Tulipahan festaroitua pari päivää taas. Oikeastaan parasta oli nähdä serkkua ja muutamaakin vanhaa kaveria, raatata huolella ja vaihtaa viimesimmät kuulumiset.
Musan suhteen Anthraxin peruuntumisesta aiheutuvaa vitutusta ei oikein mikään paikannut. Toni Wirtanen ja jopa Amojen Tomi Joutsen erehtyivät "vitsailemaan" jotain Anthraxin peruuntumisesta, ja mulle siitä toki vain lisää :curs: Eikö perkele rokkarinplantut osaa pitää päätään kiinni ja skulaa vaan skebaa tai laulaa jollottaa niitä ihan omia kipaleitaan? Köyhän miehen ruotsalais Danzig, eli Sparzanza oli skeidaa sen vähä, mitä kuulin ja Pain myös ihan turhaa kamaa, semmoista kevennettyä/popinnettua/vesitettyä Hypocrisya mun korviin, eli vähän kuin HIM tai miljoona muuta vastaavaa tyttöjen suosikki mukahevipändiä lievillä industrialmausteilla, joten :down: Joutais Tätgrenin Peterkin ryhdistäytyä ja tuutata taas levyllisen laatudödöä Hypocrisyn kanssa. Mutta taitaa olla kivempää paalata rahaa Painin avulla.
Napoleon Skullfukk ja Blake täyttivät korkeat odotukseni, heittivät perkeleen hyvät keikat. NapSkun nimi voi joitakuita ärsyttää, mutta jos tykkäätte death metallista ja paikalle satutte, niin tsekatkaapa. Jätkillä on vielä ekakin pitkäsoitto tulematta, eikä kai ikää liiemmin, mutta soittovarmuus on jo täysin paatuneen ammattilaisen tasoa, sekä esiintyminen energistä ja asenne sopivan iso livesoittoa varten.
Amot olivat Joutsenen typerää letkautusta ("Oliko Anthrax eilen hyvä?" :curs: :wall: ) lukuunottamatta yllättävän hyvä. Sanon yllättävän hyvä siksi, että jotenkin on jäänyt heistä velton vaisu kuva muutaman viime vuoden aikana. Semmoista väljähtänyttä kulutusheviä, ei sykähdytä. Qstock 2009 keikkansa oli kumminkin sieltä parhaasta päästä heiltä, ainakin mun korviin ja silmiin.
Olihan siellä taas muuan myönteinen yllätyskin. Sacred Crucifixilta en odottanut oikein mitään, mutta jopa olikin hyvä keikka ja mulle sopivaa musaa. Pääasiassa kyseessä oli ja on wanhan liiton kuolometalli ihan lievillä rässimausteilla, eli ei mahottoman nopiaa eikä kimuranttia, ei mitään soitinpornoilua. Mutta kun riffit ujuttautuivat niskaan ja jalan alle ja ukoilla oli asennetta ja meininkiä rutosti, niin munkin kaltainen wanha pieru vähän meinasi jo innostua. :D
Olipa muuten kotoinen meininki olla Oulusa taas pitkästä aikaa. Siellä kyllä meikäläinen viihtyy. Nohadraakaan ei voi millään enää nimittää känkkyläksi. Siisteys, palvelu ja ruoka oikeuttavat kyllä jo oikeaksi ravintolaksi ko paikkaa kutsumaan. Raattin massiivinen remppa pisti silmään. Näytti vähän kuin olisi pommitettu silpuksi koko alue ja nippanappa päästy uudelleenrakentamisen alulle vasta. Olin myös huomaavinani, että keskustan kaduilla oli yllättävän laajalti korvattu asvalttia mukulakivillä. Lienenkö ihan hakoteillä tämän huomioni kanssa? Veikkaan, että ainakin keskustan alueella autoilevat oululaiset manaavat tätä asiaa vuolaasti.