Sparraajaa lukkopainiin?
- Keskustelun aloittaja MarkoM
- Aloitettu
remu
Banned
- Liittynyt
- 25.9.2005
- Viestejä
- 593
- Ikä
- 44
Miks et mene painimaan minnekkään seuraan? Voi olla aika ykstoikkosta painia sen yhden ja saman kundin kanssa joka kerta ku oppii tuntemaan sen toisen tyylin... No, ei siinä mitään! Lycka till vaan sparri partnerin etsintään
Tuossa on puolensa. Hyvän ja luotettavan treenikaverin löytäminen on hankalaa ja jos semmosen onnistuu löytämään niin kyllä se on kultaakin kalliimpi. Yleisissä treeneissä on usein ongelmana se että kun sparrataan tai harjoitellaan tekniikoita niin intensiteetit, taidot yms. ei täsmää ollenkaan ja se menee turhaksi kisaamiseksi ja loukkaantumisriski nousee. Toki saman tyypin kanssa paljon painiessa on mahdollista että ajautuu tietyille urille, mutta kylläpä siinä molemmat kehittyy ja kun toinen oppii uusia tekniikoita niin on toisen pakko ainakin kantapään kautta oppia countereita niihin. Itse suosittelen että käy sekä seuran treeneissä että sparrailee treenikaverin kanssa vapaa-ajalla.
- Liittynyt
- 24.3.2003
- Viestejä
- 1 794
- Ikä
- 40
Tuossa on puolensa. Hyvän ja luotettavan treenikaverin löytäminen on hankalaa ja jos semmosen onnistuu löytämään niin kyllä se on kultaakin kalliimpi. Yleisissä treeneissä on usein ongelmana se että kun sparrataan tai harjoitellaan tekniikoita niin intensiteetit, taidot yms. ei täsmää ollenkaan ja se menee turhaksi kisaamiseksi ja loukkaantumisriski nousee. Toki saman tyypin kanssa paljon painiessa on mahdollista että ajautuu tietyille urille, mutta kylläpä siinä molemmat kehittyy ja kun toinen oppii uusia tekniikoita niin on toisen pakko ainakin kantapään kautta oppia countereita niihin. Itse suosittelen että käy sekä seuran treeneissä että sparrailee treenikaverin kanssa vapaa-ajalla.
Puhut 100% asiaa. Se vaan tuo mun mielestä niin paljon eri ulotteita painimiseen kun saa vaihella painipartneria. Ja kyllä se on ihan hyvä mun mielestä paini heikompaakin vastaan välillä, sillon voi juuri kokeilla eri tekniikoita joita ei oikeen hallitse ja sitä kautta hioa niitä täydelisyyteen.
- Liittynyt
- 15.9.2006
- Viestejä
- 567
Ehdottomasti kannatan vaki painikaveria. Ja tietenkin kannattaa käydä seurassa aina välillä (taso heittelee paljon). Pahana en pitäisi sitäkään että käy monissa eri lajeissa..
Itselläkin kun noiden "joutuu" "junioreiden" kanssa treenataan niin joutuu ottamaan varovasti ettei hajoa
Itselläkin kun noiden "joutuu" "junioreiden" kanssa treenataan niin joutuu ottamaan varovasti ettei hajoa
- Liittynyt
- 29.5.2003
- Viestejä
- 572
Ainakin omalla kohdallani sparraaminen mahdollisimman erityyppisten kavereiden kanssa on antanut ylivoimaisesti eniten. Sparraaminen saman kaverin kanssa urauttaa kyllä tosi nopeasti ja kehittyminen jää sille tietylle tasolle jolla olette. Jos taas löydät kaverin joka on melko ylivoimainen, niin silloin asia on toinen ja kehittyminen on taatusti mahdollista. Tosin tämä toinen kaveri voi kyllästyä jossain vaiheessa...
Kannattaa käydä painimassa mahdollisimman erilaisten kavereiden kanssa niin hommassa säilyy aina se tietty jännitys ja on pakko laittaa itsensäkin likoon. Ja sitä paitsi mitä väliä sillä kisaamisella sparraamisessa on? Välillä on parempi välillä huonompi ja koko ajan voi oppia, myöskin sen jäkittävän kaverin kanssa.
Kannattaa käydä painimassa mahdollisimman erilaisten kavereiden kanssa niin hommassa säilyy aina se tietty jännitys ja on pakko laittaa itsensäkin likoon. Ja sitä paitsi mitä väliä sillä kisaamisella sparraamisessa on? Välillä on parempi välillä huonompi ja koko ajan voi oppia, myöskin sen jäkittävän kaverin kanssa.
AndyS
Mode
- Liittynyt
- 3.3.2004
- Viestejä
- 13 520
Kyllähän se nyt on niin, että kehittyäkseen oikeasti, pitää kuulua johonkin seuraan lajissa kuin lajissa. Vai onko Suomessa muka yhtään ottelijaa lukkopainissa tai missään muussakaan lajissa, joka olisi menestynyt edes kansallisella tasolla pelkästään kaverin kanssa nujuamalla?
- Liittynyt
- 23.8.2004
- Viestejä
- 6 412
- Ikä
- 38
Mutta ollaanko tässä nyt hakemassa menestystä vai ihan pientä painiottelua ja harjoittelua? Itekkin oon kyl sitä mieltä ettei sitä menestystä kyllä kaverin kanssa treenaamalla tule lähellekkään niin hyvin ku seurassa treenaamalla. Ilokseen jos treenailee vaan ni kyl siihen ihan vaan joku kaveri kelpaa mun mielestä
AndyS
Mode
- Liittynyt
- 3.3.2004
- Viestejä
- 13 520
Jos haluaa vain pitää hauskaa, niin se on eri asia, mutta otinkin kantaa lähinnä siihen, miten kehittyy parhaiten. Tässä ei ole nähdäkseni edes keskustelun sijaa, vaan seurassa treenaaminen on täysin ylivoimainen tapa, koska siellä on:
1. Valmentaja, joka korjaa virheitä ja jakaa tietotaitoa.
2. Kokeneempia sparrikavereita, joilta saa neuvoja ja joista on haastetta.
3. Useita eri tyylisiä vastustajia, joiden tapoja ei niin nopeasti opi tuntemaan.
4. Mahdollisuus käydä kisoissa, jotka opettavat todella paljon.
1. Valmentaja, joka korjaa virheitä ja jakaa tietotaitoa.
2. Kokeneempia sparrikavereita, joilta saa neuvoja ja joista on haastetta.
3. Useita eri tyylisiä vastustajia, joiden tapoja ei niin nopeasti opi tuntemaan.
4. Mahdollisuus käydä kisoissa, jotka opettavat todella paljon.
- Liittynyt
- 24.3.2003
- Viestejä
- 1 794
- Ikä
- 40
Tuohon 67-75kg kanssa nujuamiseen sanoisin että kyllä hyvä lukkopainija pistää vaikka sata kilosta solmuun vaikka se isompi olisi melkeen yhtä hyvä. Sehän tän lajin hienous onkin. Entisellä salilla oli mun kokosia kundeja aika paljon ja niitten kanssa sitte mulla oli ihan oma tyyli, nyt uudella salilla olen joutunu painimaan paljon isompien kavereiden kanssa ja mun guardi työskentely on ihan eri tasolla nykyään. Että ei se paino mihinkään vaikuta jos on taitoa. Jos kaks perus jamppaa lähtee painimaan ni pistäisin tosin rahani likoon sen isomman puolesta.
- Liittynyt
- 5.5.2004
- Viestejä
- 4 282
Kyllä se kokoero vaikuttaa painissakin. Itse en ole kunnolla painimaan ikinä(pari kk joskus) opetellut ja väillä väännän ~75kg äijän kanssa joka osaa painia niin kyllä ne matsit päättyvät yleensä vasta sitten kun itseltään loppuu kunto, vaikka en painoeroa käytä "tarkoituksella" edukseni vaan pyrin onnistumaan tekniikoissa edes joskus.
Tarkoittaa sanoa että jos 25kg erolla 2 samantasoista jätkää(edes lähes) niin ei se pienempi mahda kyllä mitään.
Edit: Ja luulisi että sieltä salilta löytyy joitain isompiakin kavereita, jos ei niin ota yhteyttä paikalliseen vapariporukkaan, nekin osaa painia.
Tarkoittaa sanoa että jos 25kg erolla 2 samantasoista jätkää(edes lähes) niin ei se pienempi mahda kyllä mitään.
Edit: Ja luulisi että sieltä salilta löytyy joitain isompiakin kavereita, jos ei niin ota yhteyttä paikalliseen vapariporukkaan, nekin osaa painia.
- Liittynyt
- 24.3.2003
- Viestejä
- 1 794
- Ikä
- 40
Nojoo-o... En kyllä yhdy tohon. Tuleepahan mieleen yks tapaus, kaveri on voimannostaja ja kävi vaparissa vaihtelun vuoksi. Eli se oli käyny peruskurssin ja sitten paininu aina sillon tällön. Ei nyt dissatakseen kundia, mutta kyllä sen huomas että se yritti sen painin voittaa voimalla ja massalla eikä sillä kauheen pitkälle pääse. Helvetin vaikea sille oli vitää jotaan jujia tjms. mutta ku sen selkään pääse kuristamaa yli helposti jne. Tää on varmasti hyvin tapauskohtasta. Brassissa on entistä helpompi voittaa isompi kundi kun tekniikoita voi suorittaa puvun avulla!
- Liittynyt
- 31.8.2003
- Viestejä
- 3 796
Kaikki isokokoiset eivät välttämättä aina ole penkkipunnertajia tai voimannostajia.Itse olen huomannu että tekniikka kärsii ja joutuu voimalla korvamaan nopeutta ku on huomattavasti pienempi vastustaja vastassa.Kyllä huipputasolla se koko ratkaisee aika paljon,esimerkki,treenasin yhden huippu bjj ukon kanssa joka paino minua n.15kg vähemmän ni ennenpitkää osasin passata sen yritykset,mutta kun oli samankokoinen entinen maajoukkuea vapaapainija ni ei ollu mitään mahdollisuuksia vaikka tiesin mitä hän aina yritti,elikkä vaikka lukkopaini on myös tekninen laji ni kyllä fysiikkakin myös tärkeä.
- Liittynyt
- 25.7.2005
- Viestejä
- 1 073
En tiedä miten muualla, mutta ainakin itse kun on nujuillut BJJ:tä niin enemmän olen saanut irti niiden isompien jätkien kanssa painimisesta, kuin mitä omankokoisteni. Olen jopa reilusti useammin saanut isomman kaverin taputtamaan kuin mitä omankokoisen.(Luultavasti antavat paikkoja kun katsovat että olen pienempi.)
Otan sparrin opetustilanteena. Tasainen vääntö ei ole mukavaa, eikä täyttä omaa dominointiakaan jaksa pidemmän päälle(tämä pätee seuran naisten kanssa vääntäessä) ja silloin sitä alkaakin antamaan tahallaan paikkoja toiselle että oppisi pakenemaan kuristuksista ja tekemään eksoottisempia lopetuksia. Parasta on olla altavastaajana. Silloin se painikaveri opettaa kantapään kautta, mitä omassa tekniikassa on pielessä.
En kyllä tiedä, onko tämä ihan nurinkurisesti ajateltu näin valkovöisen päässä.
Otan sparrin opetustilanteena. Tasainen vääntö ei ole mukavaa, eikä täyttä omaa dominointiakaan jaksa pidemmän päälle(tämä pätee seuran naisten kanssa vääntäessä) ja silloin sitä alkaakin antamaan tahallaan paikkoja toiselle että oppisi pakenemaan kuristuksista ja tekemään eksoottisempia lopetuksia. Parasta on olla altavastaajana. Silloin se painikaveri opettaa kantapään kautta, mitä omassa tekniikassa on pielessä.
En kyllä tiedä, onko tämä ihan nurinkurisesti ajateltu näin valkovöisen päässä.
