Suomalainen työ & opiskelu kulttuuri.

[veijari]

Elikkä olen tässä hieman pohtinut nykyistä Suomen meininkiä ja vaikka olenkin aina ollut ja yhäkin sitä mieltä että ne jotka tekevät enemmän/paremmin myös ansaitsevat saada enemmän/parempaa niin on herännyt ajatuksia siitä että onko nykyinen meno kuitenkin liian kuluttavaa ihmisille?
Joskus luin lehdestä(valitettavasti en muista mistä) että suomalaista tapaa tehdä töitä ja kouluttautua pidetään aivan järjettömänä(siis ei kunnon lomia ja aina kiire, kiire, kiire ja mistään ei valiteta jumalauta) ja tämä näkyy juuri masentuneisuuden, burnouttien ja muiden lieveilmiöiden muodossa.
Nyt sitten kolahti ajatus siitä miten härski tilanne itselläni esimerkiksi on.
Opiskelijana ei paljoa lomia näe(eikä duunissakaan oikein kovin pitkiä lomia rehellisin keinoin näe), koska kesät pitäisi tehdä töitä tai sitten olla tosiaan köyhä vailla varaa ruokaan(joo opisekelija ei paljoa saa toimeentulotukia kuten vaikkapa pitkäaikaistyötön tai narkki jota ei vaan koulu eikä duunit kiinnosta). Eihän se mitään, tilanne on sama kaikilla(lähes) opiskelijoilla mutta tänään pohdin omaa terveyttäni ja on aika jännä että en olisi vuosiin ollut missään tapauksessa "työkykyinen" jos lääkärissä kävisin mutta opiskelijana tuo ei vaikuta mihinkään koska varaa lomailuun ei ole sillä: loma -> opinnoissa jälkeen jääminen & varattomuus -> lisää ahdistusta -> ei paljon helpota.
En sitten tiedä olenko asettanut "riman" liian korkealle omaan kapasiteettiini nähden vai onko joku muu sen tehnyt, en tosin tähän usko sillä jos niin voi sanoa niin kyllä olen keskivertoa välkympi kaveri :D.

Onko kenelläkään muulla ajatuksia nykymenosta, tehdäänkö asiat liian vaikeasti? Tavoittelevatko ihmiset liikoja?
Olisiko ihminen onnellinen normaalissa työssä(tämähän on ihan kauhusana, normaali työ :wtf jos jokapuolelta ei tuputettaisi käsitystä siitä että pitää olla korkeakoulutettu ollakseen edes jotain elämässä. Ja onko vuosien(~16-17) kouluttautuminen todella välttämätöntä että osaa töitä tehdä? Kuinka monen isoisä osaa/osasi laskea potenssilaskuja? Entä osasiko hän tehdä silti vaikkapa talon sahalla, metsällä ja vasaralla? Tai korjata auton(myönnetään en osaa sitäkään :D).
Itse istun 14ta vuotta penkillä ja mitä osaan? Kivasti integroin ehkä jotain jos satun muistamaan miten se nyt menikään, mutta mitään oikeaa ns. taitoa vaativaa en kyllä varmaan kykenisi tekemään(vaikka opinkin nopeasti käytännönasiat, mutta ei niitä missään ole tarvinnut :D)

Menipäs sekavaksi, johtuu ehkä väsymyksestä tai siitä että aihe meinasi karata puhtaasti avautumiseksi. Toivottavasti joku sai punaisesta langasta kiinni ja saataisiin keskusteluakin aikaiseksi

 

[RidAH]

Elikkä olen tässä hieman pohtinut nykyistä Suomen meininkiä ja vaikka olenkin aina ollut ja yhäkin sitä mieltä että ne jotka tekevät enemmän/paremmin myös ansaitsevat saada enemmän/parempaa niin on herännyt ajatuksia siitä että onko nykyinen meno kuitenkin liian kuluttavaa ihmisille?
Joskus luin lehdestä(valitettavasti en muista mistä) että suomalaista tapaa tehdä töitä ja kouluttautua pidetään aivan järjettömänä(siis ei kunnon lomia ja aina kiire, kiire, kiire ja mistään ei valiteta jumalauta) ja tämä näkyy juuri masentuneisuuden, burnouttien ja muiden lieveilmiöiden muodossa.
Nyt sitten kolahti ajatus siitä miten härski tilanne itselläni esimerkiksi on.
Opiskelijana ei paljoa lomia näe(eikä duunissakaan oikein kovin pitkiä lomia rehellisin keinoin näe), koska kesät pitäisi tehdä töitä tai sitten olla tosiaan köyhä vailla varaa ruokaan(joo opisekelija ei paljoa saa toimeentulotukia kuten vaikkapa pitkäaikaistyötön tai narkki jota ei vaan koulu eikä duunit kiinnosta). Eihän se mitään, tilanne on sama kaikilla(lähes) opiskelijoilla mutta tänään pohdin omaa terveyttäni ja on aika jännä että en olisi vuosiin ollut missään tapauksessa "työkykyinen" jos lääkärissä kävisin mutta opiskelijana tuo ei vaikuta mihinkään koska varaa lomailuun ei ole sillä: loma -> opinnoissa jälkeen jääminen & varattomuus -> lisää ahdistusta -> ei paljon helpota.
En sitten tiedä olenko asettanut "riman" liian korkealle omaan kapasiteettiini nähden vai onko joku muu sen tehnyt, en tosin tähän usko sillä jos niin voi sanoa niin kyllä olen keskivertoa välkympi kaveri :D.

Onko kenelläkään muulla ajatuksia nykymenosta, tehdäänkö asiat liian vaikeasti? Tavoittelevatko ihmiset liikoja?
Olisiko ihminen onnellinen normaalissa työssä(tämähän on ihan kauhusana, normaali työ :wtf jos jokapuolelta ei tuputettaisi käsitystä siitä että pitää olla korkeakoulutettu ollakseen edes jotain elämässä. Ja onko vuosien(~16-17) kouluttautuminen todella välttämätöntä että osaa töitä tehdä? Kuinka monen isoisä osaa/osasi laskea potenssilaskuja? Entä osasiko hän tehdä silti vaikkapa talon sahalla, metsällä ja vasaralla? Tai korjata auton(myönnetään en osaa sitäkään :D).
Itse istun 14ta vuotta penkillä ja mitä osaan? Kivasti integroin ehkä jotain jos satun muistamaan miten se nyt menikään, mutta mitään oikeaa ns. taitoa vaativaa en kyllä varmaan kykenisi tekemään(vaikka opinkin nopeasti käytännönasiat, mutta ei niitä missään ole tarvinnut :D

Heh, onhan tää tarjolla oleva perussetti ihan perseestä, mutta älä nyt Suomesta puhu edes vähäänkään siihen malliin, että meillä olisi jotenkin ääripäähän vietyä tuo malli. Meillähän nimenomaan ON suhteellisen hyvät lomat oikein lakiin säädettynä.

Puhut ihan asiaa periaatetasolla ja olen samaa mieltä, mutta jos itselläsi on takana vasta peruskoulu ja lukio niin ymmärrät varmaan itsekin, että sun ei ole tarkoituskaan vielä osata mitään. Eli oot kyllä vilkaissut "oikeaan suuntaan", mutta näkökulma on vielä vähän rajallinen.

Se ei tosin muuta sitä, että kyseenalaistamasi asiat ovat ihan aiheellisia.

Itse olen onneksi saanut hetken pysähtyä ja myös miettiä nämä asiat läpi ja koin jonkinlaisen valaistumisen (ehkä tärkein asia mitä olen kokenut tähän asti). Itseasiassa voisin jauhaa tästä loputtomiin, mutta en tässä lähde sitä tekemään. Asiat maailmassa ovat perseellään, koska ihmiset eivät halua muuttaa niitä, koska ovat kasvaneet tiettyyn maailmankuvaan, eikä enemmistö kykene sitä muuttamaan. Jos alan jauhamaan tässä asioita, jotka ovat 90% palstalaisten maailmankuvan vastaisia niin osa ko. porukasta kuitenkin kokee pakollisena oman egonsa ja maailmankuvansa puolustamisena trollata koko threadi vituiksi. Tämä kuvio on koettu monta kertaa IRL.

 

[sivis]

Näin jokin aika sitten valmistuneena voin kertoa, ettei tuo kiire helpota yhtään koko opiskeluaikana. Aina on jotain kesken. Isommat opiskeluihin liittyvät projektit, kuten kandi ja gradu, olivat omasta mielestäni hemmetin mielenkiintoisia tehdä.

Voin kuitenkin kertoa, että vituttaa melko rankasti, kun olet juuri "istunut alas" ja päässyt hyvään vauhtiin viikonlopun aikana esimerkiksi gradun kirjoittamisessa niin tajuatkin duuniaamun olevan muutaman tunnin päässä. Teet taas duunia useamman päivän ja saat alottaa sen gradun kirjoittamisen taas alusta, jotta pääset takaisin "in the Zone". Jos et saa oikeaa fiilistä enää takaisin, päädyt surffailemaan jonnekin perkeleen pakkotoistolle väittelemään jostain triviaaleista pikkujutuista! :D

Ja valmistumisen jälkeen odottaakin sitten "rat race"...

 

[TroynPaluu]

Näin jokin aika sitten valmistuneena voin kertoa, ettei tuo kiire helpota yhtään koko opiskeluaikana. Aina on jotain kesken. Isommat opiskeluihin liittyvät projektit, kuten kandi ja gradu, olivat omasta mielestäni hemmetin mielenkiintoisia tehdä.

Voin kuitenkin kertoa, että vituttaa melko rankasti, kun olet juuri "istunut alas" ja päässyt hyvään vauhtiin viikonlopun aikana esimerkiksi gradun kirjoittamisessa niin tajuatkin duuniaamun olevan muutaman tunnin päässä. Teet taas duunia useamman päivän ja saat alottaa sen gradun kirjoittamisen taas alusta, jotta pääset takaisin "in the Zone". Jos et saa oikeaa fiilistä enää takaisin, päädyt surffailemaan jonnekin perkeleen pakkotoistolle väittelemään jostain triviaaleista pikkujutuista! :D

Ja valmistumisen jälkeen odottaakin sitten "rat race"...

Se on jopa niin mielenkiintoista että moni tekee niitä kymmenenkin vuotta!

Suomen menoon liittyen minusta työtahti ei ole kohtuuton. Esim briteissä ja jenkeissä työviikko on yksityisellä puolella usein aika eri näköinen kuin täällä ja lomia on paljon vähemmän.

Suomen ongelma on tämä kaavoin kangistuminen ja junttimeno. Tullaan kahdeksaksi, 11.45 katsotaan intranetistä mitä Amica tarjoaa, syödään tasan 30min ja mennään takaisin työpisteelle. Tarvitaan sellaista mannereurooppalaista lounaskulttuuria, siestaa ja pientä kapinaa. Holkkiröökiä ja lounasespressoa. Mä olen tehnyt jo oman osani ja vedän pitkiä lounaita, käyn välissä hakemassa hyvää kahvia kadulta ja käyn ostoksilla lounaan jälkeen jne. Peräänkuulutan ehkä tietynlaista rentoutta.

Siinä olet kyllä oikeassa että ihmiset tavoittelee liikoja ja pettyy. Tosin vaatimustaso on puolin ja toisin kasvanut ja siihen ihan ok-tasollekin pääsemiseen pitää jo tavoitella aika paljon.

 

[mskp]

Olen niin täysin samaa mieltä Troynpaluun kanssa että sitä on pakko kompata täysin rinnoin.

Ja mitä tulee tasan 30 minuutin lounaisiin, niin suomalainen lounaskulttuuri on nyt toisaalta muutenkin perseestä.


edit: Toisaalta pystyn kuvittelemaan että vanhempana gubbena tilanteessa jossa itselläni on lapsia haluaisin tehdä suurempaa pesäeroa työn ja muun elämän välille. Mutta kyllä sitä ennen toivottavasti pystyisi jossain määrin tuomaan tuollaista TroynPaluun mainitsemaa mannereurooppalaista työpaikkakulttuuria.

 

[Crocop]

Troy kyllä tiivisti todella hyvin omat ajatukset. Suomessa kuitenkin on todella paljon duuneja josta maksetaan mukavasti, mutta klo 16 jälkeen ei tarvii hommia ajatella. Itse viihdyn todella hyvin töissä taas verrattuna opiskeluihin. Kesällä lomaa tiedossa 6-7 viikkoa ja elintaso huomattavasti korkeammalla.

Tunsin piston sydämessä tuosta amica-vertauksesta.

 

[Naene]

Mä katon Amican tarjoilun jo 10:45...
Oon niin aamuvirkku että oon yleensä käynyt jo 7:30 vetämässä Amican aamiaisbuffetin. Syöminen taitaa olla työpäivän tärkein pointti.

En viihtynyt opiskelijana paskan vertaa, opinnot piti saada pois alta nopeasti.

 

[TroynPaluu]

Mä katon Amican tarjoilun jo 10:45...
Oon niin aamuvirkku että oon yleensä käynyt jo 7:30 vetämässä Amican aamiaisbuffetin. Syöminen taitaa olla työpäivän tärkein pointti.

En viihtynyt opiskelijana paskan vertaa, opinnot piti saada pois alta nopeasti.

Niin on, siksi ei voi ymmärtää Amicassa istumista ja kellon vahtaamista. Ostin muuten juuri slim-savukkeita espressoni kaveriksi. Vapise työnantaja, mannereurooppa tulee.

 

[sivis]

En tajua mistä jengi repii motivaation työntekoon, jos työpäivän tärkein ja kiinnostavin hetki on ruokatunti. Olen itsekin toki tuollaisia duuneja tehnyt, mutta en voisi kuvitella tekeväni tuollaista duunia vuosikausia.

Ehkä sen takia olen ite pyrkinyt opiskeluilla ja kaikella muulla kohti sellaista työtä/tilannetta, että saa oikeasti tehdä sitä mikä kiinnostaa. Tällä hetkellä kyseinen tilanne vaikuttaisi aktualisoituvan ja olen todella tyytyväinen. Paljon tulee olemaan hommaa, mutta mielenkiintoista sellaista.

Palkan osalta nyt ei ole niin merkitystä. Ja mitä sillä kovalla palkalla edes tekee, jos on aina tekemässä jotain työtä joka ei edes kiinnosta ja vapaa-aika menee pelkkään lepäämiseen? Tuohon todella tiivistyy termi "rat race".

 

[Naene]

Kyyllä työ kiinnostaa, oman alan työt on prikulleen hoidossa ja niin edespäin. Ei sitä nyt koko päivää kuitenkaan jaksa pingottaa, pääkoppakin toimii paremmin jos välillä sosialisoi sun muuta. Harva se päivä laitan nykyään lounastauon aikaan lenkkarit jalkaan, vaihdan vaatteet ja lähden juoksulenkille kiertämään Kaivaria. Tai käyn työpaikan salilla, jossa onkin aina mukavasti jengiä jonka kanssa reenailla. Tai työkaverit pyytää johki keskustan ravintolaan syömään. Tai sitten menen shoppailemaan tai sitten tuo Amica. jne
Ei mitään järkeä koko aikaa vaan istua omassa työhuoneessa ovi kiinni kunnes pääsee pois, voi siitä työpäivästä muutakin saada irti kuin vain se itse työ.
Itselle ilmapiiri on äärettömän tärkeä tekijä, ja nykyisessä työpaikassa yhdistyy työn mielekkyys sekä työn että ihmissuhteiden osalta. Ei se itse tehtävänkuva kaikkea kata.

 

[ei_liian]

Harva se päivä laitan nykyään lounastauon aikaan lenkkarit jalkaan, vaihdan vaatteet ja lähden juoksulenkille kiertämään Kaivaria. Tai käyn työpaikan salilla, jossa onkin aina mukavasti jengiä jonka kanssa reenailla. Tai työkaverit pyytää johki keskustan ravintolaan syömään. Tai sitten menen shoppailemaan tai sitten tuo Amica. jne

Olitko valtiolla duunis? Missäs valtion lafkas keskustassa on oma sali? Mä tuun kans sinne duuniin.

 

[Indica]

Kuinka monen isoisä osaa/osasi laskea potenssilaskuja? Entä osasiko hän tehdä silti vaikkapa talon sahalla, metsällä ja vasaralla? Tai korjata auton(myönnetään en osaa sitäkään :D).
Itse istun 14ta vuotta penkillä ja mitä osaan? Kivasti integroin ehkä jotain jos satun muistamaan miten se nyt menikään, mutta mitään oikeaa ns. taitoa vaativaa en kyllä varmaan kykenisi tekemään(vaikka opinkin nopeasti käytännönasiat, mutta ei niitä missään ole tarvinnut :D)

Yhteiskunta muuttuu ja ihmisten on muututtava sen mukana. Jep, vaari on aikanaan rakentanut 3 omakotitaloa, ja tosiaan raksaprojektit lähteneet siitä että ensin metsästä kaadetaan puut, sitten sahataan (=se omisti jossainvälissä myös sahan joka sittemmin paloi) ja sitten se itse yksin pisti talon pystyyn. Autotkin se aina korjasi itse, mutta kyllähän 60-luvunmallisia korjaakin ihan eritavalla kuin 2000-lukuisia. Toisaalta, kuinkahan paljon useammin anglia tarvitsikaan huoltoa kuin nykyautot.. Potenssilaskuja ei taatusti oo koskaan joutunut opettelemaan koulussa, mutta miksei sitten oisi ihan samalla tavalla oppinut niitä kuin jälkipolvet.

En mä sanoisi että tää nykymeininki opiskeluineen ja töineen oisi vaativampaa kuin entisajat.. Vai kuinka moni haluaa esim talvella kaataa tukkipuuta metsästä ja ajaa niitä hevosella teiden varsille? Tai kuinka moni haluaa lähteä viikkokausiksi tukinuittoon? Kyl mulla on vahva käsitys siitä että kyllä se elämä kultaisina entisaikoina on ollut vaan huomattavan paljon raskaampaa kuin nykyisin. Työ on ollut todella fyysistä ja rankkaa, ja vanhemmiten se kostautuu kyllä, vai kuinkahan moni metsuri jaksaa pirteänä kuusikymppisenä tehdä yhtään mitään?

Opiskelut on vaan yksi osa elämää, siitä voi tehdä kauheeta pakkopullaa, tai sitten sen voi ottaa sosiaalisen verkostoitumisen aikana, eikä tehdä yhtään mitään. Jonkunlaista tasapainoa oisi ihan terveellistä olla, niin että on niitä kavereita ja on sitä työntekoa. Lomailla ehtii sitten isompana, ja tottakai se tuntuu varmasti paremmalta, kun oot 25 ja ekalla kesälomalla, kun 14vuotiaasta oot kesät töitä tehnyt..

e: ja mitä tulee kesälomiin, voisikin vaarilta kysyä, mutta veikkaisin että eipä oo paljoa kesäisin ikinä lomaillut..

 

[Naene]

Olitko valtiolla duunis? Missäs valtion lafkas keskustassa on oma sali? Mä tuun kans sinne duuniin.

Kai kaikista ministeriöistä jonkunlainen sali löytyy. Ja kaikki ministeriöt taitanevat keskustassa olla. Täällä on jopa hyvä sali, ja ohjattuja tunteja sun muuta ohjelmaa. Paljon järjestettyä urheilua ja muutenkin aika sosiaalista meininkiä. On tosin paljon töitäkin etenkin juristeilla, mutta työt ovat kiinnostavia joten eipä haittaa. Ilman aiempaa alan taustaa ei juurikaan valtiolle töihin oteta, hakijoita on aina paljon ja avoimissa viroissa on aika ennalta-arvattavat kriteerit.
Ja taidanpa lähteä sinne salille...

 

[RidAH]

Näin jokin aika sitten valmistuneena voin kertoa, ettei tuo kiire helpota yhtään koko opiskeluaikana. Aina on jotain kesken. Isommat opiskeluihin liittyvät projektit, kuten kandi ja gradu, olivat omasta mielestäni hemmetin mielenkiintoisia tehdä.

Voin kuitenkin kertoa, että vituttaa melko rankasti, kun olet juuri "istunut alas" ja päässyt hyvään vauhtiin viikonlopun aikana esimerkiksi gradun kirjoittamisessa niin tajuatkin duuniaamun olevan muutaman tunnin päässä. Teet taas duunia useamman päivän ja saat alottaa sen gradun kirjoittamisen taas alusta, jotta pääset takaisin "in the Zone". Jos et saa oikeaa fiilistä enää takaisin, päädyt surffailemaan jonnekin perkeleen pakkotoistolle väittelemään jostain triviaaleista pikkujutuista! :D

Ja valmistumisen jälkeen odottaakin sitten "rat race"...

Tässä aletaan olla lähellä sitä ongelman ydintä. Itse tosin lasken oravanpyörän alkavan viimeistään peruskoulusta. Määrittävänä tekijänä kuitenkin viittaamasi kiire, sekä malli, jossa mennään muiden pillin mukaan. Peruskoulu nyt ei vielä varsinaisesti ehkä ole itse sitä pyörää, mutta aika jolloin siihen ehdollistutaan.

Tämä kuvio mihin ehdollistutaan on aika pitkälti tämä: Music & Life

Koska ihmisillä ei tässä perusputkessa ole yleensä a) ketään kertomassa muista vaihtoehdoista tai b) aikaa ja/tai kykyä pysähtyä miettimään asioita loppuun, menevät kaikki iloi... ei vaan vitun masentuneina koko putken läpi. Ainakin verrattuna siihen, mitä elämä voisi olla.

Jotkut sitten menevät "over the edge" ja valaistuvat elämän todellisista arvoista, mutta näistä tarpeekseen saaneista suurin osa varmaan päätyy krooniseen masennukseen burnoutien ym. kanssa ja pahimmillaan itsareihin.

Tässä ehkä paras pätkä mitä YLEltä olen koskaan nähnyt. Tai ainakin ainoa, jota katselen uudelleen ja uudelleen, koska löydän jatkuvasti uusia merkityksiä Ollilan sanoissa.

Maija-Riitta Ollila: Sahataanko meitä linssiin?

Kannattaa katsoa ja ennen kaikkea miettiä mainittuja pointteja.

 

[Dippi]

Työelämässä jaksaminen riippuu ihan ja täysin siitä, kokeeko työnsä mielekkääksi ja mitä siitä saa irti.

On ihmisiä, joille työ on sitä aikaa, joka uhrataan sen varsinaisen elämän kustantamiseksi. Eli töihin mennään ja siellä ollaan täsmälleen vaikkapa se 7.25 h, jonka jälkeen sitten päästään siihen oikeaan elämään vaimon, volvon, rivarikolmion ja parin lapsen seuraan. Työ ja elämä ovat aivan erillisiä. Itse en aikaisemmin tätä ymmärtänyt. Miten joku jaksaa uhrata n. 8 tuntia päivästä sellaiseen tekemiseen, josta ei saa mitään henkistä sisältöä elämäänsä. Joillekin se riittää.

Sitten on ihmisiä, joilla ei ole mitään selkeää eroa työn ja elämän välillä ja miksi olisi, kun siitä nauttii. Itse vietin tällaista elämää 1996-2003: jälkikäteen laskettuna 50-60 tunnin viikkoja 2000 €/kk palkalla 3-12 kk soppareilla käytännössä ilman erillisiä lomia tai varmuutta tulevaisuudesta. Mutta hauskaa oli kun sai itse määrätä kaikesta! Oi niitä aikoja... Tulosta tuli kun sitä edelleen vaadittiin - ketään ei vain kiinnostanut, miten sen tuloksen sait aikaan.

Sitten työkuva muutettiin mikromanagoinnin ja tehokkuusajattelun avulla sellaiseksi, että ihan henkiseksi itsepuolustukseksi oli pakko ruveta noudattamaan tuota ensimmäistä työtapaa. Ja se syö miestä, kun on tottunut tekemään luovuutta edellyttävää tehtäväänsä omatoimisen tunnollisesti, tehokkaasti ja viimeisen päälle hyvin tunteja laskematta ja vielä nauttinut työstään. Ruokatauotkin oli 10-15 min pituisia, kun halusi takaisin työnsä pariin. Sitten johtoon tulee munapäitä, joiden käsitys työelämästä on tuo ensiksimainittu ("eihän nyt kukaan palkattomia ylitöitä tee!") ja tehokkuudesta se, että mitään työtä ei ole tehty jos siitä ei ole päivittäistä paperijälkeä ("muistas nyt raportoida ajankäyttösi 4. päivään mennessä!") tai varsinkaan jos se ei ole tarkkaan valvottua ("etätyöt on kiellettyjä!"). Voin kertoa, että näiden munapäiden ansiosta luovuuteni ja tehokkuuteni on laskenut merkittävästi sekä laadullisesti että määrällisesti. Nyt todellakin käytän vain sen 7.25 h työhöni ja siitäkin käytän aikaani noiden "sisäisen valvonnan" raporttien tekemiseen. Näitä ihmisiä kiinnostaa enemmän se, miten tuloksia yritetään saada aikaan kuin itse tulosten saaminen.

Tällainen toiminnan näennäinen tehostaminen hiostamisen kautta on kyllä uskomatonta pelleilyä. Pari burn-outtia on jo työpaikalla nähty, kun tunnollinen kaveri yrittää saada sekä paskapaperihommat että oikeat työt tehtyä virallisesti sallitussa ajassa ja virallisin välinein.

 

[ossipena]

itellä kävi kyllä tuuri. vahingossa opiskelin niin, että pääsin tosi mielenkiintoiseen nykyiseen hommaani.

kaikki on 110% omaehtoista, ulkopuolelta tulee vaan määrittelyt joiden mukaan pitää systeemit suunnitella. pitää tehdä yhteistyötä osastojen kesken, välillä pääsee ruuvailemaan laitteita kasaan, välillä tilata alihankinnasta kamaa, ...

eli työnkuva vaihtelee ja siitä saa pitkälti määrätä itse. kukaan ei katso kahvitaukojen eikä lounastaukojen pituuksia, joskus saattaa tulla lähdettyä keskellä päivää kiipeilemään lähistölle, joskus kaupungilla käymään jne.

mutta kyllä jos tietynlaista hommaa on paljon ja deadline tikittää, tulee aika pitkälti mentyä kasilta töihin, kahville, töitä, syömään, töitä, kahville, töitä, kotiin. vähän kuin liukuhihnalla olisi mutta toisaalta se on itselle paras workflow jos homma on enemmänkin miten sitä nyt sanoisi... "standardihommaa" jota ei tarvitse kauheasti miettiä kunhan vaan klikkailee menemään. aina ongelmien ilmestyessä tosin on helpompaa kun hetkeksi lähtee haahuilemaan ja jauhamaan kakkendaalia ympäriinsä. ratkaisujen keksimistä on vähän huono pakottaa kun se on ihan oma elämänsä.

e: siis jos vaikka pari tuntia tekee näennäisesti ei mitään, aivot raksuttaa silti ja saattaa keksiä jotain jota ei muuten olisi tullut mieleenkään joka taas yleensä johtaa parempaan lopputulokseen. pahimmillaan hätäisesti väsätty ratkaisu joudutaan tekemään monesti uusiksi ennenkuin saadaan jotain toimivaa aikaan.

 

[modified]

Tällainen toiminnan näennäinen tehostaminen hiostamisen kautta on kyllä uskomatonta pelleilyä. Pari burn-outtia on jo työpaikalla nähty, kun tunnollinen kaveri yrittää saada sekä paskapaperihommat että oikeat työt tehtyä virallisesti sallitussa ajassa ja virallisin välinein.

Samaa mieltä. Ihmisen PITÄÄ saada järjestää oma työnsä niin, että se tulee parhaiten tehdyksi jos siitä työstä on kerran itse vastuussakin. Jos pomot päättää niin sitten pomot saa kantaa vastuunkin.

Pomojenkin pitäisi katsoa lopputulosta eikä sitä, että paljonko työajasta on ns. tuottavaa työtä. Luulisi heidän ymmärtävän, että työkulttuuri on vuosien aikana muotoutunut sellaiseksi, että se toimii. Jos halutaan lisää tuloksia niin täytyy tehdä pidempää päivää tai sitten palkata lisää porukkaa.

Omasta putkiaivoisen insinöörin näkökulmasta huonoin mahdollinen tilanne on silloin jos joku määrää, että 30% ajasta menee A:n, 40% B:n ja loput C:n. On niin paljon helpompaa tehdä hommia sillä tavalla, että teen nyt tämän valmiiksi ja sitten teen jotain muuta.

Koulumaailmassakin on huomattu se, ettei 45min tunneilla saada hyvää aikaan. Enemmän tuloksia saadaan 70min tunneilla vaikka laskennallisesti kouluaika lyhenee.

 

[rollipeikko]

Sitten työkuva muutettiin mikromanagoinnin ja tehokkuusajattelun avulla sellaiseksi, että ihan henkiseksi itsepuolustukseksi oli pakko ruveta noudattamaan tuota ensimmäistä työtapaa. Ja se syö miestä, kun on tottunut tekemään luovuutta edellyttävää tehtäväänsä omatoimisen tunnollisesti, tehokkaasti ja viimeisen päälle hyvin tunteja laskematta ja vielä nauttinut työstään. Ruokatauotkin oli 10-15 min pituisia, kun halusi takaisin työnsä pariin. Sitten johtoon tulee munapäitä, joiden käsitys työelämästä on tuo ensiksimainittu ("eihän nyt kukaan palkattomia ylitöitä tee!") ja tehokkuudesta se, että mitään työtä ei ole tehty jos siitä ei ole päivittäistä paperijälkeä ("muistas nyt raportoida ajankäyttösi 4. päivään mennessä!") tai varsinkaan jos se ei ole tarkkaan valvottua ("etätyöt on kiellettyjä!"). Voin kertoa, että näiden munapäiden ansiosta luovuuteni ja tehokkuuteni on laskenut merkittävästi sekä laadullisesti että määrällisesti. Nyt todellakin käytän vain sen 7.25 h työhöni ja siitäkin käytän aikaani noiden "sisäisen valvonnan" raporttien tekemiseen. Näitä ihmisiä kiinnostaa enemmän se, miten tuloksia yritetään saada aikaan kuin itse tulosten saaminen.

Tällainen toiminnan näennäinen tehostaminen hiostamisen kautta on kyllä uskomatonta pelleilyä. Pari burn-outtia on jo työpaikalla nähty, kun tunnollinen kaveri yrittää saada sekä paskapaperihommat että oikeat työt tehtyä virallisesti sallitussa ajassa ja virallisin välinein.

Toi kuulostaa jo ihan joltain neuvostoliiton suunnitelmataloudelta tms. (vaikka en itse siellä neukkalassa koskaan käynytkään, juniori kun olen). Jos ja kun tämä nykyinen järjestelmä joskus sortuu omaan mahdottomuuteensa, niin veikkaan tämän olevan juuri se ratkaiseva asia. Välillä tuntuu että duunin laadulla/työn tuloksella ei ole niin väliä, riittää kunhan saa aikaa juuri sen oikean, ylemmän innovaatiojohdon asettaman paperinivaskan, joka näyttää hyvältä juuri noiden mikromanagerointikriteereiden puolesta. Mittari a) on juuri noussut 0.1%-yksikköä viime vuodesta, hyvin menee pojat! Vaikka lopputulos on jotain vessapaperiin verrattavaa tuubaa ihan vain sen takia, että työn määrittelemissä ei pyritä saamaan aikaiseksi jotain uutta/luovaa/toimivaa, vaan täyttämään ne tietyt ehdot ja kriteerit joiden kautta me määritellään tehokkuutta ja työn tuottavuutta.