• Rekisteröidy ja osallistu keskusteluun. SHABOOM

Tänne kaikki pari- ja ihmissuhdeongelmat

Liittynyt
5.8.2011
Viestejä
3 571
Ei se kyllä autuaaksi tee että periaatteessa on yhteinen maku ja molemmat ostaa molemmille. Joskus olen joutunut kärvistelemään / lopulta jopa sanomaan siitä että minä näemmä maksan suurimman osan kerroista. Ei siis sellainen tilanne että toinen olisi pienituloinen - silloin tietenkin maksaisin mutisematta enemmän.
 
Liittynyt
11.8.2008
Viestejä
3 229
Ikä
36
Mäkin oon kolmesta vanhin ja kotona kyllä tottui siihen, että omat herkut kannatti pitää visusti piilossa muiden silmistä, jos ne halus päästä rauhassa nauttimaan. Kerran oli tyynyn alta hävinnyt puolikas suklaalevy ja olin takuuvarma, että pikkuveli on asialla, kunnes paljon myöhemmin siitä kysyin ja syyllinen olikin koira. Noh, onneks oli vaan maitosuklaata eikä mitään tummempaa.
 

Fea

I found my inner bitch and ran with her.
Liittynyt
15.10.2008
Viestejä
2 500
Ikä
36
Vanhin kolmesta. :LOL:
Eli oot tottunut siihen että junnut vie kaikki sun kamat jos et oo vahtimassa :D :D
Meillä vanhin kolmesta (minä) jakoi kaikki jäätelöt ym. nuorempien kanssa tasan. Siis niin, että "tasajako" oli vanhimman mielestä "sopiva jako." :whistle: (Niin kauan ennen kuin nuoremmat alkoivat epäillä jotain ja jäätelön jako kolmeen osaan alkoi tapahtua viivottimella..)
 
Viimeksi muokattu:

Invisus

Kolmen kolon kuningas
Liittynyt
26.5.2005
Viestejä
7 187
Ikä
37
Eli oot tottunut siihen että junnut vie kaikki sun kamat jos et oo vahtimassa :D :D
Kyllä. :LOL: Totuin jo hyvin nuorena kantamaan vastuun siskoistani, turvallinen isoveli joka vahtii. Kesät usein kokkasin siskoille ja pidin heistä huolta kun olivat pieniä, puolustin koulukiusaajia vastaan ja kävin näyttäytymässä luokan pojille ja vielä nuorimman kohdalla työpäivän lopuksi ajoin lukioon ja ennen työvuoroa hain (tein yötöitä ja lukio sijaitsi ~8km päässä). Kuuntelin murheet automatkalla ja tsemppasin kun väsytti, teini-ikäisillä kun on se lukuinto niin heikko. Käytiin siskojen kanssa legendaarisella grillillä syömässä isoveikan piikkiin porilaiset jos oli kovasti huolia ja siinä samalla kuuntelin ja jeesasin. Kaupasta toin jotain pientä kivaa piristämään fiilistä.

Ei liene siis mitenkään yllättävää että jo armeijasta lähtien olen toiminut julkisen sektorin turvatehtävissä ja nykyään hyödynnän kokemuksen ja persoonan vahvuuksia yrittäen auttaa ihmisiä. :LOL: Mutta kyllä se vaan saadaan tästäkin mukavasta tyypistä kaivettua kunnon paskapää esiin jos ne omat herkut kävisi joku vetämässä huiviin ilman lupia koska heikon mielen sokerihimot iskisivät!
 
Liittynyt
13.5.2011
Viestejä
1 721
Ja ehkä me ollaan jotenkin läheisriippuvaisia, mutta kyllä me edelleen viestitellään pitkin päivää joka päivä jotain asioita, näitä arkisia ja sit ihan vain jotain höpöttelyä. Samalla voi pitää nää kauppalaput yms. hommat hanskassa.
Sama täällä. :) Aika pieni vaiva se on nykypäivänä kysyä viestillä kauppaostoksia, syömisiä ym. ja herkästi tulee muutenkin viestiteltyä kaikenlaista pitkin päivää, etenkin silloin kun on molemmilla kiire/menoja.

Minulla on yksi sisko ja meillä jaettiin kyllä tasapuolisesti kaikki. Paitsi sitten vähän isompana, siskoni on aina ollut enemmän makeanhimoinen ja välillä suorastaan karkki/suklaa riippuvainen joten hänellä oli kyllä ihan omat herkut piilossa joita minun ei olisi edes tehnyt mieli syödä. :ROFLMAO:
 
Liittynyt
14.9.2004
Viestejä
2 348
Ikä
43
Meillä nykyään on aamupala ja iltapäivän välipala yhteinen. Muut ruuat sit erikseen. Molemmilla myös pääosin suunnitellut makrot ym. (toki voi olla että toi puoliso ei suunnittele, en oo kysyny, mut oon siinä käsityksessä). Menee siis ehdottomasti helpoiten näin.
Joskus viikonloppuisin laitetaan ruokaa yhdessä, mutta kyllä se siihen jää.

Edit: Kokisin todella ongelmalliseksi jos puolisoni haluaisi laittaa mulle ruokaa. Pl. esim. viikonloput tai pelireissut jolloin keskityn lähinnä syömään tarpeeksi.
 
Liittynyt
7.1.2004
Viestejä
13 094
Mä olen luullut että olen ainoa mies joka kokkaa erikseen itselle, eukolle ja lapselle :)
Tosin kun sitä kun ei kukaan arvostanut niin olen tehnyt nykyään vain itselle ja todennut että syövät jos syö ja jos ei syö niin sitten ei varmaan ollutkaan nälkä.
Täh? Mäkin kokkaan säännöllisesti kolmea eri ruokaa. Yhtä miesväelle ja molemmille naisille omaansa. Ai tää on näinkin yleistä...
 

Delgado

Base animal
Liittynyt
9.1.2010
Viestejä
12 950
Ikä
35
Mä vihaan ruoanlaittoa niin intohimoisen syvästi, että olisin todella onnessani jos joku laittaisi mulle ruoat. Siis sellaista oikeaa ruokaa, ei niitä karmaisevia mössöjä jauheliha+pakastevihannespussi+makaroneja+sitä maustetta, mikä ei ole loppu.
 
Liittynyt
5.8.2011
Viestejä
3 571
Minä oikeastaan vihaan ruuanlaitossa kaikkea pesemistä. Jos joku muu korjaisi jäljet ja pesisi vihannekset niin hoitaisin ilolla kaupassakäynnin ja ideoinnin sekä pilkkomisen ja hämmentämisen. Miehet (kaikki ihmiset varmaan sukupuolesta riippumatta) ovat kyllä olleet jostain syystä parempia maustamaan. Sen kohdan usein mokaan.
 
Liittynyt
4.11.2017
Viestejä
2
Hmm auttakaahan naista ongelmassa. Oon nyt tapaillut miestä muutaman kuukauden. Kyseessä on tosi kunnollinen, suloinen, ihana mies, joka kohtelee mua tosi hyvin. Paperilla siis täysin aviomies-matskua. Meidän huumori ja jutut muutenkin natsaa kivasti yhteen. Paitsi fyysisesti. Sängyssä ei homma pelitä ja muutenkin miehellä tuntuu olevan tarve olla koko ajan mun iholla. Oon monesti jo nätisti sanonut, että tarvin omaa tilaa, mutta silti tää hakeutuu heti kainaloon. (Jep oikeesti). Tää tyyppi on aika kokematon seurustelussa ja tuntuu vielä jännittävän jotenkin. Usein kysymyksiin vastaus on "ihan sama" tai "ei oo väliä, ihan mitä haluat". Sytyn yleensä määrätietoisista miehistä, etenkin sänkypuuhissa. Tää taas on vähä anteeksipyytävä sielläkin. Tavallaan pystytään puhua tosi vapaasti asioista, mutta silti mikään ei tunnu muuttuvan. Sellasta kipinää ei mun puolelta oo tullu, tai ainakin se on sammunut, ja tuntuu että miehen kiinnostus kasvaa vauhdilla. En haluaisi pahoittaa tän tyypin mieltä, mutta nyt tuntuu etten ees haluaisi häntä lähelle. Kannattaako siis vaan luovuttaa? Vai onko tää sellasta perus naisen tyytymättömyyttä, kun koskaan ei oo hyvin ja mies on "liian kiltti". Voiko sen kipinän vielä löytää uudestaan. Tavallaan ahdistaa jo jos joudun näin hyvälle miehelle antamaan pakit.
 
Liittynyt
5.8.2011
Viestejä
3 571
Hmm auttakaahan naista ongelmassa. Oon nyt tapaillut miestä muutaman kuukauden. Kyseessä on tosi kunnollinen, suloinen, ihana mies, joka kohtelee mua tosi hyvin. Paperilla siis täysin aviomies-matskua. Meidän huumori ja jutut muutenkin natsaa kivasti yhteen. Paitsi fyysisesti. Sängyssä ei homma pelitä ja muutenkin miehellä tuntuu olevan tarve olla koko ajan mun iholla. Oon monesti jo nätisti sanonut, että tarvin omaa tilaa, mutta silti tää hakeutuu heti kainaloon. (Jep oikeesti). Tää tyyppi on aika kokematon seurustelussa ja tuntuu vielä jännittävän jotenkin. Usein kysymyksiin vastaus on "ihan sama" tai "ei oo väliä, ihan mitä haluat". Sytyn yleensä määrätietoisista miehistä, etenkin sänkypuuhissa. Tää taas on vähä anteeksipyytävä sielläkin. Tavallaan pystytään puhua tosi vapaasti asioista, mutta silti mikään ei tunnu muuttuvan. Sellasta kipinää ei mun puolelta oo tullu, tai ainakin se on sammunut, ja tuntuu että miehen kiinnostus kasvaa vauhdilla. En haluaisi pahoittaa tän tyypin mieltä, mutta nyt tuntuu etten ees haluaisi häntä lähelle. Kannattaako siis vaan luovuttaa? Vai onko tää sellasta perus naisen tyytymättömyyttä, kun koskaan ei oo hyvin ja mies on "liian kiltti". Voiko sen kipinän vielä löytää uudestaan. Tavallaan ahdistaa jo jos joudun näin hyvälle miehelle antamaan pakit.
Minulle on joskus käynyt niin että olen seurustellessa ollut ahdistunut kun en ole riittävän rakastunut, mutta eron jälkeen katunut etten arvostanut riittävästi. Sitäkin mietin että ehkä olimme liikaa yhdessä, jotta olisi päässyt välillä ikävöimään. Jatkossa haluan ensin ainakin kokeilla taukoa ennen kuin lakkaan yrittämästä. Eli voi jollekin käydä niinkin että kipinä löytyy sitten kun on jo liian myöhäistä...
 
Ylös