Imperiumin arvostelu:
( 7- )
Pääosin Pink Cream 69:n musikanteista (Dennis Ward, Kosta Zafiriou ja Uwe Reitenauer) koostuva tuottajatiimi on lyönyt tassunsa yhteen toistamiseen Place Vendome -projektin merkeissä. Samainen saksalaispartio rakentaa myös Rainbow-ikoni Joe Lynn Turneriin keskittyvän Sunstorm -projektin albumit mutta Austerlitzin taistelun muistomerkin aukiosta nimensä lainannutta Place Vendomea tähdittää Helloween-historiastaan tunnettu Michael Kiske.
Projektin kakkosalbumille Streets Of Fire on syntynyt kappaleita mm. aikanaan Sinergyssäkin kääntymässä käyneen rumpali Ronny Milianowiczin (Saint Deamon, Dionysus) ja Robert Sallin (Work of Art, W.E.T) kirjoittamina. Onpa keitokseen livahtanut myös suomalaiskapusta, sillä biisit Dancer, Changes, Believer ja nimikkoralli Streets of Fire ovat Leveragen Torsti Spoofin käsialaa. Token veisut eivät ainakaan kalpene säveltäjäkollegojen rinnalla, sillä Spoofin kynäilemät veisut tarjoavat omituisen melankoliseksi valahtaneen albumin kaikki eloisammat hetket. Hauskana ja heti korvaan tarttuvana tuokiokuvana Spoofin veisuista on ihan pakko mainita sonatamaisesti alkavan nimikkobiisin kolmen ja puolen minuutin kohdalla alkava rempseä Hotel California -tovi.
Lauluvastuullinen Michi Kiske hoitaa hommansa - totta kai - komeasti ja eksentrisen vokalistin edesottamuksia seuraaville Streets Of Fire onkin varmasti hintansa arvoinen hankinta. Omat tuntemukseni levyn tasokkuudesta sen sijaan ovat kaksijakoiset...
Vaikka biisejä onkin ollut kirjoittamassa koko joukko sointuseppiä, hyvin ovat PC69-äijät, Vanden Plasin Günther Werno apunaan, langat käsissään pitäneet sillä levy ei kärsi mainittavasta hajanaisuudesta vaan linjana pysyy pehmoinen ja siloiteltu eurooppalaistyylinen supermelodinen hardrock. Huonoimmillaan, ikävästi peräkkäin sijoitettujen flegmaattisten Follow Men ja Set Me Freen aikana levyssä on ikävä tyhjänkäynnin maku. Myös Valerie (The Truth Is In Your Eyes) on tyrmistyttävää Toto-sontaa, jonka levylle pääsemistä pitää hieman ihmetellä. Parhaimmillaan levy on Spoofin viriilien biisien lisäksi Surrender Your Soulin easy listening -radiorockissa ja I'd Die For Youn mahtipontisessa "Coverdale laulaa Van Halenia" -tyyppisessä finaalissa.
, mutta kokonaisuutena - kuten hard rock nykyään liiankin usein - parhaimmillaan Streets Of Fire tarjoilee ihan onnistunutta, joskin kovin helposti ennustettavaa hardrock-viihdettä, ei niin kovin ihmeellistä, jos toki ei erityisen epäonnistunuttakaan. Enimmäkseen harmillisen samantekevää vain. Spoofista ja Kiskestä huolimatta.
19.02.2009, Mape Ollila
