Polven tähystysleikkaus

[SivariKing]

Nyt kun olen pääsemässä revenneen kierukan takia polven tähystyleikkaukseen, niin aloin vähän epäröidä tätä juttua. Polveen ei satu, jos en tee kyykkyä, mutta toisaalta kyykyt jäävät luultavasti tekemättä, jos en mene leikkaukseen.

Miten teillä (jotka olette tossa operaatiossa olleet) toimi polvi sen jälkeen? Oliko voimat entisellään, vai kuihtuiko jalka? Entäs kivut, lähtivätkö ne kokonaan?

 

[Caicu]

Mulla leikattiin polvi aika tasan tarkkaan vuosi sitten. Löydettiin irtonaista kamaa sieltä sisältä, joten se "kikkara" piti sieltä saada pois (se oli sellainen kurkkupastillin kokoinen ja muotoinen luunpala). Eli mitään kierukkaongelmaa mulla ei siis ollut.

Parisen viikkoa tuli sairaslomaa. Kepit annettiin mukaan kotiin, mutta jätin ne narikkaan heti seuraavana päivänä. Pari ekaa päivää meni tottakai varovasti hissun kissun: pientä liikettä halusin pitää yllä, ja sellaiset oli ohjeetkin. Eli sairaalasta sai mukaan jumppaohjeet. Lisäksi esim. telkkaria katsellessa pumppasin sillai nilkkaa liikuttelemalla jne. Muistan, että leikkausta seuraavana päivänä tein jo pieniä vetreyttäviä 10-15 min kävelyitä. Ihan hitaasti tottakai.

Toipuminen oli ihan supernopeaa. Kävin siitä leikkauksesta parin kuukauden päästä fyssarin ns. jälkitarkastuksessa, ja hän oli ihan ihmeissään toipumisvauhdistani. Tuo toipuminen on varmasti tosi yksilöllistä - riippuen varmasti ihan siitäkin, että mitä siellä polvessa ollaan ronkittu. Mietin tässä, että koskakohan mahdoin salille mennä ekaa kertaa leikkauksen jälkeen, ja muistaakseni se oli jotain alle kaksi viikkoa. Tottakai varovasti aluksi, mutta siitä se sitten lähti.

Nyt vuosi leikkauksen jälkeen polvi on tosi hyvä. Ei mulla sellaista vaihtoehtoa olisi edes ollutkaan, ettenkö olisi leikkaukseen mennyt. Kaikkea pystyy urheilumielessä tekemään, eikä mikään ole kiellettyä. Lähinnä vaan jossain arjen kotiaskareissa huomaa joitain pieniä asioita. Esim. jos kontallaan jotain siivoushommia tekee, niin on vähän jotenkin hankalaa olla sillä tavalla ihan täyskyykyssä lattialla. Kipuja ei siis ole lainkaan, mutta kyllä tuollaisissa edellä mainituissa asennoissa huomaa, että polvessa on jotain tehty. Sitä voisi ehkä kuvailla, että se ei ole ihan niin fleksiibeli kuin tuo terve polvi. Mutta tosiaan mitään salihommia tai muita liikuntaharrastuksia ei haittaa pätkääkään. Muistona ainoastaan arvet niistä rei'istä, mutta ne eivät mua haittaa.

Mutta kuten kerroin, mulla ei kierukassa ollut mitään, joten en osaa sanoa, onko siinä toipumismielessä sitten jotain erityispiirteitä.

 

[SivariKing]

Mulla leikattiin polvi aika tasan tarkkaan vuosi sitten. Löydettiin irtonaista kamaa sieltä sisältä, joten se "kikkara" piti sieltä saada pois (se oli sellainen kurkkupastillin kokoinen ja muotoinen luunpala). Eli mitään kierukkaongelmaa mulla ei siis ollut.

Parisen viikkoa tuli sairaslomaa. Kepit annettiin mukaan kotiin, mutta jätin ne narikkaan heti seuraavana päivänä. Pari ekaa päivää meni tottakai varovasti hissun kissun: pientä liikettä halusin pitää yllä, ja sellaiset oli ohjeetkin. Eli sairaalasta sai mukaan jumppaohjeet. Lisäksi esim. telkkaria katsellessa pumppasin sillai nilkkaa liikuttelemalla jne. Muistan, että leikkausta seuraavana päivänä tein jo pieniä vetreyttäviä 10-15 min kävelyitä. Ihan hitaasti tottakai.

Toipuminen oli ihan supernopeaa. Kävin siitä leikkauksesta parin kuukauden päästä fyssarin ns. jälkitarkastuksessa, ja hän oli ihan ihmeissään toipumisvauhdistani. Tuo toipuminen on varmasti tosi yksilöllistä - riippuen varmasti ihan siitäkin, että mitä siellä polvessa ollaan ronkittu. Mietin tässä, että koskakohan mahdoin salille mennä ekaa kertaa leikkauksen jälkeen, ja muistaakseni se oli jotain alle kaksi viikkoa. Tottakai varovasti aluksi, mutta siitä se sitten lähti.

Nyt vuosi leikkauksen jälkeen polvi on tosi hyvä. Ei mulla sellaista vaihtoehtoa olisi edes ollutkaan, ettenkö olisi leikkaukseen mennyt. Kaikkea pystyy urheilumielessä tekemään, eikä mikään ole kiellettyä. Lähinnä vaan jossain arjen kotiaskareissa huomaa joitain pieniä asioita. Esim. jos kontallaan jotain siivoushommia tekee, niin on vähän jotenkin hankalaa olla sillä tavalla ihan täyskyykyssä lattialla. Kipuja ei siis ole lainkaan, mutta kyllä tuollaisissa edellä mainituissa asennoissa huomaa, että polvessa on jotain tehty. Sitä voisi ehkä kuvailla, että se ei ole ihan niin fleksiibeli kuin tuo terve polvi. Mutta tosiaan mitään salihommia tai muita liikuntaharrastuksia ei haittaa pätkääkään. Muistona ainoastaan arvet niistä rei'istä, mutta ne eivät mua haittaa.
Mutta kuten kerroin, mulla ei kierukassa ollut mitään, joten en osaa sanoa, onko siinä toipumismielessä sitten jotain erityispiirteitä.

Kuulostaa aika samalta, mitä polvileikkauksessa ollut kaveri kertoi. Eli että toipuminen oli tosi nopeaa, eikä polvessa tuntunut olevan suurempaa häikkää leikkauksen jälkeen. Kai se pitää sitten sinne mennä, kun vaiva tuskin paranee itsestään. Lähinnä tällä hetkellä v******a, että vaikka toi polvi olisi varmaan ollut aika simppeli juttu hoitaa leikkauksella saman tien, kun se reilu puoli vuotta sitten alkoi oireilemaan tosissaan, niin näin se aika on vaan mennyt. Olisi pitänyt toimia heti, ja nimenomaan yksityisen sektorin kautta. Terveyskeskuslääkärit eivät tunne tämän tyylisiä vammoja, ja lopputulos on yleensä, että buranaa määrätään ihan kaikkeen.

Kun nyt pääsin vauhtiin, niin avaudun lisää. Vasen kylki revähti jotenkin viikko sitten, eikä edelleenkään pysty esim. leukoja vetämään, ilman että sattuu ihan pirusti. Onko jengillä tällaisesta kokemusta?

Kiitos vastauksesta!

 

[Lostedt 61#]

Eipä tuommoinen tähystysleikkaus kauheasti aseta takapakkia saliharrastuksella ainoa mikä siinä on se leikkaukseen odottaminen jolloin lihakset jaloista kuihtuu, nyt noin 2 kk tähystyksestä (ulkoinen ja sisäinen kierukka revennyt) olen pikkuhiljaa 2,5 kg per treeni lisännyt painoa kyykkyyn ja maastavetoon ja tällä hetkellä teen 87,5 kg alle kisasyvyyden kyykkyjä ja 137,5 kg maastavetoa ja siis varmasti voisi tehdä isommillakin mutta eipä tässä kiire ole pikkuhiljaa vainhoihin romuihin takaisin (130/200)

 

[Bret]

Itselläni leikattiin oikean polven kierukan takasarvi syyskuussa 2010, täydessä kunnossa polvi oli helmikuussa. Ikväintä tässä vaan oli, että vamma leikattiin 1,5 vuotta siitä, kun se ensi kerran pamahti. Aluksi vakuuteltiin, että polvi kyllä kuntoutuu, kun annat olla, ja niin luulin sen kuntoutuneen. Sitten se pamahti uudelleen 2010, kun revennyt takasarvi lukotti polvilumpiota aina silloin tällöin, aloin epäillä asiaa ja tein uudestaan sairaalarundin. Tällä kertaa ortopedi kertoi magneettikuvista, että repeämä on pakko leikata. Niin pitkä kierre saatiin onneksi päätökseen.

Pystyin polvella kävelemään ilman keppejä jo noin 1,5 viikon jälkeen leikkauksesta. Kuitenkin polven saaminen juoksukuntoon kesti aika kauan, sillä leikkauskohta oli tärähdyksistä arka ja se oireili sillein, että en vaan pitkään uskaltanut ruveta sitä kunnolla rasittamaan. Itse puhunkin vain tärähdyksistä, voimaharjoittelussa raajoille suuntautuva paine on rasitukseltaan erilaista. Itselläni oli tosin tuohon aikaan muita ongelmia kehossa, jotka estivät tuohon aikaan esimerkiksi jalkakyykyn tekemisen kokonaan.

Olen ihan tyytyväinen, että tajusin olla varovainen, sillä aiemmista vammoista tiesin, kuinka turhauttavaa se on, kun vamman paraneminen pitkittyy. Kannattaa ottaa rauhallisesti ja kokeilla varovaisesti aste asteelta miten polvi kestää. Mielummin viikko liikaa lepoa, kuin viikko liian vähän.