Säästöliekin purkamisesta

[Harmaamalva]

En oo aikoihin kirjoitellut mut nyt on edessä ehkä elämäni vaikein projekti johon tarvin täältä apua Oon siis 35-v kahden lapsen äiti, 160cm ja noin 60 kiloa, ehkä enemmänkin kun en oo uskaltanut käydä aikoihin puntarilla. Oon ikuinen laihduttaja ja muutama vuos sitten sotkenu aineenvaihduntani liialla stressillä, liialla treenillä ja liian vähällä (hiilarienkin) syömisellä. Siihen päälle homealtistus töissä ja burn out. Viime vuosina treenaaminen on ollu säännöllisen epäsäännöllistä johtuen huonosta nukkumisesta ja uusiutuneesta ylirasitustilasta minkä korjaamiseen meni taas reilu vuos. Tän kaiken shaiban jälkeen tajusin vihdoin reilu vuos sitten et tarvin terapiaa et saan pääni kuntoon koska suhde ruokaan, treenaamiseen ja itteeni oli niin kieroutunut. Terapia loppui pari kuukautta sitten ja nyt oon vihdoin siinä tilanteessa, et pystyn myöntämään et kroppa on säästöliekillä eikä nyt oo dieettien aika hetkeen. Aloitin Kaisa Jaakkolan Hormonitasapaino-valmennuksen viikko sitten mikä on tuntunut parhaalta idealta ikinä! Oon pystynyt lisäämään ruokaa ja hiilareita jo muutamassa päivässä niin, et tällä hetkellä syön about 2000 kcal, josta protskua noin 100g, rasvaa 50-60g ja hiilareita 150-180g/ vrk. Nyt kysynkin kokemuksia teiltä, jotka ootte säästöliekin joskus purkaneet, et mistä lähdit liikkeelle, millä tahdilla nostit ruokamääriä ja hiilarimääriä? Miten paljon treenasit ja kuinka paljon paino nousi ja laskiko se joskus takasin? Kuinka kauan kesti et kroppa alko tottua isompiin ruokamääriin? Ja millaisia oireita säästöliekillä olo aiheutti? Mä söin ennen tätä korjausliikettä ehkä 1400-1500 kcal päivässä ja hiilarit oli varmaan jossain sadan tienoilla karkeesti arveltuna. Nyt jo turvottaa aika paljon mikä tietty meinaa ahdistaa mut nyt tää on vaan pakko kestää!

Kiitos jo etukäteen!

 

[Minihiiri]

jokaisen kroppa on erilainen, niitä ei oikein voi verrata toisiinsa mulla säästöliekki on aiheuttanu sitä, että oli tosi vaikea syödä isompia annoksia ja kun lisäsin rohkeesti hiilareita aterioille niin iski aina ihan tajuton väsymys,olis voinu nukahtaa samantien. sitä kesti parisen viikkoa kunnes olo muuttui virkeämmäksi. mä en koskaa mittaillu ja punninnu ruokia, lisäsin vaan esim pastapussissa olevan yhden annoksen verran sitä pastaa lautaselle (ennen myöskin vhh). tokihan paino nous aluks mutta siitä tasottu sitten pikkuhiljaa peilikuvan perusteella (inhoan vaakaa!). treenasin tuolloin kyllä aika päättömästi,paljon salia ja kävelyä ja onni oli että aloin syömään paljon, muuten ei hyvä heiluis nyt :D nykyään menee arvolta 2500-3000kcal päivässä.

 

[tupsumato]

Sanotaan heti alkuun, että noi säästöliekkihommat on mulle vähän hepreaa - pitkään aikaan en tavallaan edes uskonut ilmiön todellisuuteen. Pitihän tuo aineenvaihdunta kuitenkin itsekin sotkea ennen kuin opin syömään järkevästi.

Kaikki alkoi muutama vuosi sitten, kun elopainoni droppasi viiteenkymppiin ja ilahduin siitä toki kovasti. Söin ehkä 1500kcal päivässä lähinnä rehuja ja jotain satunnaista proteiininlähdettä. Aloitin treenaamisen niihin aikoihin aivan päin helvettiä - paljon proteiinia eikä juurikaan hiilareita. Söin kuitenkin sen verran, että paino alkoi tässä vaiheessa nousta tasaisesti (+10kg), lihasta syntyi. Rasvaprosentti kipusi myös ylöspäin ja aloitin dieettailemaan, tästä nyt varmaan puolisentoista vuotta aikaa. Hiilarit edelleen minimissä, treeni kohtalaisen tiheätahtista ja kovaa. Paino jumittikin paikallaan välillä jopa nousten.

Sittemmin muuan järjen ääni elämässäni toi ilmi, että ei ole kovin fiksua nyt tämä. Kuvioon tuli kerran-pari kuussa toistuva aineenvaihduntaa herättelevä cheattauspäivä (jolloin toki tulee syötyä lähinnä normaalikulutuksen verran "tavallista" sapuskaa ja pienesti jotain herkkua) ja hiilaria myös suurimmalla osalla aterioista. Syön aterialla edelleen vissiin erittäin vähän hiilareita lisukkeena (ehkä kolmanneksen tai puolet ns annoskoosta), mutta kiskon pariin otteeseen päivän mittaan puuroa tai muuta vastaavaa ja. Alkuun turvotti, paino heitteli ja ahdisti. Sittemmin pöhötys on rauhoittunut ja painossa ei tapahdu mitään radikaalia heittelyä syömisten johdosta. Treenikerrat ovat vähentyneet aiemmasta kuudesta neljään normiviikolla.

Veikkaan päivittäisen energiamäärän pysyneen samana kuin "dieettiä" aloittaessani, mutta aineenvaihdunta on herännyt uuteen kukoistukseen ja paino on pudonnut viitisen kiloa kesästä - tulos, jota en saavuttanut lähes vuodessa vanhalla ruokavaliolla. Energiansaanti semmoista parin tonnin luokkaa keskimäärin. Kiristelyä ei ole enää paljon jäljellä, joten pian pitää vissiin opetella taas syömään vähän enemmän.

 

[bodyrocker]

Mä oon ollu varmaan aina 15-vuotiaasta asti säästöliekillä (koska anoreksia) :D Kunnes marraskuun lopulla päätin, että nyt saa riittää tää pelleily ja rupeen oikeesti syömään niin kuin mun kuuluukin! Olin nimittäin jonku pari vuotta käyny salilla - sanoisinko - aivan turhaan: söin vaihtelevasti 1400-2000 kcal päivässä, vaikka väh.tarve olisi ollut about 2100-2200 ja lihasmassan kasvatuksen kannalta vieläkin enemmän!

Laskin, että painoo tuli marraskuu-toukokuuvälillä keskimäärin n. 1,5 kg/kk, tietysti vaihdellen välillä. Semmone n. 8 kg tuli lisää painoo, muttei oikeestaan ahdista yhtään. Huomaan jo nyt, että ihan selkeesti mun ennen niin olemattomiin olkapäihin on tullu muotoa Ja siis tuon toukoon jälkeen ei paino ole enää noussut. Syön about 2400 kcal/pv, välillä treenipäivinä saattaa tulla jopa 3000 kcal, jolloin lepopäivinä tulee automaattisesti vähemmän (ei ole niin nälkä). En stressaa enää yhtä paljon siitä mitä syön tai kuinka paljon syön.

En osaa oikeen yhtään sanoa, milloin se järkyttävä turvotus loppui, mutta pitkään en ole kyllä sellaisen tuntemuksen takia stressannut tai itkenyt silmiäni päästäni :D Niin luulisin, että se tasoittui semi pian. Ennen menkkoja mulla on toki edelleen pientä turvotusta, mutta ei ainakaan enää yhtä paha

Niin ja aloitin lisäämällä hiilareita joku 10g viikottain. Jossain vaiheessa kyllästyin niin hitaaseen tahtiin sekä edelleen huonoon suorityskykyyn treeneissä, että nostin jossain kohti reilummin.