Aah, olisiko sittenkin pitänyt olla hiljaa... Sanomani oli tämä, että ei kannata riskeerata perhettä turhanpäiväisen ja arvottoman flirttailun ja kiehnäämisen takia, baarielämä ja -kuviot ei ole totta, perhe on. Olen jo aikaisemmin, kun kaverini oli sinkku, huomannut hänen kovan huomionhakemisen tarpeen. Sanoin, että minä sanon tämän siksi, koska en halua sinun tekevän typerää virhettä ajattelemattomuuttasi. Ja sanoin myöskin, että jutellahan voi tuntemattomien kanssa, totta kai, mutta jos toinen osapuoli alkaa jo lämmetä ja ehdottelemaan ja vihjailemaan, ei siihen sitten enää kannata jäädä kiehnäämään. Edelleenkin olen sitä mieltä, että jos antaa ymmärtää, mutta ei ymmärrä antaa, on vedättäjä. Ja privaateille jatkoille ei minun mielestäni varatut lähde, vaikka siellä ei "mitään" tapahtuisikaan, sitäkin on hänelle sattunut. Hän ei ole omien sanojensa mukaan tehnyt mitään väärää.
Yritin havahduttaa hänet miettimään olisiko parantamisen varaa, mutta riidaksihan se meni. Olen silti sanojeni takana, mutta toivon, ettei tämä riko välejämme. Eihän heidän parisuhde minulle kuulu, siinä hän on oikeassa.
