmeisesti pahasti jumissa? Vai elänkö järkyttävässä itsepetoksessa? Nyt on tipatonta ollut puolitoista kuukautta ja paino ei ainakaan ole noussut muttei juuri laskenutkaan.. Maksakokeisiin vissiin pitäisi mennä lähiaikoina..

Pitäisikö kaloreita nostaa nyt reippaasti joksikin aikaa ja keskittyä vain kuntosalilla käymiseen, liikuntaan ja terveelliseen syömiseen (3-4 kertaa viikossa kuntosali) ja heittää väliaikaisesti vaaka hel*ttiin?

Miten saada kroppa toimimaan? Paljonko tän kokoisen edes kuuluisi syödä lihomatta?

No kappas, nyt kun tarkemmin katselin viimeaikaista ruokapäiväkirjaa niin tyypillinen päivä on 1900-2000 paikkeilla. Yleensä laihduttaessa tavoite on ollut 1600, en tiedä miksei nyt

 

[Deleted member 126401]

Olet oikeassa, aineenvaihduntasi on aivan tiltissä. Ja matka tähän pisteeseen on vienyt 12 vuotta. Omin voimin voi olla että sotket vielä lisää ja mä ehkä kääntyisin nyt jonkun ammattilaisen puoleen. Suositus (saako täällä suositella?) : Bettina Gräsbeck sekä Piia Pajunen, molempien blogeista löytyy kirjoituksia asiakkaista samassa tilanteessa kuin sä, ja ei oo tekemätön paikka!

Ja vaaka piiloon hetkeksi!

 

[Enceno]

Tuo painonnousun nopeampi tahti verrattuna muihin, jotka ovat vaikka about normaalipainoisia ja eivät ole ikinä olleet merkittävästi ylipainoisia, niin heillä ei ole rasvasolut jakautuneet, toisin kuin todennäköisesti sinulla. Sinulta siis löytyy huomattavasti enemmän rasvasoluja, eli pystyt varastoimaan rasvaa huomattavasti tehokkaammin, kuin henkilöt joilla ei ole tätä jakaumaa tapahtunut. Jos haluat pysyviä muutoksia ja normaalipainoiseksi, niin suosittelisin lähtemään askel kerrallaan muuttamaan elämäntapoja. Jos muutat liikaa kerralla, todennäköisesti retkahdat helpommin vanhoihin tapoihin. Harva pystyy tehdä ns. täyskäännöksen pysyvästi. Sun pitää löytää sulle itselles mieluisa tapa toteuttaa ruokailuja ja liikuntaa, jotta pystyt tekemään sitä loppuelämäsi. Se toki kannattaa toteuttaa mahdollisimman luontaisilla ruoka-aineilla ja pyrkiä rakentamaan kokonaisvaltaista terveyttä tukevaksi. Unirytmi myös erittäin tärkeää roolia jo ihan nälänhallinnan suhteen, eli siihen keskittyisin melkeinpä ihan ensimmäisenä (jos ei ole kunnossa). Liikuntaa myös sopivissa määrin, eikä missään nimessä liikaa, keittiössähän se kehonkoostumuksen muokkaaminen loppupeleissä tehdään. Liikunnassakin kannattaa huomioida jo stressitasojen kannalta, minkälaista liikuntaa lähtee tekemään. Jos on kovat stressitasot esim. töistä, niin kannattaa miettiä onko rajut punttitreenit sopivat silloin vai olisiko sillä hetkellä esim. rauhallisemmat kävelyt metsässä jne. parempia vaihtoehtoja. Siihen voi toki ottaa avuksi jonkun valmentajan, joka ymmärtää, että välttämättä prosessi ei toimi juuri sillä metodilla joka hänen mielestään on hyvä, vaan osaa etsiä juuri sinulle löytyvän tavan jolla pääset tavoitteisiisi ja pysyt niissä.

 

[mikasa90]

Omin voimin voi olla että sotket vielä lisää ja mä ehkä kääntyisin nyt jonkun ammattilaisen puoleen. Suositus (saako täällä suositella?) : Bettina Gräsbeck sekä Piia Pajunen, molempien blogeista löytyy kirjoituksia asiakkaista samassa tilanteessa kuin sä, ja ei oo tekemätön paikka!

Ja vaaka piiloon hetkeksi!

Jep. Yhtenä Vaihtoehtona vielä @Markku Tikka.

 

[Deleted member 96894]

+2000 kaloreilla lihoo eli aineenvaihdunta on ilmeisesti pahasti jumissa? Vai elänkö järkyttävässä itsepetoksessa? Nyt on tipatonta ollut puolitoista kuukautta ja paino ei ainakaan ole noussut muttei juuri laskenutkaan..

No kappas, nyt kun tarkemmin katselin viimeaikaista ruokapäiväkirjaa niin tyypillinen päivä on 1900-2000 paikkeilla. Yleensä laihduttaessa tavoite on ollut 1600, en tiedä miksei nyt

Eli nyt kun oot syönyt n. 2000 kcal niin paino on pysynyt melko lailla samana?

Minkä pitunen olet ja paljonko liikut? Jos et oo kovin aktiivinen niin 2000 kcal on vielä ihan normaali kulutus, ei sun kroppa välttämättä kovin sekasin ole. Aktiivisemmin liikkuvilla toki usein kovempi kulutus kuin tuo, mutta jos ei liikuntaa kovin paljon tule ja työ on näyttöpäätteellä, niin tuo on ihan realistinen.

Toisten syömisiin ei kannata kauheasti vertailla. Vaikka ryhmä ihmisiä söis lomalla täsmälleen samoja ruokia, ne määrät on tosi helposti todella erilaisia. Meidän työpaikan lounasruokalaan tuli painoperusteinen hinnottelu ja oli melko yllättävää kuinka naapurin silmämääräsesti vähän täydempi lautanen saattaa painaa tuplat siihen mitä oma, vaikka kuinka syödään "samoja juttuja".

 

[kahlaajalintu]

Melkeempä kannattaisi ottaa yhteyttä johonkin ammattilaiseen. Ekana tulee mieleen Mikko Elmen eli punttisaaga ja Markku Tikka. Parempi tehdä asiat kerralla kunnolla ja oikein, kun jatkaa itsekseen soutamista ja huopaamista.

 

[beginner]

Lapsena kerätyt kilot on yleensä siitä vittumaisia, että tuppaavat tulemaan helposti takaisin vaikka kerran ne saisikin pois. Etköhän sä sitä reipasta kalorien nostoa ole tarpeeksi usein kokeillut, tuskin se ainakaan rasvaa alkaa polttamaan. Kun jojoilu on hyvin voimakasta (kovia miinuskaloridieettejä ja nopeita painonnousuja), niin psykologialla on usein aika iso rooli. Lähtisin sitäkin puolta työstämään aika tarkasti ja tutkimaan ainakin, miksi painonpudotusjakson jälkeen tulee katastrofi jolla nollataan tulokset. Syy löytynee usein elämänhallinnasta mutta myös siitä, että miinuskalorijakso on toteutettu liian haastavasti.

 

[no-body]

Pääasia tässä taitaa olla se, että jojoilu ja täydet repsahdusjaksot saadaan loppumaan ja päästään käsiksi pysyvästi tasaisiin ja jotenkin järkeviin elämäntapoihin. Silloin liikuntaa ja kaloreita ehtii kyllä hienosäätämään rauhassa ajan myötä, kun taas ilo optimoinnista heti alussa jää lyhytaikaiseksi, jos kohta mennään jälleen vuoristorataa.

 

[Dotra]

Kiitos vastauksista ja suosituksista! Täytyy tutkia. Ravintoterapeuttia olen myös harkinnut..

Normaalista syömisestä ei tavallaan ole edes kokemusta kun puolet elämästä on ollut diettiä tai lihomista lapsuudesta saakka. Nyt 2000 kaloreilla paino on pysynyt samassa mikä toisaalta on hienoa ettei ainakaan nouse. Pituutta on itsellä 173cm.

Toki myös ongelmat alkoholin kanssa varmasti näkyvät vaa'assa ja yleisesti terveydessäkin. Nyt olen koittanut terapian ja itsekseni tutkiskella omaa riippuvuutta ja syitä ja on pysynyt korkki kiinni.

Rapakunnossa olen fyysisesti mutta olen alkanut nauttimaan liikunnasta, ensimmäistä kertaa elämässäni. Laihtumisen sijaan on ollut aika siistiä huomata kunnon paranevan ja jaksavani pidempään ja kovempaa tehdä. Ehkä tämä tästä vielä

 

[Markku Tikka]

Kiitos vastauksista ja suosituksista! Täytyy tutkia. Ravintoterapeuttia olen myös harkinnut...

Tällaisessa tilanteessa ei pidä edes harkita ketään ns. ravintovalmentajaa. Ei minua, ei Bettinaa, ei Piiaa, ei Mikkoa... vaan joku ihan tosissaan oikea ravitsemusterapia ja syömishäiriöpuolen ammattilainen. Ei sinulla ole mitään ns. mekaanista laihtumisongelmaa vaan tasan niin pahasti mennään pitkäaikaisten psykologisten vaikuttujien puolelle kuin vain olla ja voi.

Syömishäiriöklinikka tai minkä niminen -keskus / -liitto / -yksikkö sinun paikkakuntaasi lähimpää nyt sitten ikinä löytyykään, niin sellaisen suunnasta suosittelisin apua nyt etsimään, kun kyseessä on näin radikaali ja elämänmittainen tilanne kyseessä.

 

[taranenko74]

Samaa mieltä @Markku Tikka kanssa; tähän ei nyt fitnessammattilaiset auta. Tarvitset laillistetun ravitsemusterapeutin tai -asiantuntijan apua (ETM tai TTM jotka ovat pätevöityneet ns potilastyöhön), lisäksi mahdollisesti syömisongelmiin perehtyneen psykologin tai -terapeutin neuvoja. Yksityisellä puolella urheilulääkäriasemat on hyviä lähtökohtia, mutta maksaa toki...