Noniin, levy on tuoreeltaan pyörinyt tuossa läppärissa ja ensimaistiaisia otettu kuullokkeilla.
PT on jäleen (vihdoin) lähtenyt uuteen suuntaan. Aikaisempi raskaan rokin vaikutus on ehkä hieman väistynyt takavasemmalle ja tilalle on tullut maalailevampia fiiliksiä. Paljolti varmasti Barbierin synien ansiosta. Toki tiukkaa riffittelyä rytmisektion tahdissa myös löytyy.
Levyn ensimmäinen osiohan on yksi kokonaisuus, kestoa melkein tunti. Tämä on ehkä se suurin ero viimelevytyksiin. Tietyllä tapaa välisoitoista tulee mieleen PT varhaistuotanto (tosin ei ehkä niin hapokasta tälläkertaa :D ). Tämä on kuitenkin ehkä se, mitä jotkut karsatavat. Pitkä biisi, välisoittoja yms "muka turhaa". Kaippa esim Cirde of manias:sta olisi saanut tapporiffeineen täysimittaisen kappaleenkin. Mutta, eipä PT ole tehnyt levyjä radiosoittoja silmälläpitäen.
Onhan se ymmärrettävää että kaikki ei pidä pitkistä biiseistä. Minä en niihin lukeudu (onnekseni tai harmikseni..) Meshuggahin Catch Thirtythree mm. on ehdotomia suosikkejani, vaikka moni pitää levyä jotenkin "välihommana" meselle. Odotukset siis on kovat. nyt on ruokatunti vierähtänyt mukavasti. Nyt jo on eittämättä selvää, että The Incident on minulle yksi vuoden tapahtuma musiikin saralla. Varmaankaan tämä ei tule olemaan se levy, joka useimmin levarissa pyörii. Tämä kaivetaan silloin esiin, kun on parituntia aikaa, rauhallinen fiilis ja haluaa kuulla hyvää ja keskittymistä vaativaa musiikkia.
2cd:tä en vielä ole kuunellukkaan.
.
Ehdottomasti yksi parhaimmista keikkakokemuksista allekirjoittaneelle.
