Pessimistin puheenvuoro...
Suomen menestyksen tai tässä tapauksessa menestymättömyyden kannalta on täysin yhdentekevää, onko joukkueessa Aaltonen vai Bergenheim, mutta kyllähän tuo Bergenheimin poisjättö hieman ihmetyttää, varsinkin kun edellä otettiin vielä Pihlström. Ihmetyttää varsinkin, kun Erkan tärkeimmät valintakriteerit olivat "henkiset voimavarat ja valmius yhteistyöhön". Mitenköhän nuo olivat Pillulla ja surffarilla Bergenheimiä paremmat?
Toinen asia mikä tökkii, on nämä Erkan perusteet. Kaverin mukaan "Vielä pari viikkoa ennen tätä valintaa Barkov ei ollut listalla". Valinta kuitenkin tuli, mutta ihan yhtä hyvän pariviikkoisen pelannut Bergenheim jäi ulos. Roolitukseen on aika turha vedota, vai mikä on se Barkovin rooli joukkueessa, jossa on 7 sentteriä tai sillä paikalla pelaamaan kykenevää... sinänsä en ole nuoren sentterin valintaa vastaan, päinvastoin, sillä itse olisin ottanut Ristolaisenkin porukkaan.
Ylipäätään vituttaa tämä "Kerran vielä pojat" -asenne, jossa vanhoille meriiteille annetaan kauden kuntoa suurempi arvo. Käsi sydämelle; jos tämän kauden tekoja ajatellaan, niin kuuluuko Selänne joukkueeseen. Ei. Toisaalta samaa "valintakriteeriä" on käytetty aiemminkin. Ensin Raipea roikutettiin maajoukkueessa vielä pitkään sen jälkeen kun taso edellytti, puhumattakaan Ville "one-game-wonder" Peltosesta. Joten menköön nyt tämänkin kerran...
Samoin vituttaa nämä mantrat, että "suomi on yksilöitä parempi joukkue", "suomella on parempi joukkuehenki" jne ja mitä vittua muuta. Ok, suomi on voittanut mestaruuden aiemmin paperilla heikommalla joukkueella, itseasiassa viime viikonloppuna viimeksi, mutta ettäkö oikein ollaan joukkueena parempia kuin Kanada, Venäjä, Ruotsi ja USA, joilla kaikilla on parempi rosteri kuin suomella. Öööö... ei. Tuntuu hölmölta, että edes ajatellaan, etteivät muut voisi olla MYÖS hyviä
joukkueina eikä vain pelaajalistana, ehkä jopa parempia kuin suomi.
On tietenkin fakta, että Venäjä on aiemmin neppaillut joitakin kisoja vituiksi olemalla vain nippu huippupelaajia eikä joukkue, kuten myös Kanada on pilannut saumansa ylimieliseen pelaamiseen, mutta jos henki vie materiaa, niin missä ovat suomen mestaruudet olympiatasolla? Näihin kisoihin Kanada, ja näissä Sotshin kisoissa eritoten Venäjä, tulevat aivan eri asenteella, ja silloin materia vie henkeä kuin märkää rättiä.
Jos vielä otetaan esille kanadan joukkue, niin suomen pelaajista mahtuisi omalle pelipaikalleen pelaamaan heidän joukkueeseen vain veskarit. Timonen ei mahtuisi ykköspakkipariin, hyvä jos koko pakistoon, eikä M.Koivu ykkössentteriksi. Siinä annetaan pikkusen liikaa etumatkaa, jotta sitä millään yhteishengellä otetaan kiinni.
Suomen vahvuudet ovat mielestäni jo mainitut, kisojen parhaat veskarit. Raskin harteilla ykkösenä makaa paljon. Heikkoudet suomella ovat korkeintaan keskitason puolustus ja henkilö penkin takana, menestyksestään huolimatta.
No joo, tulipa negatiivinen vuodatus, mutta seison joka sanan takana. En usko suomen yltävän mitalipeleihin eli torilla ei todellakaan tavata, mutta joka peli katsotaan ja kannatetaan.
