• Rekisteröidy ja osallistu keskusteluun. SHABOOM

Parisuhteesta eroaminen

Liittynyt
8.3.2012
Viestejä
4 734
Vaikka järjellä ymmärrän, ettei olekaan mun syy hänen valintansa. Pariterapiassa asiaa puitiin lähes vuosi ja siitä oli ainakin se hyöty, että ymmärsin mielestäni aika hyvin taustat hänen käytökselleen. Mutta tosiaan pitäisi ehkä ymmärtää, että mun ei tarvitse joko vihata häntä tai sitten nähdä jotenkin äärimmäisen hyvänä tyyppinä.
"Hänen valintansa" on avainsanat tässä. Valintojen taustalta voi aina löytyä kaikenlaista, mutta se ei poista sitä että valinta se on silti. Mikään hankaluus tai vaikeus elämässä ei pakota ketään pitämään vuosikausia useita sivusuhteita ja valehtelemaan niistä. Kukaan hyvä tyyppi ei joudu tahtomattamaan valitsemaan niin, koska lapsuus tai koska hankala äitisuhde tai koska exä petti. Mutta ei sun silti tarvitse ketään vihata, koska se on vaan sulle itselles kuluttavaa. Ei sun myöskään tarvi pitää sitä äärimmäisen hyvänä tyyppinä, ensinnäkään koska se ei ole, ja toisekseen koska sekin on sulle itselles kuluttavaa. Ei äärimmäsen hyvät tyypit harrasta vuosikausia sivusuhteita. Lapsien kannaltakin on ihan riittävää että pidät häntä hyvänä tai ainakin ihan ok isänä, ei sun muissa suhteissa tarvi ajatella hänestä sen ihmeempää.

En tiiä, tossa suhteessa koin, että rakastin hitosti ja samalla mulla oli kumppani tukena arjessa ja myös se ystävä. Nyt sitten taas tuntuu, kun on yrittänyt ihmisiä treffailla, että ei osaa tuntea yhtään mitään. Että kaippa sitten, kun on toipunut, niin osaa taas rakastaa hitosti ja jakaa elämäänsä jonkun kanssa?
Toisaalta ehkä sun ex ei myöskään heti treffaillessa ollut se luotettava arjen kumppani ja läheinen ystävä, vaan ehkä se kumppanuus rakentui hiljalleen? Et varmasti tule löytämään ketään jonka kanssa voisit jatkaa siitä mihin eksän kanssa jäit, vaan sun pitäis antaa uudelle ihmisille tilaa aloittaa puhtaalta pöydältä ja sietää sitä alun vierautta ja epävarmuutta, joka on ihan normaalia uudelle suhteelle. Pitkän suhteen parhaita puolia on muun hyvän ohella just se me-henki ja arjen kumppanuus, mut se on jotain jonka voi saada vasta pitkässä suhteessa. Se ei välttämättä tee vielä uudesta suhteesta huonompaa, se on vaan suhde jossa se arjen kumppanuus ei vielä oo ehtinyt muodostua.
Mulle tuli. Osaan vieläkin kertoa päivämäärän, jolloin mulle yhtäkkiä paljastui hirveä määrä skeidaa. Tätä ennen ajattelin, että mulla on maailman ihanin mies ja koin, että oon ihan todella onnellinen ja tyytyväinen parisuhteeseeni. Toki en pitänyt miestä täydellisenä, jottei nyt tuu semmosta kuvaa. Mutta tavallaan koko kuva siitä ihmisestä romuttui päivässä. Vaikka nyt jälkikäteen on osannut nähdä ne hyvät puolet jälleen, mutta se alkuperäinen kuva on kuitenkin täysin muuttunut.
Ootko miettinyt onko se alkuperäinen kuva on muuttunut siksi koska se ei ollut oikea kuva siitä ihmisestä, ja onko tää nykyinen kuva itse asiassa tarkempi? On hyvä että muistat myös ne hyvät puolet, mutta ne ei nollaa niitä huonoja. Eikä ne huonot nollaa niitä hyviä. Kukaan ei tosiaan oo täydellinen ja kaikissa on huonojakin puolia, mut se on ihan ok ajatella että toisissa ne huonot puolet on vähän huonompia kuin joidenkin toisten huonot puolet. Ja sillon se on ihan ok ajatella että ne huonot puolet on niin isoja, että vaikka tiedostaa ne hyvätkin, lopputulemana ei silti oo mikään kovin häävi tyyppi.

Jos susta tuntuu ettet ihan vielä oo valmis mihinkään uuteen juttuun, se on ihan ok. Hyvä että tiedostat sen. Mut ei sen tarvi tarkottaa ettetkö ikinä ois, se vaan ottaa vielä vähän aikaa.
 
Liittynyt
29.1.2012
Viestejä
3 708
Kaupunki
Helsinki
Tämä on mun mielestä tosi kypsä ajatusmalli ja ihan samaan pyrin itse. Me voidaan omalla käytöksellämme ja sanavalinnoillamme vaikuttaa ihan hirveästi siihen, kuinka lapsi kokee toisen vanhemman. Varsinkin jos olet lähivanhempi, kuten minä olen. Mä en todellakaan halua lapsen näkevän vihaa ja katkeruutta, tai pohtivan mielessään miten isä on satuttanut äitiä, tai päinvastoin.
Mä olin pitkän aikaa tosi vihainen eksälle. En kuitenkaan ole koskaan tuonut sitä lapsen kuullen esille. Koin äärimmäisen epäreiluna sen, että toinen perseilee ja sen jälkeen välien sivistyneinä pitäminen jää mun vastuulle. Missä se kypsyys, mitä multa vaaditaan, oli silloin, kun eksällä oli niitä valintoja käsillä? On paskin temppu ikinä pettää ja valehdella ja sen jälkeen vedota yhteiseen lapseen, että toivottavasti välit pysyy asiallisena. o_O Mutta loppujen lopuksi pitää hyväksyä se, että tästä jutusta ei saa oikeudenmukaista ja jatkossa voi joko murehtia sitä tai rakentaa itselleen uutta elämää. Se vihaisuus kuitenkin vain kuluttaa sua itseään.

Toisaalta ehkä sun ex ei myöskään heti treffaillessa ollut se luotettava arjen kumppani ja läheinen ystävä, vaan ehkä se kumppanuus rakentui hiljalleen? Et varmasti tule löytämään ketään jonka kanssa voisit jatkaa siitä mihin eksän kanssa jäit, vaan sun pitäis antaa uudelle ihmisille tilaa aloittaa puhtaalta pöydältä ja sietää sitä alun vierautta ja epävarmuutta, joka on ihan normaalia uudelle suhteelle. Pitkän suhteen parhaita puolia on muun hyvän ohella just se me-henki ja arjen kumppanuus, mut se on jotain jonka voi saada vasta pitkässä suhteessa. Se ei välttämättä tee vielä uudesta suhteesta huonompaa, se on vaan suhde jossa se arjen kumppanuus ei vielä oo ehtinyt muodostua.
Toi on hyvä pointti! Pitää antaa suhteen jälkeen sen verran aikaa, että se uusi ihminen ei ole vaan täyttämässä sen entisen jättämää tyhjiötä. Se on ihan uuden muotoinen palikka ja tuskin sopii vanhaan koloon. Myöskin kannattaa deittailla silloin, kun uudet ihmiset tuntuvat kiinnostavilta. Aluksi sitä saattaa olla vähän turhan tarvitseva ja juurikin täyttämässä sitä tyhjää paikkaa elämässä, joka tuntuu oudolta kuin irronnut hammas. Mulla oli vähän turhan kiire eron jälkeen todistaa, että olin kunnossa.
 
Liittynyt
29.1.2017
Viestejä
56
Kaupunki
Helsinki
Ootko miettinyt onko se alkuperäinen kuva on muuttunut siksi koska se ei ollut oikea kuva siitä ihmisestä, ja onko tää nykyinen kuva itse asiassa tarkempi?
Joo alkuperäinen kuva ei todellakaan ole oikea ja en tällä hetkellä edes koe tuntevani koko ihmistä kauhean hyvin enkä ikinä tuntenut. Sen verran oli sitä kaksoiselämää, että mun on vieläkin vaikea miettiä, mikä oli totta ja mikä ei.

Jos susta tuntuu ettet ihan vielä oo valmis mihinkään uuteen juttuun, se on ihan ok. Hyvä että tiedostat sen. Mut ei sen tarvi tarkottaa ettetkö ikinä ois, se vaan ottaa vielä vähän aikaa.
Toi on hyvä pointti! Pitää antaa suhteen jälkeen sen verran aikaa, että se uusi ihminen ei ole vaan täyttämässä sen entisen jättämää tyhjiötä. Se on ihan uuden muotoinen palikka ja tuskin sopii vanhaan koloon. Myöskin kannattaa deittailla silloin, kun uudet ihmiset tuntuvat kiinnostavilta. Aluksi sitä saattaa olla vähän turhan tarvitseva ja juurikin täyttämässä sitä tyhjää paikkaa elämässä, joka tuntuu oudolta kuin irronnut hammas. Mulla oli vähän turhan kiire eron jälkeen todistaa, että olin kunnossa.
Joo tällä hetkellä on varmasti parempi ihan rauhassa ottaa happea vielä ja keskittyä rakentamaan omaa elämää paremmalle tolalle.
 
Liittynyt
7.1.2004
Viestejä
13 094
Jos tekstarilla jättäminen on hyi-hyi, niin mitä tykkäisitte semmosesta että toinen lähtee esim raveihin eikä tule enää takaisin?
 

Delgado

Base animal
Liittynyt
9.1.2010
Viestejä
12 947
Ikä
35
Jos mieheni sanoisi olevansa menossa raveihin, niin mulla heräisi siitä kyllä asap epäilykset, että nyt on jotain vilunkia meneillään.

Mutta jos olisi aivan karmaiseva parisuhde, josta haluaisi erota mutta homma on mennyt syystä tai toisesta vatuloimiseksi, niin tuollainen tuhkana tuuleen häviäminen varmaan voisi olla sikäli helpottavaa (jätetyn näkökulmasta), että säästyisi siltä suhteen päättymisen draamalta ja toivon mukaan kaikilta kostotoimenpiteiltä ja vainoamisilta, joita voi kohdata, jos itse olisikin jättäjä. Kunhan tässä nyt siis koitan nähdä asiassa positiivisia puolia...
 
Liittynyt
1.11.2009
Viestejä
1 719
Itsellä alkaa jo olla hyvä olo, libido ja miesvoimat palanneet, huomaa jo että naisia ja elämää on maailma täynnä. Pari viikkoa meni tässä mieli maissa.
Naiset ovat elämän suola ja panostakaa miehet naisiin, se kyllä tulee aikanaan sattumaan ja päättyy, mikään ei ole ikuista. Mutta täysillä eläminen ja heittäytyminen antaa paljon enemmän kuin hissuttelu ja pelko.
 
Liittynyt
30.3.2014
Viestejä
9 326
Alla olevassa linkissä vähän laveammin ilmaistuna se, mikä eroamisessa esimerkiksi tolla Karalahdella on varmaankin ollut ylivoimainen tehtävä. Muutoin en keksi miksi kukaan lopettaisi ihmissuhdetta ilmoittamalla vaan lähtevänsä raveihin, hyppäämällä punkkaan naisen kanssa, johon on jo valmiiksi ihastunut, ja jättää asuntolaina & muut perheellisen velvollisuudet vaimonsa harteille loppuelämäksi.

Sisältö lyhyesti: Kerro huonot uutiset suoraan, ilman sokerikuorrutuksia. "Meidän täytyy jutella" on ihan hyvä aloitus. Ton jälkeen varautuisin vielä kysymyksiin, joihin pyrkisin vastailemaan parhaani mukaan. Oisin kuitenkin eroa miettiessäni läpikäynyt ne samat kysymykset itseni kanssa, ja itseäni nyt mietityttävät kysymykset varmaan liittyisivätkin jo jatkoon: mitä tehdä asuntolainalle, miten lasten kanssa, miten turvata lasten ja esim.isovanhempien suhteen jatkuminen erosta huolimatta yms.

Kun noita kysymyksiä ollaan jonkin aikaa pureskeltu, ei mun olisi enää edes pakko raportoida raveihin menoistani. Joten raveihin menon sijaan eroilmoituksen rakentelisin mielummin jotensakin näin:

https://www.medicalnewstoday.com/articles/319676.php?utm_campaign=trueAnthem%3A+Trending+Content&utm_content=59d8e03904d3013dfc7cc134&utm_medium=trueAnthem&utm_source=facebook
 
Liittynyt
10.10.2017
Viestejä
1
Tää on tosi hyvä ketju, tullut lähes kaikki sivut plärättyä kaiken keskellä. Hieman reilu viiden vuoden suhde tuli virallisesti päätöksen tuossa vähän päälle viikko sitten. Minä nyt 28-vuotias, ex 25-vuotias. Muutamia omakohtaisia huomioita;

- Töitä on tehtävä parisuhteen eteen, sitä on jatkuvasti huollettava ja hoidettava. Etenkin, mitä pidemmälle suhde jatkuu. Isoja ongelmia seuraa, jos asioiden antaa mennä omalla painollaan niihin puuttumatta. Jos ei osaa, niin hankittava ulkopuolista jeesiä. Itsestäänselvyys, mutta molemmille ensimmäinen näin pitkä parisuhde ja me ei osattu.

- Puhukaa, puhukaa, puhukaa. Ajoissa. Menee pitkälti edelliseen kohtaan. Tärkeää myös opetella riitelemään ilman, että se menee loukkaamiseksi ja loukkaantumiseksi ja sitä kautta lukkiintumiseksi.

- Liian tiivis symbioottinen, toisistaan riippuvainen parisuhde on myrkkyä. Aito läsnäolo ja huomiointi sekä intohimo ja seksi kärsii, suhde herkästi muuttuu liian kaverilliseksi, kun toisen naama on edessä jatkuvasti ja tekee kaiken yhdessä. Onnellisuus tultava kuitenkin aina ensisijaisesti itsestä. Tukahdutettiin parisuhde typeryydellämme. En hylännyt ystäviäni, mutta omista mielenkiinnonkohteista olisi voinut molemmat pitää paremmin kiinni.

- Etäisyys voi auttaa näkemään suhteen ongelmia. Meillä ainakin tiedostettiin ongelmiemme syyt vasta, kun saimme hieman etäisyyttä. Jotenkin siinä parisuhdekuplan sisällä ongelmien syiden löytäminen oli vaikeeta etenkin, kun kommunikaatio tökki. Valitettavasti oli vaan myöhäistä, vaikkakin eron hetkellä kommunikoimme ihan älyttömän hyvin eikä mitään jäänyt epäselväksi. Ehkä pelko oli siinä vaiheessa poissa ja siksi oli helpompaa.

- Etäsuhteissa (lyhyt Suomensisäinen) on hyviäkin puolia – oma elämä säilyi paremmin ja toista nähdessä huomiointi ja läsnäolo ynnämuu oli aivan eri tasolla, toisen näki myös seksuaalisemmin aina pienen erossaolon jälkeen. Nää ois pitäny saada vaan tuotua myös yhdessä asumisen arkeen...

- Suhteen oltava vakaalla pohjalla ennen vaihtokautta/-vuotta + tauot on pääosin perseestä. Tauon aikana tapahtuvat asiat, joita oli molemmilla, eivät suhteen loppumiseen vaikuttaneet, mutta typerää pelleilyä se oli silti. Opetti se ainakin exälle sen, ettei se sinkkuilu nyt mitään kovin hohdokasta ole + tuo etäisyysasia.

Erottiin erittäin hyvissä väleissä ilman epäselvyyksiä, mikä on oikein hyvä asia. Yllä olevat varmaan aika yleisiä ensimmäisen pitkän parisuhteen ongelmia. Osaanpahan tehdä asioita toisin seuraavassa! Luulen, että monet tarvitsevat ainakin yhden pitkän, ''epäonnistuneen'' parisuhteen, jotta osaa toimia omalta osaltaan paremmin seuraavissa. Ylipäätään parisuhteeseen, hyvään ja pitkään sellaiseen päätyminen edellyttää niin hemmetin monta yhteenosuvaa palasta, että sellaisesta kannattaa kyllä yleensä kynsin ja hampain pitää kiinni! No, nyt tultiin vain umpikujaan kaiken suhteen. Eron jälkeen on sopiva balanssi yksin olemisen ja ystävien seurassa olemisen sekä harrastuksien suhteen toiminut hyvin – onni on omata runsaasti helvetin hyviä ystäviä ja saada puhua suu puhtaaksi. Sunnuntait on muuten aivan perseestä! Libido on vielä syväjäässä – kohta pitää jo varmaan huolestua, kun muna on lähestulkoon kaivautunut persreikään!

Tsemii kaikille kohtalontovereille!
 
Liittynyt
5.5.2004
Viestejä
2 779
J
Mutta jos olisi aivan karmaiseva parisuhde, josta haluaisi erota mutta homma on mennyt syystä tai toisesta vatuloimiseksi, niin tuollainen tuhkana tuuleen häviäminen varmaan voisi olla sikäli helpottavaa (jätetyn näkökulmasta), että säästyisi siltä suhteen päättymisen draamalta ja toivon mukaan kaikilta kostotoimenpiteiltä ja vainoamisilta, joita voi kohdata, jos itse olisikin jättäjä. Kunhan tässä nyt siis koitan nähdä asiassa positiivisia puolia...
Harvoin muistaakseni samoja kantoja otetaan, mutta tuo on turhankin todennäköisesti vielä todellinen keissi jolta on vältytty.
Pimppi- ja pippelihommissa ihmiset menee huumeita ja rahaakin tyhmemmäksi.
 
Ylös