Oululaisen Random Mulletin uusin ja toivottavasti viimeinen omakustanne Infection vaati luojiensa mukaan "loputonta määrää verta, hikeä ja kyyneliä". Kahden vuoden kärsivällinen puurtaminen kannatti, sillä tuloksena on eheä ja ansiokas paketti teknisesti haastavaa ja eri musiikkigenrejä omaperäisesti ja tyylikkäästi sekoittavaa metallia.
Kirottu kriitikko, jolle luokittelu on niin luonteenomaista, voisi sanoa että heittäkää samaan soppaan Faith No More, Meshuggah, Devin Townsend ja John Zorn, niin saatte jotain Random Mulletin kaltaista. Silti kyseessä on täysin omaperäinen bändi, jonka musiikissa vaikutteet kuuluvat vain positiivisessa mielessä.
Muista muodikkaan matikkametallin edustajista ja eklektisistä tyylihyppelijöistä Random Mullet eroaa edukseen toimivien kontrastien vuoksi. Biiseissä on äärimmäistä rankkuutta, kulmikasta riffittelyä ja äijämäistä örinää, mutta myös tarttuvia laulumelodioita ja pop-elementtejä. Mikä tärkeintä, tämä tyylillinen monimuotoisuus ei jää vain itsetarkoitukselliseksi poukkoiluksi, vaan kaaos pysyy hyvin hyppysessä. Jokainen soittaja hoitaa oman reviirinsä suvereenisti. Biisit ovat polveilevuudestaan huolimatta toimivia ja rullaavia, mihin osasyynä on varmasti perusteellinen sovitustyö.
Random Mullet osoittaa, että omakustanne kannattaa puskea markkinoille silloin, kun se on viimeisen päälle hiottu ja materiaaliltaan edustava kokonaisuus, eikä vain puolivillainen "demo". Nyt useammankin levy-yhtiön luulisi ymmärtävän bändin potentiaalin päälle.
