Imperiumin arvostelu:
Revolution Renaissance
Age of Aquarius
CD
[ Scarlet Records ]
( 6½ )
Jo pitkään sen jälkeen, kun Stratovarius oli nähnyt parhaat päivänsä päätti kitaristi Timo Tolkki lähteä kalppimaan bändistä. Ennen dramaattista lähtöä ja senkin jälkeen on ehtinyt tapahtua jos jonkinlaista, mistä omaa kieltään kertoo se, että Timo Tolkki & Timo Kotipelto -threadin pituus Imperiumin messulaudalla on tätä kirjoittaessa jo 90 sivun mittainen. Alunperin pelkäksi projektiksi tarkoitetusta Revolution Renaissancesta on leivottu toisella, Age of Aquarius -nimisellä levyllä täysiverinen bändi.
Näppäränä kitaristina tunnettua Timo Tolkkia täydentää nyt monikansallinen muusikkokööri, jonka kokemusta alalta ei sovi väheksyä. Laulupuolen hoitaa aiemmin ranskalaisesta Adagiosta tuttu brasilialainen Gus Monsanto, kun taas pattereiden takana häärii toinen brassi, Bruno Agra (Aquaria). Edellä mainitut ovat saaneet nimensä myös levyn biisikrediitteihin, joten aivan pelkästä Timo Tolkki Bandista ei RR:n kohdalla voitane enää puhua. Bassoa kantaa kunnialla kanadalainen Justin Biggs ja koskettimia naputtelee ihka aito jenkki, Mike Khalilov.
Yllätyksetön on se sana, jolla Revolution Renaissancen toista albumia voi parhaimmillaan kutsua. Erityisen mieleenpainuviksi ei bändin ilmoille loihtimia melodioita voi kutsua ja varsinkin levyn keskivaiheilla viihdytään laahaavan sinfoniahevin parissa eli kutakuinkin samoissa tunnelmissa kuin Stratovarius Elements-levyjensä aikana. Ensimmäisillä kuuntelukerroilla materiaali kuulostaa suhteellisen puuduttavalta, eikä varsinaisia ässäbiisejä yhdeksän biisin mittaisesta levystä erotu kuin korkeintaan kaksi.
Gus Monsanto on teknisesti pätevä vokalisti, jonka ääni on kuitenkin valitettavan väritön ja mitäänsanomaton. Vain Behind the Maskilla mies näyttää ilmaisunsa ärjympää puolta. Ehdotonta plussaa on kuitenkin se, ettei Monsanto kollegansa Timo Kotipellon tavoin sokella aivan yhtä karmeaa rallienglantia. Muut ulkomaan ihmeet eivät sitten esitä mitään tavallisuudesta poikkeavaa vaan ottavat paikkansa luontevasti kitaristisankarin taustamuusikkoina.
Useamman kuuntelukerran jälkeen vain levyn päättävä Into the Future aiheuttaa tuntuvia viboja. Siinä melkein kyynel kohoaa silmään, kun melodiasta tulee mieleen eräs herkkään lapsuuteen jäänyt animaatiopanda. Myöskään Sonata Arctican Victoria's Secret ei vertailukohtana ole kaukaa haettu, kunhan poljentoa hieman rauhoittaa. Lyriikatkin ovat kaikessa maailmaa syleilevässä naiiviudessaan niin ehtaa Tolkkia, että kyllä tämän tahdissa kelpaa olohuoneen lattialla laittaa ripaskaksi. Into the Future poislukien Revolution Renaissancen julistama vallankumous jää Age of Aquariuksella valitettavasti pelkäksi myrskyksi vesilasissa.
30.03.2009, Esko Juhola
Ja lopullinen biisilista:
01. Age Of Aquarius
02. Sins Of My Beloved
03. Ixion’s Wheel
04. Behind The Mask
05. Ghost Of Fallen Grace
06. Heart Of All
07. So She Wears Black
08. Kyrie Eleison
09. Into The Future
Kesto 47:41
