Sitä oikeaa taloustietoa

  • Keskustelun aloittaja Keskustelun aloittaja badboys
  • Aloitettu Aloitettu
Liittynyt
22.9.2011
Viestejä
224
Pyydän, että teette itsellenne palveluksen ja tutustutte oikeaan taloustieteeseen. Mikään muu taloustieteen suuntaus ei ole pystynyt ennustamaan maailmantilanteinta niinkuin itävaltalainen koulukunta.

http://www.taloudenperusteet.com/

http://mises.fi/

http://www.libera.fi/

http://www.vapaasana.net/


Kirjat jotka jokaisen suomalaisen pitäisi lukea,

Ytimekäs opas talouteen
http://www.taloudenperusteet.com/kirjoja/opas/

Mitä valtio on tehnyt rahallemme?
http://www.taloudenperusteet.com/kirjoja/raha/

Talous yhdeltä istumalta
http://www.taloudenperusteet.com/kirjoja/hazlitt/

Kirjoituksia taloudesta
http://www.taloudenperusteet.com/kirjoja/kirjoituksia-taloudesta/
 
10% ALENNUS KOODILLA PAKKOTOISTO
Etenkin tuo budjetin tasapainottaminen nollakorko- ja taantumatilanteessa on osoittautunut mitä toimivimmaksi strategiaksi.
 
Pyydän, että teette itsellenne palveluksen ja tutustutte oikeaan taloustieteeseen. Mikään muu taloustieteen suuntaus ei ole pystynyt ennustamaan maailmantilanteinta niinkuin itävaltalainen koulukunta.

Kuten hyperinflaatiota Yhdysvalloissa 2010-luvulla?

http://mises.fi/blog/fedin-kolme-huonoa-vaihtoehtoa/

Kyllä tuossa itävaltalaisessa koulukunnassa hyvätkin puolensa on. Kuitenkin tuon koulukunnan lähtökohtainen vihamielisyys itseään sääntelevien markkinoiden toimintaan puuttuvaan valtiovaltaan on ongelmallinen.

Ja tuohon linkkiin liittyen: toki on mahdollista, että FED on luonut olosuhteet jälleen uudelle assettikuplalle, mutta ei tuosta nykytilanteesta mitään hyperinflaatiota kyllä saada aikaiseksi.
 
Kuten hyperinflaatiota Yhdysvalloissa 2010-luvulla?

http://mises.fi/blog/fedin-kolme-huonoa-vaihtoehtoa/

Kyllä tuossa itävaltalaisessa koulukunnassa hyvätkin puolensa on. Kuitenkin tuon koulukunnan lähtökohtainen vihamielisyys itseään sääntelevien markkinoiden toimintaan puuttuvaan valtiovaltaan on ongelmallinen.

Ja tuohon linkkiin liittyen: toki on mahdollista, että FED on luonut olosuhteet jälleen uudelle assettikuplalle, mutta ei tuosta nykytilanteesta mitään hyperinflaatiota kyllä saada aikaiseksi.

Peter Schiff Was Right 2006 - 2007 (2nd Edition)



tai

Ludwig von Mises

The Austrian economist Ludwig von Mises predicted the unsustainability and eventual collapse of the Soviet system in his 1921 book Socialism: An Economic and Sociological Analysis, published months before Lenin implemented the New Economic Policy reintroducing partial property rights. His analysis was based on the economic calculation problem, a critique of central planning first outlined in 1920 journal articles. His argument was that the Soviet Union would find itself increasingly unable to set correct prices for the goods and services it produced:

We may admit that in its initial period a socialist regime could to some extent rely on the preceding age of capitalism [for the purpose of determining prices]. But what is to be done later, as conditions change more and more? Of what use could the prices of 1900 be for the director in 1949? And what use can the director in 1989 derive from knowledge of the prices of 1949?

tai,


Austrian predictions
Jump to: navigation, search

This page attempts to list various predictions made by Austrian economists about important economic and other developments.

Important note: Austrian economists, as Austrian economists, or praxeologists, do not predict. They can predict not as formal economists, or praxeologists, but, rather, in their role as thymologists, or economic historians. In praxeology, A causes B, other things remaining the same. But, in the real world, other things cannot be relied upon to always remain constant. Therefore, predictions of the "A will necessarily lead to B" type are strictly prohibited. Instead, praxeologists, but not thymologists, must limit themselves to statements of the if-A then-B variety.

With this in mind, it is interesting that Austrian economists have been quite successful at predicting major events.[1]
Contents

1 The Great Depression
2 Post-WWII recovery
3 End of the Bretton Woods system
4 Savings and loan crisis
5 Dot-com bubble
6 Housing bubble
7 Other predictions
8 References
9 Links

The Great Depression

The Great Depression was predicted by several Austrian economists:

In Austria, economist Ludwig von Mises saw the problem developing in its early stages and predicted to his colleagues in 1924 that the large Austrian bank, Credit Anstalt, would eventually crash. He wrote a full analysis of Irving Fisher’s monetary views, published in 1928, where he targeted Fisher’s reliance on price indexes as a key vulnerability that would bring about the Great Depression, concluding: "because of the imperfection of the index number, these calculations would necessarily lead in time to errors of very considerable proportions."[2]
F. A. Hayek published several articles in early 1929 in which he predicted the collapse of the American boom.[citation needed] Felix Somary, who like Mises was a student at the University of Vienna, issued several dire warnings in the late 1920s.[citation needed][3]
In America economists Benjamin Anderson and E.C. Harwood also warned that the Federal Reserve policies would cause a crisis, and like Somary, they were largely ignored.[3] Albert H. Wiggin summed up in 1931 that the "depression has been prolonged and not alleviated by delay in making necessary readjustments."[4]

Post-WWII recovery

In the 1945 symposium Financing American Prosperity, several prominent economists discussed the financial and other economic problems of the transition after World War II and suggested solutions. With the exception of Benjamin Anderson, who called for "drastic economies in the postwar period" and insisted that "proposals for expanding federal expenditures after the war must be fought all along the line", the contributors all advocated a scope of federal expenditures much larger than that before the war.[5]

The "Depression of 1946" may be one of the most widely predicted events that never happened in American history. As the war was winding down, leading Keynesian economists of the day argued, as Alvin Hansen did, that "the government cannot just disband the Army, close down munitions factories, stop building ships, and remove all economic controls." After all, the belief was that the only thing that finally ended the Great Depression of the 1930s was the dramatic increase in government involvement in the economy. However, the government canceled war contracts, and its spending fell from $84 billion in 1945 to under $30 billion in 1946. By 1947, the government was paying back its massive wartime debts by running a budget surplus of close to 6 percent of GDP. The military released around 10 million Americans back into civilian life. Most economic controls were lifted, and all were gone less than a year after V-J Day. In short, the economy underwent what the historian Jack Stokes Ballard referred to as the "shock of peace."

If the wartime government stimulus had ended the Great Depression, its winding down would certainly lead to its return. At least that was the consensus of almost every economic forecaster, government and private. In August 1945, the Office of War Mobilization and Reconversion forecast that 8 million would be unemployed by the spring of 1946, which would have amounted to a 12 percent unemployment rate. In September 1945, Business Week predicted unemployment would peak at 9 million, or around 14 percent. Leo Cherne of the Research Institute of America and Boris Shishkin, an economist for the American Federation of Labor, forecast 19 and 20 million unemployed respectively — rates that would have been in excess of 35 percent!

After the Second World War, unemployment rates, artificially low because of wartime conscription, rose a bit, but remained under 4.5 percent in the first three postwar years — below the long-run average rate of unemployment during the 20th century. Some workers voluntarily withdrew from the labor force, choosing to go to school or return to prewar duties as housewives. But, many who lost government-supported jobs in the military or in munitions plants found employment as civilian industries expanded production—in fact civilian employment grew, on net, by over 4 million between 1945 and 1947. Household consumption, business investment, and net exports all boomed as government spending receded.[6]
End of the Bretton Woods system

The collapse of the Bretton Woods System and the following rise of the gold price has been predicted by several Austrian economists and is covered in the following:

Rothbard, Murray. 1962. The Case for a 100 Percent Gold Dollar

Hazlitt, Henry. 1934 until 1946 From Bretton Woods to World Inflation: A Study of Causes and Consequences (editorials for New York Times)

Savings and loan crisis

In his 1982 introduction to America's Great Depression, Murray Rothbard predicted the Savings and loan crisis and hinted at trouble in the stock market:

"... The fact that Reaganomics cannot bring down interest rates for long puts a permanent brake on the stock market, which has been in chronic trouble since the mid-1960s and is increasingly in shaky shape. The bond market is already on the way to collapse. The housing market has at last been stopped short by the high mortgage rates, and the same has happened to many collectibles. Unemployment is chronically higher each decade, and is now at the highest since the Great Depression, with no sign of improvement. The accelerating inflationary boom of the three decades since the end of World War II has loaded the economy with unsound investments and with an oppressive mountain of debt: consumer, homeowner, business, and international. In recent decades, business has in effect relied on inflation to liquidate the debt, but if "disinflation" (the lessening of inflation in 1981 and at least the first half of 1982) is to continue, what will happen to the debt? Increasingly, the answer will be bankruptcies, and deeper depression. The bankruptcy rate is already the highest since the Great Depression of the 1930s. Thrift institutions caught between high interest rates to their depositors and low rates earned on long-time mortgages, will increasingly become bankrupt or be forced into quasi-bankrupt mergers with other thrifts which will be dragged down by the new burdens. Even commercial banks, protected by the safety blanket of the FDIC for half a century, are now beginning to go down the drain, dragged down by their unsound loans of the past decade."

Dot-com bubble

Main article: Austrian predictions/Dot-com bubble

The Dot-com bubble and its bust was foreseen by several Austrian economists.[7] In October, 1999, Sean Corrigan pointed out a massive bubble and implied it will burst. He compared the conditions to those during the late summer of 1987, the Japanese bubble of the late 1980s, and the "roaring Twenties" in the United States. [8] In March, 2000, Christopher Mayer noted that all the ingredients of a bubble - fundamental (i.e., a technological revolution), financial (i.e., a surge in money and credit) and psychological (i.e., a suspension of belief in traditional valuation measures) - appear to exist in the current bull market and predicted it will end with a bust.[9] In August, 2000, William Anderson pointed to the bubble in the high-technology sector, mentioned the negative consequences of a regulatory attack at Microsoft[10] (which was analyzed a year earlier by Thomas DiLorenzo[11]). There were others.

Reference shortlist:
Anderson, 2000; Corrigan, 1999; Deden, 1999; DiLorenzo, 1999; Grant, 1996A, 1996B; Hülsmann, 2000; Mayer, 2000; Paul, 2000; Reisman, 1999; Sennholz, 2000; Shostak, 1999; Thornton, 2000.

Anderson, William. 2000. "New Economy, Old Delusion." The Free Market, August
Corrigan, Sean. 1999. "Will the Bubble Pop?", October 18
Deden, Anthony. 1999. "Reflections On Prosperity" December 29
DiLorenzo, Thomas J. 1999. "Regulatory Sneak Attack." September 16
Grant, James. 1996A. The Trouble with Prosperity, May
Grant, James. 1996B The Trouble with Prosperity, Winter 1996, Interview
Hülsmann, Jörg G. 2000. Schöne neue Zeichengeldwelt
Mayer, Christopher. 2000. "The Meaning of 'Over-Valued'", March 30.
Paul, Ron. 2000. "A Republic, If You Can Keep It" January 31
Reisman, George. 1999. "When Will the Bubble Burst?", August 18
Sennholz, Hans. 2000. "Can the Boom Last?", July 31
Shostak, Frank. 1999. "Inflation, Deflation, and the Future". October 7
Thornton, Mark. 2000. "Who Predicted the Bubble? Who Predicted the Crash?" (pdf), The Independent Review, Summer 2004

Housing bubble

Main article: Austrian predictions/Housing bubble

During and after the burst of the Dot-com bubble, numerous economists predicted the 2000s housing bubble that culminated in the Great Recession from 2008 onward.

In 2002, Robert Blumen summed up the effect of the activities of Fannie and Freddie on the housing market as shows the systemic risk and foresaw a coming bailout.[12] Sean Corrigan pointed to the blooming real estate business among all the bankruptcies, and noted that real estate bubbles tend to pop several years after stock market bubbles, and that mortgages may fare much worse compared to stocks... along with their owners.[13] Congressman Ron Paul criticized government involvement in housing, and said that like all artificially created bubbles, the boom in housing prices cannot last forever.[14]

In 2004, Mark Thornton wrote that higher interest rates (indicated by the Fed) "should trigger a reversal in the housing market and expose the fallacies of the new paradigm, including how the housing boom has helped cover up increases in price inflation. Unfortunately, this exposure will hurt homeowners and the larger problem could hit the American taxpayer, who could be forced to bailout the banks and government-sponsored mortgage guarantors who have encouraged irresponsible lending practices."[15] Later on, he spelled out the consequences for the construction industry, unemployment, foreclosures, bankruptcies, bailouts of banks and GSEs, and a long recession.[16]

Stefan Karlsson wrote that the next crisis will be more serious than the mild recession of 2001 one; as it is, in fact, that very same crisis, only postponed.[17]

In 2005, Doug French after observing the mania in Vegas, quipped "condos are the last segment of the housing market to catch fire in a boom and the first to crater in a bust.", and concluded that the bust must be close.[18] Gary North warned against the danger of ARMs (adjustable rate mortgages).[19]

Investor Peter Schiff acquired fame in a series of TV appearances (most in 2006 and 2007), where he opposed a multitude of financial experts and claimed that a bust was to come.[20] He was warning about the speculation, ARMs, houses that couldn't be sold, people walking away from them and coming bailouts for several years before in print.[21][22][23]

http://wiki.mises.org/wiki/Austrian_predictions


Katsotaan miten käy...odotellaan odotellaan...


Näytäppäs toinen taloussuuntaus jolla on yhtä hyvät ennustukset ? :)


The Austrian School on Business Cycles: 100 Years of Being Right

 
Viimeksi muokannut ylläpidon jäsen:
Etenkin tuo budjetin tasapainottaminen nollakorko- ja taantumatilanteessa on osoittautunut mitä toimivimmaksi strategiaksi.

Jos budjetit olisivat olleet edes jokseenkin tasapainossa aina niin koko kriisiä ei olisi.

Sinä ja Urpilaisen Jutta voisitte yhdessä miettiä mitä ylivelkaantuneen kannattaa tehdä taloutensa tasapainottamiseksi.
 
Jos budjetit olisivat olleet edes jokseenkin tasapainossa aina niin koko kriisiä ei olisi.

Tulisikohan vaihtotase mukaan kuvioihin jossain välissä?

Sinä ja Urpilaisen Jutta voisitte yhdessä miettiä mitä ylivelkaantuneen kannattaa tehdä taloutensa tasapainottamiseksi.

Perinteinen "kansantalous=kotitalous" -vertaus?
 
Tulisikohan vaihtotase mukaan kuvioihin jossain välissä?



Perinteinen "kansantalous=kotitalous" -vertaus?

12. luku: Vientipyrkimys


Sairaalloisen kaipuun vientiin ylittää ainoastaan kaikissa maissa vaikuttava sairaalloinen tuonnin kammoksuminen. Loogisesti mikään ei tietenkään voisi olla epäjohdonmukaisempaa. Pitkällä aikavälillä viennin ja tuonnin tulee olla tasapainossa (huomioiden molemmat laajimmassa merkityksessä, joka sisältää sellaiset ”näkymättömät” yksiköt kuin turistien kulutuksen ja merirahtimaksut). Vienti maksaa tuonnin ja päinvastoin. Mitä suurempi on viennin määrä, sitä suurempaa tulee myös tuonnin olla, jos maksetuksi tulemista odotetaan. Mitä pienempää tuonti on, sitä pienempää voi vienti olla. Ilman tuontia ei voi olla vientiä, sillä ulkomaalaisilla ei ole varoja, joilla maksaa tuotteet. Kun päätetään leikata tuontia, päätetään samalla käytännössä leikata vientiä. Kun päätetään lisätä vientiä, päätetään käytännössä lisätä myös tuontia.

Syy tähän on perustavanlaatuinen. Amerikkalainen viejä myy tuotteensa brittiläiselle maahantuojalla ja saa maksunsa Englannin puntina. Mutta hän ei voi käyttää Englannin puntia maksaakseen työntekijöidensä palkat, vaimonsa vaatteet tai ostaakseen teatterilipun. Näihin kaikkiin hän tarvitsee Amerikan dollareita. Siten Englannin punnat eivät ole hänelle hyödyllisiä, ellei hän joko käytä niitä itse ostaakseen brittiläisiä tuotteita tai myy niitä jollekin amerikkalaiselle maahantuojalle, joka haluaa käyttää niitä ostaakseen brittiläisiä tuotteita. Teki hän kumman tahansa, transaktio ei ole valmis ennen kuin amerikkalainen vienti on maksettu vastaavalla määrällä tuontia.

Tilanne olisi sama, jos transaktio olisi suoritettu Amerikan dollareissa Englannin puntien sijaan. Brittiläinen maahantuoja ei pysty maksamaan amerikkalaiselle viejälle dollareissa ennen kuin joku aikaisempi brittiläinen viejä on kerännyt dollarisaatavia jostain aikaisemmasta myynnistä amerikkalaisille. Lyhyesti ilmaistuna valuuttakauppa on selvityskauppaa, jolla Amerikassa ulkomaisten dollarivelat kuitataan heidän dollarisaatavillaan. Englannissa ulkomaisten puntavelat kuitataan heidän puntasaatavillaan.

Ei ole tarvetta mennä kaikkiin teknisiin yksityiskohtiin, jotka löytyvät jokaisesta valuuttakauppaa käsittelevästä hyvästä oppikirjasta. Mutta on hyvä tuoda esiin, että siihen ei sisälly mitään sisäsyntyisen arvoituksellista (huolimatta siitä arvoituksellisuudesta, johon se yleensä kääritään) ja että se ei olemukseltaan eroa siitä, mitä tapahtuu kotimaan kaupassa. Jokaisen meistä täytyy myydä jotain, vaikkakin useimmille meistä se tarkoittaa omia palveluitamme tuotteiden sijaan, saadaksemme ostovoimaa ostamiseen. Myös kotimaista kauppaa harjoitetaan keskenään pääosin sekkien ja muiden vaateiden avulla selvitysyhtiöiden välityksellä.

On toki paikkansa pitävää, että kansainvälisen kultakannan alaisuudessa eroavuudet viennin ja tuonnin tasapainossa tasataan toisinaan kultalähetyksillä. Mutta ne voitaisiin yhtä hyvin tasata puuvillan, teräksen, viskin, hajuvesien tai minkä tahansa muun hyödykkeen lähetyksillä. Pääerona on, että kullan kysyntä on lähes rajattomasti laajeneva (osittain koska sitä pidetään ja se hyväksytään jäljelle jääneenä kansainvälisenä ”rahana” pelkän hyödykkeen aseman sijaan) ja että valtiot eivät aseta keinotekoisia esteitä kullan vastaanottamisessa kuten ne tekevät lähes kaiken muun vastaanottamiselle. (Toisaalta viimeisinä vuosina ne ovat alkaneet laittaa enemmän esteitä kullan viemiseen kuin minkään muun viemiselle, mutta se on jo toinen asia.)

Samat ihmiset, jotka ovat johdonmukaisia ja järkeviä, kun kyseessä on kotimaankauppa, voivat olla uskomattoman tunteikkaita ja sekavia, kun kyseessä on ulkomaankauppa. Jälkimmäisellä alueella he voivat vakavissaan edistää tai vastahakoisesti periaatteellisesti hyväksyä sellaista, jota he pitäisivät kotimaan kauppaan sovellettuna järjettömänä. Tyypillinen esimerkki tästä on uskomus, että valtion tulee myöntää valtavia lainoja vieraille valtioille oman viennin lisäämiseksi piittaamatta siitä, maksetaanko nämä lainat takaisin vai ei.

Amerikan kansalaisten tulisi luonnollisesti antaa lainata omia varojaan ulkomaille omalla riskillään. Valtion ei tule laittaa keinotekoisia esteitä yksityiseen luotottamiseen valtioille, joiden kanssa se on rauhan tilassa. Meidän tulisi antaa avokätisesti, pelkästään humanitäärisistä syistä, ihmisille, jotka ovat suuressa ahdingossa tai uhassa nääntyä. Mutta aina on tarpeen tietää tarkalleen, mitä ollaan tekemässä. Ei ole viisasta tehdä hyväntekeväisyyttä ulkomaisille ihmisille siinä uskossa, että ollaan tekemässä puhtaita liiketoimia pelkästään omasta itsekkäästä näkökulmasta. Tämä voi johtaa ainoastaan väärinymmärryksiin ja huonoihin suhteisiin myöhemmin.

Kuitenkin valtavia ulkomaisia luototuksia suosivien perusteiden joukossa on aina näkyvässä asemassa yksi virhekäsitys. Se kuuluu seuraavasti: Jos vaikka jopa puolet (tai kaikki) ulkomaisille valtioille myönnetyistä lainoista raukeavat ja jäävät maksamatta, tämä maa on silti paremmassa asemassa myönnettyään ne, koska ne antavat valtavan sysäyksen viennille.

Pitäisi olla välittömästi selvää, että jos ulkomaiselle valtiolle kotimaisten tuotteiden ostamista varten myönnettyä lainaa ei makseta takaisin, silloin tuotteet annetaan heille ilmaiseksi. Kansakunta ei voi rikastua antamalla tuotteita pois. Se voi ainoastaan köyhtyä.

Kukaan ei epäile tätä väitettä, kun sitä sovelletaan yksityisesti. Jos autojen valmistaja lainaa henkilölle 1 000 dollaria samanhintaisen auton ostoa varten ja autoa ei makseta takaisin, valmistaja ei ole paremmassa tilanteessa, koska se on ”myynyt” auton. Se on pelkästään hävinnyt auton valmistuskustannuksien verran. Jos auton valmistus maksaa 900 dollaria ja ainoastaan puolet lainasta maksetaan takaisin, tällöin yritys on hävinnyt 900 miinus 500 dollaria tai 400 dollarin nettomäärän. Se ei ole saanut takaisin kaupassaan sitä, minkä se on hävinnyt huonoina lainoina.

Jos tämä väite on niin yksinkertainen, kun sitä sovelletaan yksityiseen yritykseen, miksi ilmeisen älykkäät ihmiset hämmentyvät, kun sitä sovelletaan kansakuntaan? Syynä on, että transaktio täytyy tällöin älyllisesti jäljittää muutaman lisävaiheen kautta. Yksi ryhmä saattaa tosiaan hyötyä – kun taas kaikki loput kantavat tappiot.

Pitää esimerkiksi paikkansa, että yksinomaan tai pääasiallisesti vientiliiketoimintaan keskittyvät henkilöt saattavat hyötyä nettomääräisesti ulkomaille myönnettyjen huonojen lainojen seurauksena. Kansallinen tappio transaktiosta on varma, mutta se saattaa jakaantua vaikeasti seurattavalla tavalla. Yksityiset luotottajat kärsivät tappiot suoraan. Valtiollisesta luototuksesta aiheutuvat tappiot maksetaan lopulta kaikkiin kohdistuvalla lisääntyneellä verotuksella. Mutta näistä suorista tappioista taloudelle on vaikutuksena myös monia epäsuoria tappioita.

Pitkällä aikavälillä liiketoiminta ja työllisyys kotimaassa kärsivät eivätkä parane ulkomaisten lainojen johdosta, joita ei ole maksettu takaisin. Jokaista ylimääräistä dollaria kohden, joita ulkomaisilla on kotimaisten tuotteiden ostamiseksi, kotimaisilla ostajilla on lopulta yksi dollari vähemmän. Kotimaisesta liiketoiminnasta riippuvaiset yritykset kärsivät siten pitkällä aikavälillä yhtä paljon kuin vientiyritykset hyötyvät. Jopa monet konsernit, jotka tekevät ulkomaankauppaa, kärsivät nettosuhteessa. Esimerkiksi amerikkalaiset autonvalmistajat myivät noin 10 prosenttia tuotannostaan ulkomaille ennen sotaa. Niiden ei kannatta tuplata myyntiään ulkomailla huonojen ulkomaan lainojen seurauksena, jos ne siten häviävät sanotaan vaikka 20 prosenttia kotimaanmyynnistään lisäveron seurauksena, joka verotetaan amerikkalaisilta ostajilta ulkomaisten maksamattomien lainojen korvaamiseksi.

Toistan siis, että mikään tästä ei tarkoita, että on epäviisasta myöntää ulkomaisia lainoja, vaan ainoastaan, että ei ole mahdollista rikastua tekemällä huonoja lainoja.

Samoista syistä kuin on tyhmää elvyttää vientikauppaa virheellisesti myöntämällä huonoja lainoja tai suoranaisilla lahjoilla ulkomaisille valtioille, on tyhmää elvyttää virheellisesti vientikauppaa vientitukiaisten muodossa. Sen sijaan, että toistaisin pääosan yllä olevista perusteista, jätän lukijan tehtäväksi käydä läpi vientitukien vaikutukset vastaavasti kuin olen jäljittänyt huonojen lainojen vaikutukset. Vientituki on selvä tapaus jonkin myöntämisestä ulkomaalaiselle vastikkeetta myymällä hänelle tuotteita vähemmällä kuin niiden valmistaminen maksaa. Kyseessä on jälleen tapa pyrkiä tulemaan rikkaaksi antamalla jotain pois.

Huonot lainat ja vientituet ovat lisäesimerkkejä virheestä nähdä ainoastaan toimintatavan välittömät vaikutukset erityisryhmille ja jättää ilman kärsivällisyyttä tai älykkyyttä jäljittämättä toimintatavan pitkän aikavälin vaikutuksia kaikille.


29. Kauppavaje

Ei ole olemassa kauppavajetta. Kaupanteko perustuu ainoastaan tilanteisiin, joissa molemmat osapuolet arvostavat vastaanottamaansa tuotetta enemmän kuin luovuttamaansa tuotetta. Tämän takia kaikki kauppa luo ylijäämää; jokainen osapuoli hyötyy vapaaehtoisesta liiketoimesta. Kauppavajeen teoria on virheellinen kirjanpidon sovellus talousteoriaan.

Kirjanpidossa kaiken tulee täsmätä tai olla yhtäsuuruista. Esimerkiksi yrityksen ostaessa toimistotarvikkeita sadalla eurolla, se kirjaa transaktion debet-puolelle (tai lisäyksenä) sata euroa Toimistokulut-tilille ja kredit-puolelle (tai vähennyksenä) sata euroa Käteiskassatilille. Luonnollisesti yritys tekee tällaisen ostoksen ainoastaan, jos se suosii toimistotarvikkeita käteistä enemmän. Valitettavasti tätä täysin perusteltua kirjanpitotapaa on käytetty tavalla, joka hämärtää alla olevan taloudellisen ilmiön esiintymisen. Oikealla ymmärryksellä kauppavaje muuttuu tarpeettomaksi, tarkoituksettomaksi – ja vääräksi – tilastoksi.

Kaiken lisäksi Yhdysvallat on historiallisesti nauttinut vauraudesta merkittävimpien kauppavajeiden aikana ja kärsinyt huonoista ajoista kaikkein suurimpien kauppaylijäämien aikana – toisin sanoen juuri päinvastoin kuin olisi odotettavissa, jos kauppavajeen teoria olisi huolestumisen arvoinen ja merkityksellinen taloudellinen tilastotieto. Vauras 1980-luku oli keskellä kasvavaa kauppavajetta ja suurin kaupan ylijäämä koettiin vuosien 1974–75 laman aikana. Tätä ennen kaupan ylijäämä esiintyi 1930-luvun suuren laman aikana. Kauppavaje oli myös sääntö Yhdysvaltain historian ensimmäisen 150 vuoden aikana – valtavan talouskasvun aikakaudella.

Täytyy olla kiitollinen, ettei kauppatilastoja pidetä yksittäisten osavaltioiden tai Yhdysvaltain itä- ja länsiosien välillä, sillä joku näistä ryhmistä varmasti kokee kaikkina aikoina kaupan vajetta! Jos tällaisia tilastoja pidettäisiin, poliitikot ja etujärjestöt valittelisivat asioiden tilaa ja pyrkisivät ohjaamaan valtion politiikkaa tilanteen korjaamiseksi ryöstäen toiminnallaan keskivertokansalaista erityisintressien hyväksi.

Japani oli 1990-luvulla tämän tekaistun kauppavajeen hysteerisen raivon kohteena. Ja kuten arvata saattaa, Japanilla on ollut kauppataseen ylijäämä Yhdysvaltain kanssa. Käytännössä tämä tarkoittaa japanilaisten työskennelleen ahkerammin ja valmistaneen tuotteita amerikkalaisille nopeammassa kokonaisasteessa kuin amerikkalaiset ovat vastaavasti valmistaneet tuotteita japanilaisille. Kuulostaako tämä todella niin pahalta? Jos kuulostaa, olet enemmän kuin tervetullut luomaan valtavan kaupan ylijäämän tämän kirjan kirjoittajan kanssa – lähetä vain tavaroita tulemaan ja lupaan olla tekemättä samoin.

Kauppatilastot vuodelta 1990 näyttivät vielä lisäksi tuotteiden arvon Japanista Yhdysvaltoihin oleen 93 miljardia dollaria ja tuotteiden arvon Yhdysvalloista Japaniin 48 miljardia dollaria – kaupan vaje Japanin kanssa Yhdysvaltain hyväksi. Mutta jatketaan. Yhdysvaltain väestömäärä on 250 miljoonaa Japanin väestömäärän ollessa vain 120 miljoonaa. Näin jokainen japanilainen tosiasiassa ostaa enemmän amerikkalaisia tuotteita (400 dollarilla) kuin amerikkalainen ostaa japanilaisia tuotteita (360 dollarilla). Jopa heidän omilla standardeillaan ei voi jäädä mitään valittamisen aihetta japanilaisten kanssa, jotka siihen suuntaan niin viittaavat. Kauppavaje ansaitsee taloustieteissä saman kohtelun kuin oikean hinnan teoria, merkantilismi ja työn arvoteoria – täydellisen torjunnan.


Totta on, että valtiolla on käytössään keinoja joita yksityisellä ihmisellä ei ole velan suhteen, mutta lääkkeet ovat ihan samat jos aiotaan velat rehellisesti hoitaa.
 
Noiden käännösten perusteella siis.. vaihtotaseen alijäämä ei pahemmin haittaa. Mutta tällöinhän joku talouden sektori velkaantuu väistämättä. Jos yksityisvelka ei haittaa itävaltakontekstissa, niin heitänpä sinnepäin lyhenteen GIIPS + Kypros + E-Amerikka 90-luvulla + Aasia 90-luvulla jne. Julkinen velka on vähän pidempiaikaista kuin yksityinen, valtionhan ei odoteta kuolevan pois - velkaa ei ole tarkoituskaan maksaa kokonaan pois (tarvitaan mm. rahoitusmarkkinoilla). Pitkä aikahorisontti tarkoittaa sitä, että kunhan talouskasvu ylittää velanhoitokustannukset keskimäärin, velka hoituu alta pois ihan itsestään.
 
Näyttää siltä että taloustieto ei ole ainoa osa-alue missä ketjun aloittaja on hakoteillä. Sosiaalisissa taidoissa näyttää olevan vähintäänkin yhtä suuria puutteita kuin taloustiedossakin. Mikä järki on avata useita hölynpölyketjuja keskustelupalstalle ja sitten kiukutella kun joku onkin eri mieltä?

Tulee mieleen yks vanha nimimerkki pakkotoistolla joka avas ketjuja treeniohjelmaansa liittyen. Kun sille kerrottiin että on väärin tehdä 40sarjaa hauiksia 5x viikkoon niin kiukutteluahan siitä tuli. Eli keskustella saa niin kauan kunhan on samaa mieltä aloittajan kanssa?
 
Noiden käännösten perusteella siis.. vaihtotaseen alijäämä ei pahemmin haittaa. Mutta tällöinhän joku talouden sektori velkaantuu väistämättä. Jos yksityisvelka ei haittaa itävaltakontekstissa, niin heitänpä sinnepäin lyhenteen GIIPS + Kypros + E-Amerikka 90-luvulla + Aasia 90-luvulla jne. Julkinen velka on vähän pidempiaikaista kuin yksityinen, valtionhan ei odoteta kuolevan pois - velkaa ei ole tarkoituskaan maksaa kokonaan pois (tarvitaan mm. rahoitusmarkkinoilla). Pitkä aikahorisontti tarkoittaa sitä, että kunhan talouskasvu ylittää velanhoitokustannukset keskimäärin, velka hoituu alta pois ihan itsestään.

Luitko sä koko tekstiä ?

Sairaalloisen kaipuun vientiin ylittää ainoastaan kaikissa maissa vaikuttava sairaalloinen tuonnin kammoksuminen. Loogisesti mikään ei tietenkään voisi olla epäjohdonmukaisempaa. Pitkällä aikavälillä viennin ja tuonnin tulee olla tasapainossa (huomioiden molemmat laajimmassa merkityksessä, joka sisältää sellaiset ”näkymättömät” yksiköt kuin turistien kulutuksen ja merirahtimaksut). Vienti maksaa tuonnin ja päinvastoin. Mitä suurempi on viennin määrä, sitä suurempaa tulee myös tuonnin olla, jos maksetuksi tulemista odotetaan. Mitä pienempää tuonti on, sitä pienempää voi vienti olla. Ilman tuontia ei voi olla vientiä, sillä ulkomaalaisilla ei ole varoja, joilla maksaa tuotteet. Kun päätetään leikata tuontia, päätetään samalla käytännössä leikata vientiä. Kun päätetään lisätä vientiä, päätetään käytännössä lisätä myös tuontia.





Näyttää siltä että taloustieto ei ole ainoa osa-alue missä ketjun aloittaja on hakoteillä. Sosiaalisissa taidoissa näyttää olevan vähintäänkin yhtä suuria puutteita kuin taloustiedossakin. Mikä järki on avata useita hölynpölyketjuja keskustelupalstalle ja sitten kiukutella kun joku onkin eri mieltä?

Voi voi kun talouteen liittyvät lait eivät ole mielipide asioita. Esimerkiksi kysynnän ja tarjonnan-laki ei muutu siitä mihinkään vaikka siitä oltaisiin mitä mieltä.

Et sillee...
 
Luitko sä koko tekstiä ?

Juup se oli kohdassa "29. Kauppavaje"

EDIT: yhdistettynä siihen vientiosioon aika ristiriitainen näkemys siitä tulee. Mutta koska kauppatase on yleisempi käsite, lähdin siitä, että se ohjaa ajatteluansa enemmän. Pöhköähän tuo on joka tapauksessa :)
 
Juup se oli kohdassa "29. Kauppavaje"

EDIT: yhdistettynä siihen vientiosioon aika ristiriitainen näkemys siitä tulee. Mutta koska kauppatase on yleisempi käsite, lähdin siitä, että se ohjaa ajatteluansa enemmän. Pöhköähän tuo on joka tapauksessa :)

Et taida ymmärtää sitä perimmäistä faktaa, että vapaaehtoinen kauppa hyödyttää sen molempia osapuolia. Ei siis vaan viejää tai tuojaa...
 
Luitko sä koko tekstiä ?

Sairaalloisen kaipuun vientiin ylittää ainoastaan kaikissa maissa vaikuttava sairaalloinen tuonnin kammoksuminen. Loogisesti mikään ei tietenkään voisi olla epäjohdonmukaisempaa. Pitkällä aikavälillä viennin ja tuonnin tulee olla tasapainossa (huomioiden molemmat laajimmassa merkityksessä, joka sisältää sellaiset ”näkymättömät” yksiköt kuin turistien kulutuksen ja merirahtimaksut). Vienti maksaa tuonnin ja päinvastoin. Mitä suurempi on viennin määrä, sitä suurempaa tulee myös tuonnin olla, jos maksetuksi tulemista odotetaan. Mitä pienempää tuonti on, sitä pienempää voi vienti olla. Ilman tuontia ei voi olla vientiä, sillä ulkomaalaisilla ei ole varoja, joilla maksaa tuotteet. Kun päätetään leikata tuontia, päätetään samalla käytännössä leikata vientiä. Kun päätetään lisätä vientiä, päätetään käytännössä lisätä myös tuontia.

Sinänsä se perusajatus joka tuossa 7. postauksessa on, on ihan järkevä. Osassa näissä sitaateissa vaan näkyy selvästi liiallinen yksinkertaistaminen. Esimerkiksi yhteisvaluutta-alueella noilla kauppataseilla, vaihtotaseilla yms. on todella suuri merkitys. Noissa sitaateissa annetaan ymmärtää, että vähän mitä tahansa voi tapahtua lyhyellä aikavälillä, mutta pitkällä aikavälillä talous olisi itseään tasapainottava. Kenties näin on, mutta Keynesiä siteeraten
The long run is a misleading guide to current affairs. In the long run we are all dead. Economists set themselves too easy, too useless a task if in tempestuous seasons they can only tell us that when the storm is past the ocean is flat again.

Eli ilman suhdannevaihteluiden tasoittamista voisi mennä sukupolvi tai pari käytännössä hukkaan, kun odotellaan että talous tasapainottaa itsensä.

Lisäksi tämä aiheutti huvitusta:
Täytyy olla kiitollinen, ettei kauppatilastoja pidetä yksittäisten osavaltioiden tai Yhdysvaltain itä- ja länsiosien välillä, sillä joku näistä ryhmistä varmasti kokee kaikkina aikoina kaupan vajetta! Jos tällaisia tilastoja pidettäisiin, poliitikot ja etujärjestöt valittelisivat asioiden tilaa ja pyrkisivät ohjaamaan valtion politiikkaa tilanteen korjaamiseksi ryöstäen toiminnallaan keskivertokansalaista erityisintressien hyväksi.

Eli tilastotietelijöitäkö tässä pitäisi siis syyttää Euroopan yhteisvaluutta-alueen ongelmista, kun ovat menneet pitämään kirjaa mm. vaihtotaseista? Heh, ehkä ei kuitenkaan.

Tavoitteena noissa em. itävaltalaisten sitaateissa on varmaan tiristää ylimääräiset läskit teorian keskeisten mekanismien ympäriltä (ei esimerkiksi kiinnitetä mitään huomiota siihen onko käytössä kiinteät vai kelluvat valuuttakurssit, missä valuutassa velkaannutaan jne), mutta samalla tullaan heittäneeksi lapsi pesuveden mukana. Takana on Friedmanin anti-realistinen tieteenfilosofia, jonka mukaan teoria on sitä parempi mitä vähemmällä se pystyy selittämään enemmän. Samanlaisesta ajattelusta on havaittavissa viitteitä myös itävaltalaisen koulukunnan parissa. Tosin itävaltalaiset ovat aika riitainen seurakunta. Esimerkiksi yhtenäistä näkemystä rahan endogeenisuudesta taida olla.
 
En ymmärrä, että miksi sitten aloitit toisen keskustelun, jossa kannatit kotimaisten tuotteiden suosimista. Sellainen on vain typerää taloustoimintaa. Kannattaa ostaa kilpailukykyisin tuote eikä oman maan tuotetta. Suomalaisten tuottajien pitää parantaa tuotteita, jos haluavat myydä niitä enemmän. Jos alamme ostamaan suomalaisia tuotteita vain koska ovat suomalaisia, niin niiden laatu alkaa laahata perässä aivan samoista syistä, kuin sosialistisessa Neuvostoliitossa tuotteet olivat ala-arvoisia.

Jos kotimainen tuote on parempi, niin se kannattaa ostaa riippumatta siitä onko se kotimainen.
Jos kotimainen tuote on huonompi niin sen ostaminen on käytännössä sama kuin ylimääräinen vero, jolla rahoitetaan yritystukia.

Itävaltalaisen koulukunnan edustajan pitäisi tietää, että yritystuet ovat taloudelle haitallisia.
 
Pyydän, että teette itsellenne palveluksen ja tutustutte oikeaan taloustieteeseen. Mikään muu taloustieteen suuntaus ei ole pystynyt ennustamaan maailmantilanteinta niinkuin itävaltalainen koulukunta.

http://www.taloudenperusteet.com/

http://mises.fi/

http://www.libera.fi/

http://www.vapaasana.net/


Kirjat jotka jokaisen suomalaisen pitäisi lukea,

Ytimekäs opas talouteen
http://www.taloudenperusteet.com/kirjoja/opas/

Mitä valtio on tehnyt rahallemme?
http://www.taloudenperusteet.com/kirjoja/raha/

Talous yhdeltä istumalta
http://www.taloudenperusteet.com/kirjoja/hazlitt/

Kirjoituksia taloudesta
http://www.taloudenperusteet.com/kirjoja/kirjoituksia-taloudesta/



Voi v###u oikeesti näitä netin viisaita.. Mitä diipimpää kamaa postaukset sisältää ja mitä enemmän ne perustuu lainauksiin, sitä paskempaa se setti yleensä on.. Ihan mielenkiinnosta kysyisin että tekeekö ketjun aloittaja näiden asioiden kanssa ihan oikeesti duunia tms. vai onko kyseessä kansantaloustieteen fuksi tai joku muu alan harrastelija?
 
En ymmärrä, että miksi sitten aloitit toisen keskustelun, jossa kannatit kotimaisten tuotteiden suosimista. Sellainen on vain typerää taloustoimintaa. Kannattaa ostaa kilpailukykyisin tuote eikä oman maan tuotetta. Suomalaisten tuottajien pitää parantaa tuotteita, jos haluavat myydä niitä enemmän. Jos alamme ostamaan suomalaisia tuotteita vain koska ovat suomalaisia, niin niiden laatu alkaa laahata perässä aivan samoista syistä, kuin sosialistisessa Neuvostoliitossa tuotteet olivat ala-arvoisia.

Jos kotimainen tuote on parempi, niin se kannattaa ostaa riippumatta siitä onko se kotimainen.
Jos kotimainen tuote on huonompi niin sen ostaminen on käytännössä sama kuin ylimääräinen vero, jolla rahoitetaan yritystukia.

Itävaltalaisen koulukunnan edustajan pitäisi tietää, että yritystuet ovat taloudelle haitallisia.

Hani, että tainnut lukea ketjua kunnolla. En tietenkään kannatta huonon ostamista. Elintarvikkeista puhuttaessa suomalainen laatu on monien kriteerien valossa todella hyvää ja hintaero ei todellakaan päätä huimaa.

Kannattaa lähinnä ottaa huomioon työttymyyden yhteiskunnalle aiheuttamat kulut mukaan laskuihin kun aikoo ostaa ruotsalaista maitoa 5senttiä halvemmalla. Laatueroa tuskin tavallinen ihminen erottaa. get my point ?

- - - Updated - - -

Voi v###u oikeesti näitä netin viisaita.. Mitä diipimpää kamaa postaukset sisältää ja mitä enemmän ne perustuu lainauksiin, sitä paskempaa se setti yleensä on.. Ihan mielenkiinnosta kysyisin että tekeekö ketjun aloittaja näiden asioiden kanssa ihan oikeesti duunia tms. vai onko kyseessä kansantaloustieteen fuksi tai joku muu alan harrastelija?

Sinun todellakin kannattaisi ymmärtää, että ihmisillä on kovin paljon muutakin tekemistä kuin roikkua keskustelupalstoilla. Itse käytän energiaani mielummin omaan hyvinvointiini kuin keskustelupalstoilla väittelyyn.

Väittelyn tekee vielä vähemmän mielekkääksi se jos joku muu on jo kirjoittanut valmiiksi tarvittavan materiaalin korjauksineen. Miksi helvetissä en kehottaisi lukemaan oikeaa taloustiedettä eikä keynesialaista paskaa ?

Se on sitten jokaisen ihan oma asia mihin uskoo. Se ei ole minulta pois, sillä osaan kyllä sijoittaa rahani niin, että hyödyn tilanteesta kuin tilanteesta.

Sinun mielipiteesi minusta kiinnostaa mua yhtä paljon kuin kilo hevonpaskaa. Edelleenkää se ei ole minulta yhtään pois ettet sinä opi oikeaa taloustiedettä, ehkä jopa päinvaistoin. :)
 
Elintarvikkeista puhuttaessa suomalainen laatu on monien kriteerien valossa todella hyvää ja hintaero ei todellakaan päätä huimaa.
Suomalainen sisäfile 45 e ja ulkomaalainen 25 e... Joo eihän se hintaero päätä huimaa jos omistaa suomalaisen (maatauloustukia nauttivan) firman osakkeita!
 
Narrisonford, sun ongelma on se, että sä et ymmärrä kaupankäyntiä. Se ei ole nolla summapeliä jossa toinen aina häviää vaan se on tilanne jossa molemmat voittavat. Siksi vaihtotaseella ei ole merkitystä kuin pitkällä aikavälillä.

Sulla on todella perustavanlaatuisia käistysvirheitä kaupasta ja rahasta.
 
Suomalainen sisäfile 45 e ja ulkomaalainen 25 e... Joo eihän se hintaero päätä huimaa jos omistaa suomalaisen (maatauloustukia nauttivan) firman osakkeita!

Nii, fiksu saattaisi ostaa tarjouksesta alle 30€.

Mut tiesithänsä, että tää on vapaa maa. Ei siis tarvitse ostaa jos ahistaa.

Ja miksi vitussa et itse osta tämän suomalaisen firman osakkeita kun tiedät, että niillä nii helvetisti tienaa tai vastaavasti rupee kasvattaa karjaa kun ne katteet ovat ilmeisesti siinäkin niin hyvät mielestäni. Mieti nyt vähän hei.
 
Sinä kun olet linkittänyt noita itävaltalaisten juttuja, niin kannatatko maataloustukia? Itävaltalaiset eivät kannata. Ja minä en myöskään kepulaisten paskaa ("ruokaa") osta. Tuet on täyttä paskaa jotka vääristää kilpailua ja auttavat lähinnä harrasteviljelijöitä yms. paskaa. -itävaltalainen taloustiede [johon siis nimimerkki badboys on viitannut jatkuvasti]

Elä periaatteistes mukaan. Jos linkität itävaltalaisten juttuja niin myönnä heti, että he eivät maataloustukia kannata. Ai niin, kepu pettää aina. :D:D:D

Ja miksi vitussa et ite ala spekuloimaan valuutoilla kun tiedät, että niillä helvetisti tienaa tai vastaavasti rupee EU:n virkamieheks kun ne tulot on ilmeisestikin siinäkin niin hyvät mieletäsi. Mieti nyt vähän hei, Vanhanen!

Kuva ei liity aiheeseen tai keskustapuolueeseen mitenkään, sattumalta vaan laitan tähän viestiin:
1288442218231.jpeg


Mut tiesithänsä, että tää on vapaa maa. Ei siis tarvitse ostaa jos ahistaa.
En ostakaan. Sen sijaan eräät [alan nimi tähän]yrittäjät on jatkuvasti vinkumassa tukia, kun eivät tuotteet mene kaupaksi. Tiesithänsä, että tää on vapaa maa. Ei siis kannata vinkua niitä tukia jos ei pärjää?? Eiku kannattaahan se. Itävaltalaisia muuten ollaan, mutta kun ite ei pärjätä kilpailussa, nii pliis hei antakas meille tukia!
 
Back
Ylös Bottom