• Rekisteröidy ja osallistu keskusteluun. SHABOOM

Parisuhteesta eroaminen

Liittynyt
22.3.2004
Viestejä
198
Ikä
37
Välit poikki ja uutta autoa/pyörää kehiin. Ei niistä kaveri hommista yms. jeesusteluista mitään tule, yleensä viimestään siihen lopahtaa sekin kun toinen alkaa seurustelemaan uudemman kerran... Onhan se ero aina pieni kulttuurishokki kun esim. meikäläisen tapauksessa viitisen vuotta tottu siihen että joku pyörii nurkissa, mutta kun pääsi siitä "tyhjästä" olosta eroon ja alko tajuamaan että tässähän perkele saa tehä mitä haluaa niin oikeestaan täytyy olla vaan tyytyväinen, mieluummin yksin kun paskassa suhteessa, joka muuten voi olla uskomattoman stressaavaa...
 
Liittynyt
19.10.2004
Viestejä
13 208
Ikä
33
Mulla tuli eksän kanssa vaikee ja raastava ero. Kun "vihat" oli laantuneet, sovittiin että ollaan kavereita. Se sujui hetken, kunnes ex alkoi seurustelemaan uuden tytön kanssa ja laittoi välit poikki kokonaan.

Ei ole pidemmän päälle itseasiassa koskaan nuo "mut voidaan olla kavereita"-systeemit toimineet.

Kyllä se toipuminen erosta ottaa aikaa, mikäli on jo yhteistä tulevaisuuttakin suunniteltu.
En paljoa ihmettele, uuden naisen astuttua kuvioihin ei välttämättä edes (miespuolisille)kavereille riitä aikaa. Tuskinpa siinä riittää aikaa exille. Ehkä "välien poikki laittaminen" meinasi pelkästään ettei ole aikaa/kiinnostusta soitella ja kysellä kuulumisia.
 

Qan

Liittynyt
24.3.2008
Viestejä
3 378
En paljoa ihmettele, uuden naisen astuttua kuvioihin ei välttämättä edes (miespuolisille)kavereille riitä aikaa. Tuskinpa siinä riittää aikaa exille. Ehkä "välien poikki laittaminen" meinasi pelkästään ettei ole aikaa/kiinnostusta soitella ja kysellä kuulumisia.
Toisaalta, eipä muakaan kiinnosta mitä NIILLE kuuluu :D
Ehkä se on vaan mustasukkasuutta, pitäs päästää irti!

Vaan menipäs offtopicikiksi... :jahas:
 
Liittynyt
10.8.2006
Viestejä
11 181
Toisaalta, eipä muakaan kiinnosta mitä NIILLE kuuluu :D
Ehkä se on vaan mustasukkasuutta, pitäs päästää irti!

Vaan menipäs offtopicikiksi... :jahas:
ku se ero iskee pitää olla tarpeeksi pitkään ilman mitään yhteyttä. sit vasta voi olla aidosti kaveri ku molemmat o käsitelly pöydän tyhjäksi.
 
Liittynyt
2.11.2007
Viestejä
119
Itsekkin kaipaisin neuvoja, eukon kanssa kun meni nyt lusikat jakoon ja on muuttamassa pois.

Miten selvitä eteenpäin ja näin, ihan käytännön vinkkejä.

muutenkin elämä vähän alamäessä, töistä tuli yllättäen potkut, masennus vaivaa ja sitten viellä tämä.

No laitan eye of the tigerin soimaan jos vähän jeesais :D
Konkreettisia vinkkejä: käy ottamassa hiet (mielellään ulkoilmassa) joka päivä. Suosittelen juoksua, ei mitään töpöttelyä, vaan metsään ja kunnon spurtteja. Mielellään niin kovia, että oksennus tulee. Toivottavasti sulla on hyvä peruskunto.

Ennen kaikkea: älä jää lillumaan mihinkään itsesääleihin ja kaljapulloihin vaan suuntaa mielesi fyysiseen suoritukseen.

Psyykkaa itsesi miettimään asioita liikkuessasi. Melkein voin taata, että olosi helpottuu. Ajatuksia ja tunteita ei voi paeta, mutta niitä voi säädellä. Nappulat on omien korvien välissä. Ja liikunta on hyvä tapa säädellä voluumeja. Kaikki kokemukset ovat arvokkaita; uusia ihmisiä ja työpaikkoja tulee varmasti eteesi.

Iso myötätuntorutistus virtuaalisesti! Kyllä se siitä!!!! :thumbs:
 
Liittynyt
23.11.2007
Viestejä
581
Ikä
29
Nopein unohdus 2vko :wtf: Yhestä en oo vieläkään päässy yli, yli 2v menny ja vieläki tulee yhteisiä valokuvia kateltua joskus vaikka turhaa touhua tavallaan..
Jep jep.. Saanko veikata, kuuntelet samalla mamban valokuvia? Itse ainakin näin teen välillä.
 
Liittynyt
15.10.2002
Viestejä
414
Ikä
40
Välit poikki heti. Ei se paska pöyhimällä parane. Erinomainen tapa on myös tuhota uuden suhteen luottamus pyörimällä entisten kanssa missään muodossa.
 
Liittynyt
20.9.2004
Viestejä
790
Välit poikki heti. Ei se paska pöyhimällä parane. Erinomainen tapa on myös tuhota uuden suhteen luottamus pyörimällä entisten kanssa missään muodossa.
Olen täysin eri mieltä, musta olisi helvetin kummaa jos nainen on ollut exänsä kanssa esim +5vuotta ja nykyisin he eivät olisi enään missään väleissä. Itse olen exien kanssa pyrkinyt olemaan kaveri ja se on uusien kumppaneiden vain hyväksyttävä, jos eivät pysty niin silloin ongelma on jossain muualla.
Ei se kaveruus tai ystävyys toki helppoa varsinkaan aluksi ole mutta ajan mittaan on sen saanut toimimaan (tosin viimeisimmän exän kanssa en tiedä haluanko edes olla kaveri mutta se ei ole kiinni siitä että hän on ex vaan siitä millainen hän on ihmisenä).
 
Liittynyt
17.4.2002
Viestejä
523
Ikä
42
Itsekkin kaipaisin neuvoja, eukon kanssa kun meni nyt lusikat jakoon ja on muuttamassa pois.

Miten selvitä eteenpäin ja näin, ihan käytännön vinkkejä.

muutenkin elämä vähän alamäessä, töistä tuli yllättäen potkut, masennus vaivaa ja sitten viellä tämä.

No laitan eye of the tigerin soimaan jos vähän jeesais :D
1. Kestä. Valmistaudu siihen että ero sattuu ja siitä yli pääseminen kestää (kaverini joskus heitti vittumaisen nyrkkisäännön että eron tuskat kestävät 1/2 suhteen kestosta).
2. Puhu. Ystävät ja kaverit ovat tätä hetkeä varten. Yksi vahvoja masennuksen ja surun käsittelytapoja on keskustelu. Vuodatat ihmisille pahaa oloasi. He kyllä ymmärtävät. Osa osaa antaa paremmin neuvoja kuin toiset, mutta ihmiset kyllä kuuntelevat ja tarjoavat tukeaan. Uskalla ottaa tuki vastaan.
3. Kirjoita. Päiväkirjassa tms. voi puida tunteitaan syvemmin, ellei pysty ystäville puhumaan syvimpiä ajatuksiaan. Kirjoittaminen on puhumista hitaampaa ja vaivalloisempaa, mutta auttaa erinomaisesti jäsentelemään ja käsittelemään pahaa oloa ja sen syitä.
4. Usko. Olo kyllä helpottaa. Se vie pitkään, mutta portaittain tulet huomaamaan että eihän tämä maailma nyt niin paha paikka taas ollutkaan.
5. Tee. Touhua asioita. Käy pelaamassa kavereiden kanssa jotain. Käy salilla. Venytä reenejä ja puhu paskaa ihmisten kanssa. Kun seinät kaatuvat niskaan, vituttaa ja tuntuu toivottomalta, niin tee arkisia asioita, joita on helppo tehdä. Kun ajatukset ovat ahdistavia, niin silloin niitä ei kannata kauheasti päästää sinne pääkoppaan. On parempi touhuilla yksinkertaisia ja arkisia asioita, joissa ei niin pysähdy pohtimaan.
6. Lepää. Pysähtyminen, lepo ja varsinkin nukkuminen auttavat yli masennuksen ja pahan olon tuomasta stressistä. Jos nukkuminen on vaikeaa, niin pyri löytämään tapoja rentoutua ja nukkua levollisesti. Toisilla tämä voi olla liikunta, toisilla meditaatio yms.
7. Itke. Tunteet eivät katoa päästä ellei niitä käsittele. Usein voisi olla helpompi "unohtaa koko juttu" ja ryypätä/hypätä uuteen suhteeseen/pitää niin kiirettä ettei tarvitse ajatella. Pitkässä juoksussa on kuitenkin tärkeää käsitellä eroon liittyviä tunteita aidosti ja (itseään kohtaan) rehellisesti. Monille ero vaikeana kokemuksena opettaa myös paljon omasta ajattelusta ja tunteista.
8. Lue. Helposti tulee olo että on aika yksin tunteidensa ja ajatuksiensa kanssa. Tällöin auttaa paitsi ystävien kanssa keskusteleminen, niin myös että lukee vastaavassa tilanteessa olleiden ajatuksia ja neuvoja, tai ihan ammattilaisten neuvoja tilanteesta selviämiseksi. Esimerkiksi Bruce Fisherin Jälleenrakennus on yksi klassinen eroa käsittelevä teos. Sen yhteenveto löytyy Googlailemalla. Samassa tilanteessa olleiden ihmisten ajatuksia on myös palstat notkollaan. Esimerkiksi tukiasema.net tarjoaa varsin rakentavia keskusteluita eron keskellä olevien luettavaksi..

Perkeleesti tsemppiä ja energiaa joka tapauksessa!
 
Liittynyt
4.2.2008
Viestejä
98
Olen täysin eri mieltä, musta olisi helvetin kummaa jos nainen on ollut exänsä kanssa esim +5vuotta ja nykyisin he eivät olisi enään missään väleissä. Itse olen exien kanssa pyrkinyt olemaan kaveri ja se on uusien kumppaneiden vain hyväksyttävä, jos eivät pysty niin silloin ongelma on jossain muualla.
Ei se kaveruus tai ystävyys toki helppoa varsinkaan aluksi ole mutta ajan mittaan on sen saanut toimimaan (tosin viimeisimmän exän kanssa en tiedä haluanko edes olla kaveri mutta se ei ole kiinni siitä että hän on ex vaan siitä millainen hän on ihmisenä).
Mulla meni kuusi vuotta kestänyt suhde nurin puolisen vuotta sitten. Itse en näe, että miksi oikein pitäisi pyrkiä pitämään yhteyttä exien kanssa, jos ei ole yhteisiä huollettavia? Mulla lähin ajatus siihen exien kanssa yhteydenpitoon on se, että ei ne ole koskaan mitään suuria rakkauksia olleetkaan, vaan suhde on ollut jotain aivan muuta koko ajan.
 
Liittynyt
9.3.2005
Viestejä
565
Ikä
37
Mulla meni kuusi vuotta kestänyt suhde nurin puolisen vuotta sitten. Itse en näe, että miksi oikein pitäisi pyrkiä pitämään yhteyttä exien kanssa, jos ei ole yhteisiä huollettavia? Mulla lähin ajatus siihen exien kanssa yhteydenpitoon on se, että ei ne ole koskaan mitään suuria rakkauksia olleetkaan, vaan suhde on ollut jotain aivan muuta koko ajan.
Miten ihmeessä te sitten hoidatte ystäväpiirin, jaatte kaverit vai ...? Itse ainakin törmäisin exään jo yhteisten ystävienkin kautta väkisinkin jatkuvasti. Onneksi ollaan loistavissa väleissä, niin ei tarvi stressata. Kyllä mä ainakin ajattelen, että jos sitä toista on vuosia rakastanut ja pitänyt ns. parhaana ystävänä, niin haluaa olla tekemisissä tulevaisuudessakin ( pl. pettämisen jne. takia katkerat eroamiset).
 
Liittynyt
4.2.2008
Viestejä
98
ei ollut sellaista ystäväpiiriä, jota olisi tarvinnut jakaa tai sellaista miettiä. Ero oli katkera. Itse halusin vaan nopeasti laittaa oman elämän aivan uusiksi ilman entisen puolison kanssa kaveeraamista.
Tietty nämä on aina tilannekohtaisia asioita jne.
 
Liittynyt
23.8.2007
Viestejä
1 281
1. Kestä. Valmistaudu siihen että ero sattuu ja siitä yli pääseminen kestää (kaverini joskus heitti vittumaisen nyrkkisäännön että eron tuskat kestävät 1/2 suhteen kestosta).
2. Puhu. Ystävät ja kaverit ovat tätä hetkeä varten. Yksi vahvoja masennuksen ja surun käsittelytapoja on keskustelu. Vuodatat ihmisille pahaa oloasi. He kyllä ymmärtävät. Osa osaa antaa paremmin neuvoja kuin toiset, mutta ihmiset kyllä kuuntelevat ja tarjoavat tukeaan. Uskalla ottaa tuki vastaan.
3. Kirjoita. Päiväkirjassa tms. voi puida tunteitaan syvemmin, ellei pysty ystäville puhumaan syvimpiä ajatuksiaan. Kirjoittaminen on puhumista hitaampaa ja vaivalloisempaa, mutta auttaa erinomaisesti jäsentelemään ja käsittelemään pahaa oloa ja sen syitä.
4. Usko. Olo kyllä helpottaa. Se vie pitkään, mutta portaittain tulet huomaamaan että eihän tämä maailma nyt niin paha paikka taas ollutkaan.
5. Tee. Touhua asioita. Käy pelaamassa kavereiden kanssa jotain. Käy salilla. Venytä reenejä ja puhu paskaa ihmisten kanssa. Kun seinät kaatuvat niskaan, vituttaa ja tuntuu toivottomalta, niin tee arkisia asioita, joita on helppo tehdä. Kun ajatukset ovat ahdistavia, niin silloin niitä ei kannata kauheasti päästää sinne pääkoppaan. On parempi touhuilla yksinkertaisia ja arkisia asioita, joissa ei niin pysähdy pohtimaan.
6. Lepää. Pysähtyminen, lepo ja varsinkin nukkuminen auttavat yli masennuksen ja pahan olon tuomasta stressistä. Jos nukkuminen on vaikeaa, niin pyri löytämään tapoja rentoutua ja nukkua levollisesti. Toisilla tämä voi olla liikunta, toisilla meditaatio yms.
7. Itke. Tunteet eivät katoa päästä ellei niitä käsittele. Usein voisi olla helpompi "unohtaa koko juttu" ja ryypätä/hypätä uuteen suhteeseen/pitää niin kiirettä ettei tarvitse ajatella. Pitkässä juoksussa on kuitenkin tärkeää käsitellä eroon liittyviä tunteita aidosti ja (itseään kohtaan) rehellisesti. Monille ero vaikeana kokemuksena opettaa myös paljon omasta ajattelusta ja tunteista.
8. Lue. Helposti tulee olo että on aika yksin tunteidensa ja ajatuksiensa kanssa. Tällöin auttaa paitsi ystävien kanssa keskusteleminen, niin myös että lukee vastaavassa tilanteessa olleiden ajatuksia ja neuvoja, tai ihan ammattilaisten neuvoja tilanteesta selviämiseksi. Esimerkiksi Bruce Fisherin Jälleenrakennus on yksi klassinen eroa käsittelevä teos. Sen yhteenveto löytyy Googlailemalla. Samassa tilanteessa olleiden ihmisten ajatuksia on myös palstat notkollaan. Esimerkiksi tukiasema.net tarjoaa varsin rakentavia keskusteluita eron keskellä olevien luettavaksi..

Perkeleesti tsemppiä ja energiaa joka tapauksessa!

Koirrah kirjoitteli muuten aika fiksuja, hyviä ohjeita....eihän noi erot helppoja ole, tai toiset tietysti helpompia ja toiset tosi vaikeita...

Tsemppiä kovasti täältäkin pakkiis!
 
Liittynyt
21.10.2005
Viestejä
10 967
Toki eroista pääsee yli, mutta jokaisen pitäisi muistaa, että lopulta sitä kantaa aina historiaa mukanaan ja siksi ei oikeasti pääse mistään 100%:sti eroon, koska se on aina mukana.
 
Liittynyt
24.1.2008
Viestejä
312
Viiden vuoden suhde meni poikki joitakin vuosia sitten. Ekana iltana uus akka ja viikon päästä oli uus kämppä... :rock: Vittu mitä menoa...:evil:
 

oli

Liittynyt
21.7.2004
Viestejä
11
Minusta tuntuu että naiselle eroaminen on helpompaa. On kavereita joiden kanssa voi tilannetta purkaa ja uuden kumppanin tai laastarin löytyminen on nopeampaa. Miehellä taas harvemmin on ystäviä joiden kanssa tilannetta voisi lähteä purkamaan. Ne kerrat kun minä olen eronnut, olin aivan yksin, enkä voinut tilanteesta puhua kenellekään. Piti vain purra hammasta ja juosta lenkillä useammin ja kovempaa. Miehelle uuden kumppanin löytyminenkään ei ole helppoa, nainen saa aina seuraa kunhan vähän hymyilee. Miehellä pitäisi taas olla kaikki pelit ja vehkeet että näyttäisi naisen silmissä edes vähänkään haluttavalta kumppanilta.

Tuossa joku sanoi ihan hyvän säännön että kestää ajallisesti ½ parisuhteen kestosta erosta toipumiseen. Pitää aika hyvin paikkansa. Sitä luulee että on toipunut kun on unohtanut entisen kumppanin ja on ehkä jossain määrin onnellinen yksin oloon tai uuteen kumppaniin. Mutta silti on vielä haavoja jotka vaikuttaa käyttäytymiseen. Eikä toipumista kannata lähteä vauhdittamaan viinalla tai uusilla suhdesekoiluilla, tämän olen ainakin itse oppinut. Useimmilla tulee sen eron jälkeen sellainen "jeejee-biletetään-ja-dokataan" vaihe, mutta se on vain tapa peittää sitä pahaa oloa ja siirtää tunteiden käsittelyä eteenpäin. Tuntuu että useimmat naiset on ottaneet oppia sinkkuelämä -sarjasta, jossa eron jälkeen käydään shoppailemassa parilla tonnilla uusia vaatteita, vedetään lärvit ja mennään yökerhoon tanssahtelemaan ja ollaan niin glamouuria. Sitten parin kuukauden päästä onkin luottokorttisaldot punaisella ja itketään että pitäisi löytää rikas mies.

Pari neuvoa eroavalle miehelle:
1. Hoida kaikki järjestelyt (asunto, yhteiset tavarat) entisen kumppanin kanssa kuntoon heti
2. Katkaise muu yhteydenpito TÄYSIN entiseen kumppaniin kun olet tehnyt eropäätöksen
3. Ala laittamaan omia asioitasi yksitellen kuntoon (asuminen, tavarat järjestykseen)
4. Syö, nuku, liiku ja tee työt/opiskelut säännöllisesti ja tarmokkaasti
5. Itke suru pois. Oikein rakkaan lähtemistä voi verrata läheisen kuolemaan.
6. Jos sinulla on hyviä ystäviä, vietä aikaa heidän kanssaan.
7. Älä ryhdy dokaamaan lievittääksesi tai peittääksesi surua
8. Usko siihen että huomenna asiat on hieman paremmin kuin tänään
9. Kun olet oma suoraselkäinen ja rehellinen itsesi, elämäsi nainen osuus joskus eteesi
 
Liittynyt
23.8.2007
Viestejä
1 281
Minusta tuntuu että naiselle eroaminen on helpompaa.
Tämä varmasti riippuu myös erittäin paljon siitä kuka jättää kenet? Jos toinen haluaisi jatkaa suhdetta, niin epäilemättä se ero on hänelle vaikeampi, sukupuolesta riippumatta? Aika harvoin se ero on kuitenkaan yhteinen päätös, vaan yleensä toinen päättää lähteä vaikka toinen haluaisi jatkaa.

Mutta ymmärrän kyllä tuon pointin sikäli, että ehkä naisille on usein helpompaa puhua noista asioista toisille, kun miesten.
 
Liittynyt
24.4.2003
Viestejä
1 819
Vastailenpa nyt aikani kuluksi minäkin tähän... Olen eronnut kerran, suhteesta jota kesti reilu 4 vuotta. Tuohon aikaan mahtui ehkä enemmän huonoja, kuin hyviä asioita, joten sinänsä ero oli oikea ratkaisu. Sen oli tapahduttava, en vain tiedä miksen pystynyt siihen aiemmin. Tämän jälkeen olen saanut elämääni niin paljon onnea ja kaikkea hyvää, että voin vain miettiä miksi annoin itseni voida niin pahoin, niin pitkään.

Syynä eroon olivat monimuotoiset ongelmat: täydellisesti eroavat maailmankatsomukset, arvot jne. ja osaltaan myös toisen persoonan ja käytöksen muuttuminen sekä alkoholi-ongelmat. Hyvin hankala oli elää ns. "huoltajana" aikuiselle ihmiselle ja yrittää siinä elää omaa, täysin toisenlaista elämää. Itse ero ei sitten oikeastaan minulle ollut vaikea, koska olin käsitellyt asiat siinä suhteen aikana ja sen hiipuessa.

Nyt olen kuitenkin onnellisempi kuin koskaan. Mitään muuta en kadu kuin sitä, etten nähnyt omaa parastani aiemmin. No nyt ainakin tiedän mitä haluan.

Onhan noita teinivuosien poikakavereita ollut pari ja myöhemminkin joku sätös, mutta näistä "liukenemista" en laske eroiksi koska en suhteiksikaan... Olen kyllästyvää sorttia ja jos mies ei miellytä/sytytä täysin niin heipat sille. :D Silloin on tuntunut lähinnä helpottavalta päästä "riipasta" eroon.
 
Liittynyt
17.4.2002
Viestejä
523
Ikä
42
Koirrah kirjoitteli muuten aika fiksuja, hyviä ohjeita...
Kiitti! Opit on niin verisesti kantapään kautta haettu, että jos vaan kenenkään ero-ongelmia voin neuvomalla helpottaa, niin teen sen varsin mielelläni..
 

jawhead

Banned
Liittynyt
4.1.2007
Viestejä
4 984
Tämä varmasti riippuu myös erittäin paljon siitä kuka jättää kenet? Jos toinen haluaisi jatkaa suhdetta, niin epäilemättä se ero on hänelle vaikeampi, sukupuolesta riippumatta? Aika harvoin se ero on kuitenkaan yhteinen päätös, vaan yleensä toinen päättää lähteä vaikka toinen haluaisi jatkaa.

Mutta ymmärrän kyllä tuon pointin sikäli, että ehkä naisille on usein helpompaa puhua noista asioista toisille, kun miesten.
Emt mun jokanen exä on löytänyt uuden viikon sisään erosta tai sitten se on ollut jo olemassa seurustelun päätymisen aikana. Ns laastari joka kerta. Ite en harrasta.
 
Ylös