- Liittynyt
- 21.1.2009
- Viestejä
- 37
Moikka!
Ajattelin kertoa stoorin itsestäni. Elikkäs tossa 2008 kesällä kiinnostuin puntista ja siitähä se painojen kolistelu lähti. Nopeesti huomasin, että kehityn ja voimaa sekä lihasmassaa tulee lisää. Muuta liikuntaa harrastin kanssa (lenkkeilyä, uintia.) No meni vähän aikaa ja kiinnostus vähän lopahti, koska ei tullut lihasnäkyvyyttä. Syy siihen oli että painoin 111 kiloa ja pituutta vain 170 senttiä. Mutristelin suutani ja vittuunnuin itseeni.
Elokuun alussa 2009 paino oli 111.8 kiloa ja sama pituus ja ikää kuukauden päästä 21. Elämän kurjuus iski päin naamaan olin todellakin läski ja ikääntymässä kokoajan. En ollut enää ihan pieni lapsi, joka laihtuu katsomalla telkkaria ja sipsejä vetämällä. Niinpä rupesin diettailemaan ja jätin puntilla käynnit.
Ruokavalio muuttui täysin pieniä annoksia pitkin päivää kalorit, jossain 1500 kieppeillä. Isolla ihmisellä iso nälkä, joten hermot oli lujilla alussa tollasilla kaloreilla. Proteiini pitoista ruokaa reilusti, limpparit ligthi limuihin. Sipsit, karkit pois, kaikki mahdollinen herkku ja pullamössö leivät yms pois.
Paino alkoi tippua nopeasti ja itse rupesi sietämään pientä nälän tunnetta ja elämä alkoi maistua ihan kivalta diettaajanki silmin. Kerran viikossa annoin itselleni päivän millon saa pitsaa tai jotain muuta herkkuja ja kalorit nostin tonne 2000+. Tollainen päivä pelasti pään sekä toisaalta varmaan auttoi jaksamaan eteenpäin.
Tänään 23.1 2010 paino 81.8 kiloa.
Iso kiitos tästä pudotuksesta kuuluu pakkotoistolle, joka on antanut mulle elämän ja jaksamisen, vaikka en ole ollut kauhean aktiivinen käyttäjä lueskelin pakkiksen sivuja ja mietin että jonain päivänä saan painoni alas ja tulen terveemmäksi.
Nyt tavoite 75 kiloa, jonka jälkeen alkaa helvetillinen treenaus painojen kanssa, sitten sitä lihasmassaa hankkimaan ja loppuu tämä nälkäkuolema. :D
Elikkä tälläseenkiin pystyy ja jos joku samaaa yrittää tai tekee niin onnea vaan ja kyllä se paino tippuu kun tarpeeksi vaan haluaa ja uskoo itseensä, vaikka pää ei välillä meinaa kestää.
Ajattelin kertoa stoorin itsestäni. Elikkäs tossa 2008 kesällä kiinnostuin puntista ja siitähä se painojen kolistelu lähti. Nopeesti huomasin, että kehityn ja voimaa sekä lihasmassaa tulee lisää. Muuta liikuntaa harrastin kanssa (lenkkeilyä, uintia.) No meni vähän aikaa ja kiinnostus vähän lopahti, koska ei tullut lihasnäkyvyyttä. Syy siihen oli että painoin 111 kiloa ja pituutta vain 170 senttiä. Mutristelin suutani ja vittuunnuin itseeni.
Elokuun alussa 2009 paino oli 111.8 kiloa ja sama pituus ja ikää kuukauden päästä 21. Elämän kurjuus iski päin naamaan olin todellakin läski ja ikääntymässä kokoajan. En ollut enää ihan pieni lapsi, joka laihtuu katsomalla telkkaria ja sipsejä vetämällä. Niinpä rupesin diettailemaan ja jätin puntilla käynnit.
Ruokavalio muuttui täysin pieniä annoksia pitkin päivää kalorit, jossain 1500 kieppeillä. Isolla ihmisellä iso nälkä, joten hermot oli lujilla alussa tollasilla kaloreilla. Proteiini pitoista ruokaa reilusti, limpparit ligthi limuihin. Sipsit, karkit pois, kaikki mahdollinen herkku ja pullamössö leivät yms pois.
Paino alkoi tippua nopeasti ja itse rupesi sietämään pientä nälän tunnetta ja elämä alkoi maistua ihan kivalta diettaajanki silmin. Kerran viikossa annoin itselleni päivän millon saa pitsaa tai jotain muuta herkkuja ja kalorit nostin tonne 2000+. Tollainen päivä pelasti pään sekä toisaalta varmaan auttoi jaksamaan eteenpäin.
Tänään 23.1 2010 paino 81.8 kiloa.
Iso kiitos tästä pudotuksesta kuuluu pakkotoistolle, joka on antanut mulle elämän ja jaksamisen, vaikka en ole ollut kauhean aktiivinen käyttäjä lueskelin pakkiksen sivuja ja mietin että jonain päivänä saan painoni alas ja tulen terveemmäksi.
Nyt tavoite 75 kiloa, jonka jälkeen alkaa helvetillinen treenaus painojen kanssa, sitten sitä lihasmassaa hankkimaan ja loppuu tämä nälkäkuolema. :D
Elikkä tälläseenkiin pystyy ja jos joku samaaa yrittää tai tekee niin onnea vaan ja kyllä se paino tippuu kun tarpeeksi vaan haluaa ja uskoo itseensä, vaikka pää ei välillä meinaa kestää.
:hyvä:
Toki nuo viikon mässypäivät helpottaa kummasti.