Peilistä on apua treenissä!

[Nadesha]

(En löytänyt söötsillä vanhaa treadia aiheesta... )

Niin, meninpä sitten kesälomalaisena "kaupalliselle" salilleni pitkästä aikaa. Lomaan asti olin tahkonnut mm kaikki jalkatreenini työpaikan "äijäsalilla", joka on pieni ja hikinen ja peilitön... ja lomallahan ei työpaikalle mennä, ei edes salille ;)

Olen päässyt kyykyn makuun oikeastaan vasta puolisen vuotta sitten, ja tehnyt sitä vapaalla tangolla telineessä, varovasti tekniikkaa hakien (heh, maksimit taitaa olla kokonaista 60 kg...) Muutama "body-guru" on kyllä kehunut, että tekniikka on hyvä ja turvallisen näköinen, mutta itsestä se välillä tuntuu semmoselta vaappumiselta :D

No niin, asiaan: tänään astelin kyykkäämään peilin eteen ja voi taivas miten hienolta ja helpolta tuntui, kun näki miten syvälle sitä sitten meneekään, onko selkä oikein, pysyykö tasapaino jne.

Olen ajatellut vähän että pah, mitä sitä itteensä peilailemaan, mutta nyt todella huomasin miten valtavasti siitä peilistä onkaan hyötyä! Joten katselkaapa rohkeasti itseänne peilistä kun teette kovaa sarjaa!

 

[Manti78]

Joo, kyl oon kans ite huomannu et peileistä on apua kyykätessä ja muissakin liikkeissä.:thumbs: :thumbs:

 

[tintula]

Tottahan tuo Välil vaan tuntuu et jotkut pitää mua ihan narsistina siel salil, muttaku se vaan on kivempi itelle et ees välil vilkasee peilist, et liikerata menee justoikein ja näin.

 

[pikkukirppu]

Tuo on niin totta. Nyt kun on liikeratoja tottunut peilin kanssa hiomaan, niin on vaikea treenata ilman peiliä. Toisaalta joskus tekisi hyvää tehdä ainakin kevyttä sarjaa ilman peiliä niin aivot-lihas-akselia saisi kehitettyä eri tavalla. Ikäänkuin ajatuksella, että kropan asento- ja liikemuisti kehittyy eri tavalla kun näköaisti ei koko ajan ohjaile. Toisaalta että tuo liikemuisti kehittyy oikeaksi, tarvitaan näköaistin antamaa signaalia oikeista liikeradoista. Eli peilin kanssa kovaa ja välillä kevyesti ilman, siinä mun kultainen ajatus tästä pitkästä tarinasta

 

[Gillyanne]

Peilistä voi olla alkuun hyötyä, mutta ajan myötä siitä kyllä kannattaisi IMO opetella pois. Tämä siksi, että jos esim. kyykätessään tuijottaa peiliin, on siinä ensinnäkin niska väärässä asennossa (optimaalista olisi nimittäin katsoa kyykätessään yläviistoon), ja toisaalta se peiliin tuijottaminen voi myös häiritä itse suoritukseen keskittymistä (mikä taas voi raskaissa sarjoissa olla jopa vaarallista).

Hyvä renki, mutta surkea isäntä siis, peili treenatessa nimittäin

 

[Go-Diva]

Mulle on ollut peilistä suurta apua sjmv:n kanssa. Selän suorana pitäminen oli alkuun haasteellista. Nyt kun olen jo oppinut tekniikan ja lihakset muistavat, en enää tarvitse peiliä. Joskus olen kyllä tarkistanut, että tekniikka pysyy edelleen kasassa.

 

[MerZi]

Mulle on ollut peilistä suurta apua sjmv:n kanssa. Selän suorana pitäminen oli alkuun haasteellista. Nyt kun olen jo oppinut tekniikan ja lihakset muistavat, en enää tarvitse peiliä. Joskus olen kyllä tarkistanut, että tekniikka pysyy edelleen kasassa.

Juuri tuon samaisen liikkeen oikeaan suoritustekniikkaan hakemiseen tarvitsin pitkään peiliä. Mullakin selkä meinasi aina notkahtaa, sittemmin olen (kai) oppinut mavettamaan ilman peiliäkin.

Gillyn kanssa olen kyllä samaa mieltä siitä, että peiliin ei ole hyvä tukeutua kokonaan vaan oikeat suoritustekniikat tulisi sisäistää niin, että ne osaa tehdä myös peiliin tuijottamatta.

 

[Nadesha]

Todellakin toki samaa mieltä, että peiliin ei pidä tukeutua... Mulle se vain oli sellainen ahaa-elämys ja "uskonvahvistus" nähdä kerrankin se kyykky peilistä, kun olin opetellut sen <b>täysin ilman</b> peiliä ja mielestäni saanut tekniikan jota kuinkin kohilleen. Sellanen jepulis-fiilis, että oho, toihan näytti ihan oikeelta kyykkäämiseltä eikä vaappuvalta pyllistykseltä :-)

... ja kivahan se on peilin kautta bongailla vaivihkaa komeita punttiukkoja

 

[Pikkupapu]

Tottahan tuo Välil vaan tuntuu et jotkut pitää mua ihan narsistina siel salil, muttaku se vaan on kivempi itelle et ees välil vilkasee peilist, et liikerata menee justoikein ja näin.

Sama homma. Ja ilman peiliä tuntuu mahdottomalta treenata. Tai ei sentään mahdottomalta, mutta ilman peiliä treenauksesta menee huimasti voltteja jo ihan vaan kehon liikkeiden ja tuntemuksen tunnustelun keskittymiseen. Toisaalta, kuten jo todettukin, on hyvä silloin tällöin keskittyäkin siihen kroppansa kuuntelemiseen.

Aina jumpassakin pyrkii mielellään paikkaan, josta näkee itsensä peilistä, mieluiten edestä, mutta sivulta myös. Oikeanlaisella tekniikalla saa jo paljon aikaiseksi, ja siitä ei haluaisi tinkiä. Myös esim. jumpilla, kuten BodyCombatissa on mielekästä, kun "näkee vastustajansa" peilistä. ;)