Kulttuurin ja politiikan vaikuttaja Jörn Donner katsoi maanantaina IS:n verkkosivuilla, ettei suomettumisen aikakautta ole vielä setvitty kunnolla.
Neuvostoliiton vankileirit maailmalle paljastaneen Nobel-kirjailija Alexandr Solzhenitsynin (1918-2008 ) poismenoa kommentoineen Jörn Donnerin mielestä suomalaispoliitikot eivät ole pitäneet esitetystä menneisyydenhallinnasta.
Suomettuminen oli 1960-luvun lopulla kehitetty termi. "Suomettuneeksi" sanottiin maata tai yhteisöä, joka oli tullut sellaiseksi kuin Suomi oli tullut Neuvostoliiton vaikutuksesta. Moni piti ja pitää termiä loukkaavana.
Oliko Suomi sitten suomettunut? Meillähän oli itsenäisyys, elintasoa ja vapaat vaalit? Onko suomettumista yhä?
Vuonna 1976 ilmestyneessä ruotsalaisen Andres Küngin kirjassa Mitä Suomessa tapahtuu? kerrottiin monista Neuvostoliiton miellyttämisen episodeista.
IS listasi kirjan kertomia suomettumisia, jotka ovat jääneet tuntemattomimmiksi kuin Karjala-pullon etiketti, Kekkos-Suomi ja itsesensuuri.
* Suomessa ei 1960- ja 1970-luvuilla julkaistu ainoatakaan kirjaa Virosta tai Baltiasta, lukuun ottamatta yhtä matkailukirjaa Tallinnasta.
* Suomen kielellä ei ollut saatavana ainoatakaan kirjaa Neuvosto-Karjalan kehityksestä, Ukrainasta, Kaukasiasta, Keski-Aasiasta, Neuvostoliiton juutalaisista tai Puolan 1960-luvun juutalaisvainoista. Kaikista näistä oli kirjoja Ruotsissa.
* Neuvostoliiton toisinajattelijoiden lukuisia kirjoja ei suomennettu. Niitä olivat esim. Andrei Amalrikin Pysyykö Neuvostoliitto vielä vuonna 1984?, Nobelin rauhanpalkinnon saaneen Andrei Saharovin kirjat ja Vladimir Bukovskin poliittista psykiatriaa käsitellyt Raportti punaisesta talosta.
* Tammen päätöksestä olla julkaisematta Nobel-palkitun Andrei Solzhenitsynin Vankileirien saaristo -kirjaa kerrottiin paljon ulkomailla. Ruotsalaisen kustantajan julkaistua kirjan suomeksi poisti mm. Turussa Centrum-tavaratalo sen myynnistä ja kaupunginkirjasto osti yhden kappaleen, kun muita Solzhenitsynin kirjoja oli ostettu kutakin 40-50 kappaletta. Kustantaja jätti suurmenestyskirjan osat kolme ja neljä julkaisematta väitetyn painostuksen vuoksi.
* Stalinin hirmuvaltaa kuvaavat englantilaisen Robert Conquestin perusteokset kuten Suuri pakkosiirto jätettiin julkaisematta.
* Helsingin Sanomat julkaisi loppukesästä 1975 englantilaisuutisen Neuvostoliiton satovahingoista. Tiedonantaja-lehti väitti kirjoitusta neuvostovastaiseksi. Pian Yleisradion kirjeenvaihtaja Aarre Nojonen selosti televisiouutisissa lainehtivien viljavainioiden edessä tilannetta paljon valoisammaksi.
* Uusi Suomi julkaisi huhtikuussa 1971 artikkelin "Baltian kysymys nykypäivän maailmassa". Neuvostoliiton asiainhoitaja jätti kirjallisen vastalauseen "provokatiivisesta ja neuvostovastaisesta artikkelista" ja vaati ulkoministeriltä, ettei tällainen toistu.
* Finlandia-talon avajaiset pidettiin joulukuussa 1971. Siellä piti esittää Jan Novakin kappale Ignis pro Joanne Palach. Kyse oli ylioppilaasta, joka teki polttoitsemurhan Tsekkoslovakian miehityksessä 1968. Taistolaisen kansanedustaja Mirjam Vire-Tuomisen eduskuntakyselyn jälkeen sävellystä ei esitetty.
* Ulkoministeriön kehotuksesta Donin kasakoiden konsertti Finlandia-talossa peruutettiin vuotta myöhemmin, koska konsertti osui melkein lokakuun vallankumouksen juhlapäiväksi. Donin kasakat olivat USA:ssa asuvia pakolaisia.
* Kokoomuksen kansanedustaja Ilkka Suominen paheksui tammikuussa 1976, että Uusi Suomi oli lainannut Economist-lehden artikkelia "Lännen kommunistit uhkaavat Moskovaa".
* Ulkoministeri Ahti Karjalainen ehdotti hallituksen kokouksessa 19.12.1973, että Yleisradion toimilupaa lisättäisiin määräys, joka velvoittaisi viralliseen ulkopolitiikkaan. Asiaa selvittämään asetettiin ministerivaliokunta.
* Heinäkuussa 1973 Helsingissä pidätettiin hallituksen yöistunnon jälkeen liettualainen pakolainen Uldis Grava ja hänen ryhmänsä. Grava oli onnistunut tunkeutumaan täällä vierailleen Neuvostoliiton ulkoministerin Andrei Gromykon puheille. USA:n ulkoministeri vaati ryhmän amerikkalaisten vapauttamista, mutta he eivät suostuneet lähtemään ennen kuin koko ryhmä pääsi vapaaksi.
* Kesällä 1975 Grava ja muu ryhmä palasi Helsinkiin Etykin huippukokoukseen. Heidät pidätettiin jo lentoasemalla.
* Helsingin piispa kielsi pääsiäisenä 1975 romanialais-amerikkalaista, 14 vuotta Romaniassa vankilassa istunutta pastori Richard Wurmbrandia puhumasta pääkaupungin kirkoissa. Päätöksellä ei ollut "mitään tekemistä ulkopolitiikan kanssa", mutta kirkon piti piispan mukaan harrastaa vain "kokoavaa toimintaa" eikä puoluepolitiikkaa. Presidentin kansliapäällikön puututtua asiaan Wurmbrand sai kiellon myös Oulussa. Helsingin piispa vieraili samana kesänä Neuvostoliitossa kirkollisessa valtuuskunnassa. Pääsiäisenä 1976 Wurmbrand ei saanut puhua Turun konserttitalossa eikä Espoon Dipolissa.
* Kansandemokraattinen Uusi Nainen veti lokakuussa 1968 takaisin koko painoksensa, kun lehteen oli päässyt juttu, jossa torjuttiin Tsekkoslovakian miehityksen puolustelu.
* Insinööriuutiset erotti 1973 päätoimittajansa, kun lehdessä kerrottiin 40 ruotsalaisen lehden kertoneen neuvostosotilas Ivan Moisejevin kuolemasta kidutuksen jälkeen.
* Neuvostoliiton pääkonsuli yritti estää Ahvenanmaalla mielisairaalan ylilääkärin nimittämisen. Pääkonsulin mukaan hakija oli kiitellyt Chilen junttaa yleisönosastoissa ja tunsi sympatioita kiinalaisia kohtaan.
* Neuvostoliiton omistama Teboil toi huoltoasemilleen Maljutka-jollia. Ne eivät läpäisseet turvallisuustestiä, mutta merenkulkuhallitus muutti määräyksiään. Viranomainen selitti, että neuvostojollaa pitäisi verrata pikemminkin pelastusliiveihin.
* Tullihallitus totesi lokakuussa 1974 neuvostoliittolaisessa tonnikalassa kolme kertaa sallittua enemmän elohopeaa. Lausuntokierroksella toinen lääkintohallituksen virkamies totesi, että myrkyllinen kala saadaan myydä. Pääjohtajan mielestä kiellon lätkäissyt ensimmäinen esittelijä oli tulkinnut raja-arvon "liian teoreettisesti".
* Elokuvasensuuri kielsi kokonaan kymmeniä elokuvia. Vielä useampia pätkittiin tai jätettiin joitain kohtia kääntämättä. Esimerkiksi Billy Wilderin menestyskomedia Yksi, kaksi, kolme kiellettiin yksi, kaksi, kolme kertaa vuosina 1962, 1966 ja 1970.
