No kuka tykkää mistäkin. Minusta kuitenkin esimerkiksi noissa Pariisin pätkissä nähtiin erittäin laaja kirjo tekniikkaa. Yhtälailla liikkeeseen tehtyjä yllätyksiä, kuin tuollaisia iholle uimisia.Liikkeeseen vienti vain on nykyään vain askel tai kaksi, ei mitään valssia ja hämäyksetkin on täysiä hyökkäyksiä eivät mitään sutaisuja.
Tuntuu paremminkin siltä, että vahojen wazojen lisäksi(ei siis syrjäyttänyt) on tullut paljon "uusia".
Muuten, edelleenkään noita isoja lämäreitä ei tehdä voimalla.Ison noston tai pyörän aikaansaaminen on herkkää touhua, jossa kusetuksella ja hämäämisellä on iso rooli. Amatöörin silmään saattaa vaan näyttää pelkältä ruhjaisulta.Kyllä se Khabarelli on ihan yhtä tekninen liike kuin uchimatakin.
Musta tuo kansainvälinen pystyjudo on mennyt vaudilla eteenpäin. Entisenlaista päkitystä ja pelkkää otemyllytystä ei paljoa näy, vaan voiton vie useimmin juuri isoja heittoja tekevä riskinottaja. Lisäksi tyylit on sekoittunut mukavasti, niin että esim Georgian hirmu saattaakin olla jaappoakin jaapompi ja Korealainen voi irroitella Khabarellin malliin.
Juuri viime olympialaisissa nähtiin valtava määrä upeita heittoja ja usein taktiset ottelun rikkojat saivat takkiinsa. Esimerkiksi japskit, korealaiset ja venäläiset näytti miten isoilla heitoilla pärjätään.
Tässä vähän nostalgista meininkiä.Bodavelli ja Khabarelli vauhdissa:
http://www.judoclub.ca/temp/Russian.wmv
Tuossa näkyvä Tbilisin pyörä on peräisin Gerogialaisesta painista chida-oba:sta aitajuoksija taas on Azerbaijanilainen tekniikka paikallisesta painista Gulesch. Molemmat tekniikat ovat kuuluneet venäläiseen judoon jo melkein vuosisadan.
