Sotilasmusiikki

[JudoHemmo_85]

Sotilasmusiikilla ei ole vielä omaa ketjuaan, joten on jo korkea aika laittaa sellainen pystyyn. Kuten varmasti osa pakkislaisista tietää, olen itse suuri sotilasmusiikin ystävä. Toivoisin, että tähän ketjussa käsiteltäisiin sotilasmusiikkia laajemminkin kuin pelkkää Erikaa linkittämällä. Itse tunnen parhaiten brittiläistä, saksalaista, venäläistä/neuvostoliittolaista ja tietenkin suomalaista sotilasmusiikkia.

Sotilasmusiikkiin kuuluu erään määritelmän mukaan kaikki musiikki, jota sotilaat esittävät. Itse olen asian suhteen melko puritaaninen ja hyväksyn sotilasmusiikiksi paraatimarssit, seremoniamusiikin (kansallislaulut, iltasoitot yms.) ja marssilaulut. Sotilassoittokuntien esittämä kevyt musiikki ei ole mielestäni sotilasmusiikkia. Alkujaan sotilaat käyttivät signaalitorvia ja rumpuja viestinnässä: käskyt annettiin niiden avulla. Hiljalleen jalkaväen osastoihin alkoi ilmestyä rumpaleiden lisäksi pillipiipareita. Jalkaväen rumpu- ja pilliryhmät toimivat edelleen esim. Britannian armeijassa (Corps of Drums) ja Saksassa (Spielmannzug). On huomattava, että tänäkin päivänä brittien jalkaväkipataljoonien rumpalit ja pillipiiparit ovat ensisijaisesti jalkaväen sotilaita, joiden seremoniallisena tehtävänä on soittaa paraateissa yms., eivätkä kuulu siis sotilassoittokuntiin. Skotti- ja irlantilaisrykmenteissä pillien sijaan käytetään säkkipillejä (Pipes & Drums) ja kevyessä jalkaväessä signaalitorvia (bugles). Rumpu- ja pilliryhmän johdossa on Drum major (ransk. Tambour-major, saks. Tambourmajor, suom. marssinjohtaja tai marssikapellimestari), joka on arvoltaan aliupseeri. Britannian kaartinrykmenttien soittokuntien marssiessa paraatissa tms. heitä johtaa Drum major, joka ei siis kuulu soittokuntaan. Muissa brittisoittokunnissa Drum Majorina toimii joku soittokunnan jäsen. Suomessa vastaavaa tehtävää hoitaa yleensä sotilassoittokunnan kapellimestari, joka saattaa olla arvoltaan jopa majuri. Tässä on siis suuri ero esim. britannialaiseen, yhdysvaltalaiseen, ranskalaiseen ja saksalaiseen perinteeseen, joissa marssinjohtaja on siis aliupseeri. Parhaiten marssinjohtajan tunnistaa hänen komentovälinään käyttämästään sauvasta.







Entisaikoina jalkaväki marssi siis pillien ja rumpujen tahdissa, mutta ratsuväki käytti torvia ja patarumpuja. Tänä päivänä esim. kahden edelleen toimivan brittiläisen ratsastavan soittokunnan kokoonpanossa on torvien lisäksi muitakin soittimia. Silti ratsuväen soittokunnilla on edelleen oma, selvästi tavallisista soittokunnista ylväästi erottuva soitinsa. Lähin ratsastava soittokunta löytyy Ruotsista, Suomen viimeinen ratsastava soittokunta jalkautettiin 1940-luvun lopussa.







Nykyiset isot sotilassoittokunnat eivät ole tietääkseni kovinkaan vanha ilmiö, vaikka esim. ottomaaneilla oli ns. janitsaarisoittokuntia. Modernien soittokuntien synty ajoittuu 1800-luvulle, kun soittimet kehittyivät ja etenkin Euroopassa soitinvalikoima monipuolistui. Eri armeijoiden marsseissa on kuultavissa ominaispiirteensä, esim. preussilaiset marssit eroavat aika paljon itävaltalaisista. Ranskalaisissa marsseissa käytetään usein paljon signaalitorvia ja voimakasta rummutusta, neuvostoliittolaiset marssit ovat melankolisessa mahtipontisuudessaan omaa luokkaansa. Erityisesti on mainittava muutama säveltäjä, joiden säveltämät marssit kuulostavat usein hyvin samanlaisilta: näitä ovat Yhdysvaltain "marssikuningas" John Philip Sousa, tunneitumpia brittimarsseja säveltänyt Kenneth J. Alford ja neuvostoliittolainen Semjon Tshernetski.

 

[Lemminkainen]

Minäkin pidän sotilasmusiikista. Laitan pari ei-niin-kovin-hyvin-tunnettua suomalaista marssilaulua tähän. Sanat ovat mielestäni kauniit ja koskettavat. Tulee melkein tippa linssiin näitä kuunnellessa.
JudoHemmolle nämä ovat varmastikin tuttuja…

 

[Kuli]

http://www.youtube.com/watch?v=34CXcgJURbg

Tämä

 

[JudoHemmo_85]

Laitan pari ei-niin-kovin-hyvin-tunnettua suomalaista marssilaulua tähän. Sanat ovat mielestäni kauniit ja koskettavat. Tulee melkein tippa linssiin näitä kuunnellessa.
JudoHemmolle nämä ovat varmastikin tuttuja…

Vilppulan urhojen muistolle oli käsittääkseni toisen maailmansodan jälkeen esityskiellossa. Sitä ennen se oli Etelä-Pohjanmaalla suorastaan kansallislaulun asemassa. Tuo Maanpuolustajatkin on hieno marssi, mutta en ole muistaakseni kuullut sitä koskaan ns. virallisissa yhteyksissä.

 

[Lemminkainen]

Tämä

Barry Sadler kirjoitti tuon alun alkaen runoksi ollessaan sotasairaalassa saamassa hoitoa Vietnamin komennuksella saamiinsa vammoihin.
Sairaalaan tuli jonkinlainen tv-ryhmä ja muiden haavoittuneiden kehotuksesta Sadler esitti tuon silloin vielä vähän keskeneräisen ja myöhemmin kuuluisaksi tulleen kappaleen ensikertaa.
Koskettavat sanat jokatapauksessa.

Vilppulan urhojen muistolle oli käsittääkseni toisen maailmansodan jälkeen esityskiellossa. Sitä ennen se oli Etelä-Pohjanmaalla suorastaan kansallislaulun asemassa. Tuo Maanpuolustajatkin on hieno marssi, mutta en ole muistaakseni kuullut sitä koskaan ns. virallisissa yhteyksissä.

Vilppulan urhojen muistollehan oli peräti Etelä-Pohjanmaan suojeluskuntien kunniamarssi.
Minäkään en ole kuullut kumpaakaan ikinä radiossa tai muuten julkisesti. Ajat ovat erilaiset kuin wanhaan hyvään aikaan.

 

[Kuli]

Ja lisäks tämä
http://www.youtube.com/watch?v=QXXstOweChc

Maailman paras laulaja vetää maailman komeimman kansallislaulun.

 

[Sukulaku]

 

[Lemminkainen]

Tämä kappale on edelleen yhdysvaltalaisten sotilaiden suosiossa. Ollut suosiossa jo noin 150 vuotta. Kenties tunnetuin sikäläinen sotilaslaulu. Helppo vihellellä mukana, kuten myös brittikrenatöörien marssiakin.



Ja hieman vanhempi suomalainen marssi. Valitettavasti ratsuväkeä ei enää ole olemassa. Jäljellä on vain kunniakkaat perinteet.



Tällekin laululle löytyy vankka sotilastausta. 30- vuotinen sota ja suomalaiset ryttärit. Ehkä vanhin sanoitukset omaava suomalainen sotilasmusiikin teos.



Vanhan väen aikainen sotilaslaulu, jota suomalaiset lauloivat lähinnä 1800- luvulla ja ennen viimeisiä sotia.

 

[Kuli]

No johan ton pillipiparien marssin lyö lakoon rule brittania

http://www.youtube.com/watch?v=_cWz9MrHskk

 

[Sukulaku]

Tämä kappale on edelleen yhdysvaltalaisten sotilaiden suosiossa. Ollut suosiossa jo noin 150 vuotta. Kenties tunnetuin sikäläinen sotilaslaulu. Helppo vihellellä mukana, kuten myös brittikrenatöörien marssiakin.

Tuohan on aika jänskästi väännetty irkkulaulusta Johnny I hardly knew ya, joka on astetta sodanvastaisempi.



edit. Ja noita tulee tosiaan vihelleltyä kokoajan. Eukkokin tykkää :D

 

[Lemminkainen]

Sotilasmusiikin kehittyminen ammoisista ajoista nykypäivään ja sen merkitys sotajoukkojen toimintaan on kyllä aikojen saatossa kokenut melkoisen muutoksen.
Alun perinhän sen tarkoitus on lajista riippuen ollut merkinanto, joukkojen yhtäaikaisen toiminnan (lue: marssimisen ja ampumisen) edistäminen sekä taisteluhengen luominen ja vihollisen pelottelu. Nykyään se on vain rituaali ilman vanhoja merkityksiä. Näinhän JudoHemmokin tosiaan jo sanoi.
Mitä olisikaan ollut ratsuväen atakki ilman torvensoittajaa? Tai jalkaväkipataljoonan eteneminen kunnian kentillä ilman rumpuja, jotka edelleen ovat avainasemassa erityisesti sotilasparaateissa, joissa patarumpu antaa tahdin.
Sotilassoittokunnan mukana olo tuo joukolle aivan uutta ryhtiä!

Mielestäni on surullista, että maailmaan tuli automaattiaseita, lentokoneita, ohjuksia ja panssarivaunuja. Ne tuhosivat perinteisen tavan käydä sotaa ja samalla se oli melkoinen isku sotilasmusiikille.
Nykyaikaisilla aseilla on ihan liian helppoa tappaa toinen sotilas suojasta ja altistumatta itse vaaralle. Se ei ole herrasmiehille sopivaa käytöstä.



Tälläistä sen pitäisi olla edelleen. On alentavaa kykkiä jossain kuraisessa poterossa tai joutua ryömimään ja matelemaan vihollisen edessä.
Paljon kunniakkaampaa ja kauniimpaa olisi kuolla tuollaisessa suurehkossa kenttätaistelussa rumpujen päristessä ja lippujen liehuessa taustalla.
Valitettavasti se ei enää ole mahdollista. Todennäköisempi vaihtoehto on pikkuhiljaa kitua, jopa vuosia, ja lopuksi kuolla, kuten on elänytkin eli yksin, kakka housuissa ja surullisena. Minua tuollainen kohtalo hävettää jo etukäteen.

Viimeisellä matkalla on kuitenkin vielä mahdollisuus laittaa kanssaihmiset kuuntelemaan marssimusiikkia. Mitähän pitäisi tehdä, jotta saisi samanlaiset monttubileet?

 

[JudoHemmo_85]

Sotilasmusiikki, kuten sotilasperinteet yleensäkin, ovat kärsineet puolustusbudjettien leikkaamisista, joukko-osastojen yhdistämisistä/lakkauttamisista. Esim. vielä 1980-luvulla jokaisella brittirykmentillä oli oma soittokuntansa. En tiedä, kiinnostaako esim. suomalaisia ammattiupseereita oman joukko-osaston perinteet kuin ainoastaan juhlapuheissa. Minusta on kamalaa, että omana varusmiesaikanani meitä kiellettiin pitämästä hihassa pataljoonamme tunnusta ja käskettiin laittamaan sen tilalle prikaatin tunnus. Olen sitä mieltä, että perinteet ja seremoniat ovat olennainen osa asevoimia, eikä niitä tulisi ajaa väkisin alas.

Tällaiset ajat ovat valitettavasti siirtyneet historiaan:

 

[Hippihippo]

Viimeisellä matkalla on kuitenkin vielä mahdollisuus laittaa kanssaihmiset kuuntelemaan marssimusiikkia. Mitähän pitäisi tehdä, jotta saisi samanlaiset monttubileet?

Vaatii palvelusta PV:ssä tai EVP tai kuolemista kansainvälisissä tehtävissä, että saa ton. Narvan marssihan on alunperin Skottilaista lähtöperää, se tuli ruotsalais/suomalaisille tunnetuksi 1500/1600 luvulla skottilaisten palkkasotureiden myötä. Tälläsen tarinan olen kuullut.

 

[JudoHemmo_85]

Vaatii palvelusta PV:ssä tai EVP tai kuolemista kansainvälisissä tehtävissä, että saa ton.

Ei välttämättä, jos on toiminut Tasavallan presidentin tehtävässä ja saa valtiolliset hautajaiset.

 

[Hippihippo]

Pitää paikkansa, mutta ajattelin noin "normi"kansalaisen kannalta. Löytyyhän tota sotilasmusiikkia vaikka kuinka hyry mykge. Kaverilla on noin 300 kappaletta WW2 aikaisia saksalaisia lauluja, Alkaen joukko-osasto lauluista->Tiger ylistyn laulun kautta->loppu sodan humpuukki lauluihin, olivat todella tuotteliaita musiikin suhteen.

EDIT, Suurin osa sotilasmusiikista kummiskin on poliittisesti värittynyttä. Vaikka ei mitään tunnusta, niiin linkkaappa tänne jotain SS tai Kommunisti sotilasmusiikkia... niin huh huh

 

[Hippihippo]

Pitää paikkansa, mutta ajattelin noin "normi"kansalaisen kannalta. Löytyyhän tota sotilasmusiikkia vaikka kuinka hyry mykge. Kaverilla on noin 300 kappaletta WW2 aikaisia saksalaisia lauluja, Alkaen joukko-osasto lauluista->Tiger ylistyn laulun kautta->loppu sodan humpuukki lauluihin, olivat todella tuotteliaita musiikin suhteen.

EDIT, Suurin osa sotilasmusiikista kummiskin on poliittisesti värittynyttä. Vaikka ei mitään tunnusta, niiin linkkaappa tänne jotain SS tai Kommunisti sotilasmusiikkia... niin huh huh

EDIT EDIT Ketkä luulee, että normihautajaiset on surulliset. Niin käykää sotilashautajaiset läpi, vaikka kuinka olsi ateisti, niin tippa tulee kulmaan.

 

[Petsku131]

 

[Lemminkainen]

Minusta on kamalaa, että omana varusmiesaikanani meitä kiellettiin pitämästä hihassa pataljoonamme tunnusta ja käskettiin laittamaan sen tilalle prikaatin tunnus. Olen sitä mieltä, että perinteet ja seremoniat ovat olennainen osa asevoimia, eikä niitä tulisi ajaa väkisin alas.

Olen täysin samaa mieltä tuosta. Oman pataljoonani ja komppaniani perinteet ja menneisyys olivat/ovat huomattavasti arvokkaammat ja kunniakkaammat kuin saman joukko-osaston muiden joukkoyksiköiden ja mieluusti olisin kantanut niistä muista erottuvaa yksikkötunnusta sen lisäksi, että koulutushaaratunnus ja aselajiväri olivat erilaiset.
Joukkoyksikkötunnuksethan korvattiin valitettavasti joukko-osastotunnuksilla jo -90 luvulla ja harmaat puvut maastopuvuilla, vaikka harmaa asu olisi paljon edustavampi, varsinkin oikeilla tunnuksilla…

 

[Oranki]

Tulipas välittömästi Kapteeni Sharpe mieleen tuosta Lemminkäisen linkittämästä "Over the Hills and Far Away" kappaleesta. Taisi olla jopa sama versio!

 

[jsx]

Tämä tuli kuuneltua kun kaveri lähti