Palautuminen kisadieetiltä?

[Faidra]

Lueskelin tuossa Iron Trybe-palstaa ja silmiin sattui tällainen keskustelu. Usein kun puhutaan vaan dieettaamisesta ja kisoista, mutta harvemmin palaamisesta normaalikaudelle. Mua kiinnostaisi tietää, miten tuo palaaminen tapahtuu? Jostain luin, että tavallaan dieetti käännetään toisinpäin - kaloreita nostetaan ja aerobisen määrää vähennetään asteittain. Toisaalta taas ainakin noilla ulkomaalaisilla palstoilla kisailijat usein kertovat loikkaavansa kisadieetiltä suoraan sikapossuvaiheeseen, jossa syödään herkkuja enemmän kuin napa vetää eikä paljon salilla käymistä mietitä. Ei kuulosta kovin viisaalta. :D

Haluaisko kisailijat hieman valaista tässä asiassa? Haluaisin kuulla fiiliksistä kisan jälkeen, mikä tuntui vaikeimmalta, miten pian ruokamäärät ja treenit palasi samoihin lukemiin kuin ennen dieettiä... jne. Varmaan kevään kisoihin tähtäävillekin ihan arvokasta informaatiota. ;)

 

[SannaK]

En nyt ole mikään malliesimerkki kilpailijasta, surkeaa räpeltämistähän tämä homma on moneen muuhun palstalaiseenkin verrattuna, mutta ehkä ikä ja kokemus on opettanut ainakin jonkin verran tuntemaan omaa kroppaa. Huhtikuussa 2004 kilpailin siis Nutri Plus tulokkaissa (body fitness) ja nyt Expon yhteydessä Vuoden Fitnessmalli-kisassa, eli kaksi dieettiä tänä vuonna.

Nurti Plussaa varten dieetti oli valmentajan suunnittelema, eli viimeinen kuukausi kalorit olivat 1500 (150pr-150hh-33ra). Kisan jälkeen kaikki meni aivan loistavasti, puoli vuorokautta suoraan kisan jälkeen meni vaan pelkästään juodessa, ruokahalu oli täysin hukassa. Seuraavana päivänä söin normaalia kotiruokaa ja vain kolme ateriaa... kolmen tunnin ruokaväli on aina dieetillä se mikä ahdistaa ts. haittaa kaikkea normaalia elämää. Sitten palailin hetimiten salille, pidin noin kuukauden kevyen kauden, treenailin fiiliksellä ja mietin tulevan pk-jakson ohjelmaa ja syömisiä. Kaloreita lisäsin oikeaoppisesti lähinnä hiilihydraateista, noin 200 kcal per viikko. Eihän tällä vauhdilla mitään sitten tapahtunutkaan, eli paino laski vielä hitusen (!) ja vasta kesällä sain hilattua kalorit 2500 kcal kieppeille, rasvaa lisättiin ja kokeiltiin myös hiilarijaksotusta. Aerobista tuli kesällä julmetusti joten senkään takia ei ihmeitä paino noussut. Rullaluistelin yms. oikein sydämeni kyllyydestä kun ei tarvinnut ajatella vähien lihaksien palamista kuten dieetillä.

No, kesken parhaan massakauden sitten tuli tieto että pääsen fitnessmallikisaan, aikaa 11 viikkoa. Aloittelin dieetin 2000 kalorista kuten keväällä, pari viikkoa meni hienosti mutta sitten huomasin, että mitään ei tapahdu. Paino jopa nousi. Eli ilmeisesti edellisestä dieetistä oli niin vähän aikaa että kroppa pitää kynsin hampain kiinni rasvasta. Aerobista oli lähes mahdoton lisätä, niin paljon sitä oli jo ennestään. Ainoa apu sitten oli ketogeeninen dieetti, viimeiset 4 viikkoa auttoi sen verran ettei juuri silmiään päästä tarvinnut lavalla hävetä. (Jos kyseessä olisi ollut body fitness, olisin kyllä jäänyt kotiin.)

Kisan jälkeen oltiin reissun päällä pari päivää ja ruokailu oli käytännössä hotellin aamupala + kolmen ruokalajin illallinen. Ei muuta. Kotona sitten kyllä lievästi sanottuna ruoka maistui. Olen syönyt puhtaasti mutta paaaljon. Kaloreita olen yrittänyt hilata 200kcal per viikko, keskiarvo. Eli olen syönyt etukäteen suunnittelematta mutta laskenut kuitenkin suurin piirtein syömäni ruoat. Aerobisella olen taas nautiskellut, mutta ne aamulenkit jäävät kyllä heti kuvioista kun kisa on ohi. Sen sijaan pitkiä sauvakävelylenkkejä....

No tuo ulkomaalaisten keskustelijoiden masennus ja väsymys on kohtalaisen tuttua. Tosin kyllähän asiaan vaikuttaa varmasti myös vuodenaika. Joka tapauksessa pienellä viiveellä tuli käsittämätön väsähdys, 10 tuntia unta joka yö ja silti meinaa sammua aina iltapäivisin. Illalla on raivon partaalla jos lapset eivät mene kasilta sänkyyn... Yksi mikä masentaa on tietysti se, että minulla pitäisi aina olla niitä lyhyen tähtäimen tavoitteita ja nyt esim. tulevaisuuden kisailut ovat auki niin kauan kuin saan olkapäät :D.

Kyllä elimistö on kuitenkin viisas ja kannattaa kuunnella kroppaansa. Dieetit eivät myöskään joka kerta toimi aivan absoluuttisen tehokkaasti. Kannatankin kaikenlaista vaihtelua (kalorit + ravintoaineet) niin dieetillä kuin offillakin. Ja dieetit ja kisailut kannattaa miettiä tarkkaan muun elämäntilanteen mukaan, saa varauta myös siihen palautumiseen. Ihmeesti itse jaksoin keväällä heti gradun perään dieetille... onneksi ei ollut enää kuin pari luentoa viikossa - yhteeenkään tenttiin en jaksanut lukea. Onnekseni syksyllä ei tarvinnut keskittyä mihinkään muuhun, tietysti perhettä unohtamatta.

Huh huh. Pitkä stoori. Seuraavaksi odotamme, mitä kokeneemmat kilpailijat kertovat. Minua kiinnostaa myös, kuinka siististi yleensä offilla syötte, lasketteko kaikki mitä suusta alas menee jne. :thumbs:

 

[Domina]

Offilla en mitään ruokia punnitse tai kaloreita laske! Tarkkailen ainoastaan proteiinin saantia, että sitä tulee varmasti riittävästi ja kelloa, josta katson ruokailuvälit kahden/kolmen tunnin mittaisiksi. Aerobista en tee yleensä dieetillä ollenkaan, koska haluan kaiken lihan säilyvän, olenhan ne hiellä ja vaivalla hankkinut. Eli tässä kohtaa olen vastarinnan kiiski ja vastakohta toisiin kilpailijoihin verrattuna. Kun dieetti on ohi ja hiilarit lisääntyvät tankeissa, niin aloitan taas aerobisenkin, jotka ovat lähinnä hyötyliikuntana tehtyjä eli kävelen vaan kaikki mahdolliset välimatkat. Ylipäätään en ymmärrä aerobisen tekemistä sisällä, ei mene mun kaaliin se, että joku viitsii. Mä teen kaiken ulkona, jotta happi riittää ja maisemat vaihtuu.

Heti kisojen jälkeen menee päivä pari, ettei oikein ole nälkä, eikä tee oikein mitään mieli syödäkään. Kun tää vaihe on ohitettu, alkaa kroppa huutaa ruokaa ja kaikkea mahdollista hyvää. Silloin alkaa myös vaivata ihan hitonmoinen väsymys, treenit ei kulje (salitreenit aloitan aina heti) jne.

Kun sitten kisoista on kulunut noin kuukausi tai pari, paino on palautunut dieetin alkamisajankohdan lukemiin. Olo on mahtava ja kaikkivoipa, treenit kulkee kuin unelma. Tän syksyn kisojen jälkeenkin, tällä viikolla on treenipainot nousseet ihan huippuun asti eli en ole koskaan vielä kyennyt tällaisiin suorituksiin. Pumppi on loistava ja tuntuu, että treenit menee todella perille...oli sitten kyseessä mikä lihasryhmä tahansa.

Nyt nautitaan hyvästä ruuasta (myös makeasta) ja jonkun ajan päästä sitten taas mietitään sen seuraavan dieetin aloittamista ja kisoihin valmistautumista. Eli kyllä mä syön kisojen jälkeen offilla ihan mitä nyt käteen sattuu osumaan (tosin gluteenitonta ja laktoositonta). Tosin täytyy ottaa huomioon, että mä dieettaan vaan noin nelisen kiloa kisoihin eli mun kroppa ei rasvaa millään lailla ole kova varastoimaan. Silloin jos on kova lihomaan ja haluaa kisata vielä monestikin, niin kannattaa olla tarkkana. Kymmenen jopa kahdenkymmenen kilon painonvaihtelut ei sovi Fitnessiin mun mielestä, se on jo liian rankkaa kropalle ja se valitettavasti näkyy lavallakin...olemus on väsynyt, nahka löysänoloinen ja raskausarviltakaan ei silloin ole voitu välttyä.

Pitkä oli sepustus tämäkin ja yhteenvetona voin sanoa, että se joka sopii toiselle ei sovi välttämättä toiselle. Jokainen tablaa tyylillään ja homma on suunniteltava yksilöllisesti ottaen erityispiirteet ja -tarpeet huomioon.

 

[Pinja]

Se on aika kova paikka pitkän dieetin jälkeen yhtäkkiä yrittää kääntää ajatusmaailma offille. Nuorille fitnesskisaajille, jotka aloittavat tätä hommaa olisi tosi tärkeä kertoa myös dieetin jälkeisistä jutuista, mitä sitten tehdään. Se on monelle ihan epätietoisuuden peitossa. Varsinkin henkisestä puolesta. Saattaa olla monelle aika pelottava fiilis kun paino alkaa nousta ja "kisakunto" jää nesteiden alle. Sitten kun herkuttelee se jää aika helposti päälle. On aina helpompi sanoa, että pikkuhiljaa nostat niitä kaloreita ja alat vähentämään aerobista. Dieetti on kuitenkin pitkä aika ja systeemiin ehtii tottua sekä keho että mieli. Ei kannatakaan aerobisia lopettaa kuin seinään.

Meikäläisellä kyllä herkut maistui heti kisan jälkeen ja aika pitkän aikaa kisojen jälkeen. Paino pääsikin aikalailla humahtamaan ylös, lähinnä johtuen nesteistä. Aerobisia teen vuoden ympäri ainakin sen yhden viikossa yleensä juoksumatolla tai nyt on kuvioissa mukana vesijuoksu, jolla kuntoutan reiden takaosaa..Kyllä nyt kun kisoista on useampi viikko, paino on sellaiset 6 kiloa kisapainosta, eli tasaantunut. Siinä sen pitäisi pysyäkin max. Syön tarkasti edelleen viikoilla ja pidän sitten yhden namipäivän. Vielä en ole nostanut kaloreita sinne normaaliin off-kauteen, sillä tämä ruokamäärä tuntuu sopivalta. Meikäläinen on sellaista sorttia, että tuppaa toi paino helposti nousemaan.

 

[piude]

Minulla valuu tuo tahdonvoima kisavärin mukana viemäriin... eli aivan holtitonta makean mättämistä. Ottaa aikansa päästä balanssiin, eikä sitä minun kohdallani voi mitenkään hoputtaa. On turha päättää, että "nostan kaloreita 200-250/vko" ja "pidän yhden herkkupäivän/vko", kun sitä ilta toisensa jälkeen yllättää itsensä ahtamasta kilon verran irttareita/jäätelöä. Tyhjistä päätöksistä seuraa vain armoton morkkis ja päätösten & lankeemusten syvenevä kierre. Kun heittää koko "fitness elämäntavan" hiiteen muutamaksi viikoksi / tai pidemmäksikin aikaa, eikä turhia murehdi, niin elämä palaa uomiinsa ihan itsestään.

Dieetti on ajoittaisesta ankeudestaan huolimatta helppoa aikaa, koska elämä on tuolloin niin hallittua ja selkeää. Keho toimii "puhtaalla polttoaineella" paremmin kuin koskaan ja muutenkin on "kevyt, hyvä olo". Toisin on nyt - kovan työn tulokset katoavat muutamassa päivässä, ja hiljalleen sitä nesteytyy aivan tunnistamattomaksi. Olo on fyysisesti ja psyykkisesti kammottavan raskas. Olisi kaikin puolin paras, jos kykenisi jatkamaan sitä puhtaan appeen syömistä vaikka korkein kalorein, eikä päästäisi hommaa repsahtamaan kertarysäyksellä. Tämä tapa kun on taatusti typerä ja erittäin epäterveellinen. Olen valitettavasti niin on/off-ihminen, että kun "ohjat löysätään niin karkaan laukalle". Ainut mikä minut "täydelliseltä tuholta" pelastaa on säännöllinen liikunta. Työmatkapyöräily (n.22km 5xvko) sekä edes jonkinmoisen salitreenin jatkuminen. Punttihommista en ota mitään stressiä, teen sitä mitä milloinkin sattuu huvittamaan. Treenit voivat olla koviakin mutta homma tuntuu rennolta, koska "pakko" on poistunut.

Kun tämä "ahmimishäiriö" talttuu, niin palaan klassiseen 1x/vko "tankkaukseen", joka sekin on kohdallani pelkkää hyvän mättämistä. En edes viitsi teeskennellä muuta. Kyllä yksi aamu täytyy saada aloittaa aurajuusto-suolalihapatongilla ja leivoskahvilla. Muutama kilo irtokarkkiakin maistuu .

 

[Pinja]

Minulla valuu tuo tahdonvoima kisavärin mukana viemäriin... eli aivan holtitonta makean mättämistä. Ottaa aikansa päästä balanssiin, eikä sitä minun kohdallani voi mitenkään hoputtaa. On turha päättää, että "nostan kaloreita 200-250/vko" ja "pidän yhden herkkupäivän/vko", kun sitä ilta toisensa jälkeen yllättää itsensä ahtamasta kilon verran irttareita/jäätelöä. Tyhjistä päätöksistä seuraa vain armoton morkkis ja päätösten & lankeemusten syvenevä kierre. Kun heittää koko "fitness elämäntavan" hiiteen muutamaksi viikoksi / tai pidemmäksikin aikaa, eikä turhia murehdi, niin elämä palaa uomiinsa ihan itsestään.

Dieetti on ajoittaisesta ankeudestaan huolimatta helppoa aikaa, koska elämä on tuolloin niin hallittua ja selkeää. Keho toimii "puhtaalla polttoaineella" paremmin kuin koskaan ja muutenkin on "kevyt, hyvä olo". Toisin on nyt - kovan työn tulokset katoavat muutamassa päivässä, ja hiljalleen sitä nesteytyy aivan tunnistamattomaksi. Olo on fyysisesti ja psyykkisesti kammottavan raskas. Olisi kaikin puolin paras, jos kykenisi jatkamaan sitä puhtaan appeen syömistä vaikka korkein kalorein, eikä päästäisi hommaa repsahtamaan kertarysäyksellä. Tämä tapa kun on taatusti typerä ja erittäin epäterveellinen. Olen valitettavasti niin on/off-ihminen, että kun "ohjat löysätään niin karkaan laukalle". Ainut mikä minut "täydelliseltä tuholta" pelastaa on säännöllinen liikunta. Työmatkapyöräily (n.22km 5xvko) sekä edes jonkinmoisen salitreenin jatkuminen. Punttihommista en ota mitään stressiä, teen sitä mitä milloinkin sattuu huvittamaan. Treenit voivat olla koviakin mutta homma tuntuu rennolta, koska "pakko" on poistunut.

.

Puhuit todella Piude asiaa. Onhan tää fitnesshomma kaikkine ruokajuttuineen aikalailla "syömishäiriöisten" hommaa...Eihän se dieettiaika ole mitään ihan normaalia syömistä. Aikamoista itsensä hallintaa, josta ei välttämättä ole ihan hyviä seuraamuksia kun palataan dieetin jälkeiseen aikaan. Vaikka olotila dieetillä on mitä parhain ja syöminen pysyy tarkasti kontrollissa. Tuo on totta, että pitää vaan antaa itselleen varaa mättää sitä herkkua, sillä jos sitä lähtee itseltään heti kieltämään, niin takuulla tekee enemmän mieli ja iskee kauhea morkkis kun sitten tulee syötyä. Pikkuhiljaa sitten tosiaan kun kisoista kuluu aikaa, homma palaa uomiinsa.

Kropalle pitää myös antaa aikaa palautua. Pidän itse aina parin viikon tauon salista ja teen ihan muuta. Ainakin vaparitreenit ovat olleet niin kovia ja kuluttavia loppuaikoina, että olen joutunut kärsimään reiden takaosan vammoista, joten niistä pitää yrittää ensin parantua.

 

[fitnesspimu]

Piude ja Pinja antoivatkin tuossa hyviä vinkkejä siitä kuinka palata dietin jälkeen off-kaudelle. Hyvä nyrkkisääntö todellakin on se, että kaloreita nostetaan kisojen jälkeen hitaasti ylöspäin (n. +200-300 kcal:a/vk) ja aerobisen määrää vähennetään pikku hiljaa. Tällöin paino ei pääse pomppaamaan järkyttäviin lukemiin!

Itselläni tuo kaloreitten nostaminen ja liika ahmiminen pysyy melko hyvin kurissa kisojen jälkeen, mutta olen erittäin laiska tekemään aamuaerobisia, kun suurin koitos on takana :(

Ensimmäisten kisojen jälkeen olin pois salilta useamman viikon ja harrastin lenkkeilyä jne. Toisella dietillä päätin tehdä asiat toisin ja palasin salille vain viikon tauon jälkeen kevyesti pumppailemaan. Toisen dietin "strategia" toimi minulla paremmin. Kuntosaliharjoittelu vilkastuttaa aineenvaihduntaa useammaksi tunniksi treenin jälkeen, joten nesteet lähtivät hyvin liikkeelle. Usein minulla myös lihakset jäykistyvät hurjasti, kun nesteet tulevat nopeasti kroppaan. Esimerkiksi niskalihasten jäykistyminen aiheuttaa minulle kovaa päänsärkyä ja migreeniä. Näitä vaivoja minulle ei tullut toisen dietin jälkeen, joten uskon että salitreenien aloittaminen nopeasti kisojen jälkeen auttoi asiaan.

Massakaudella punnitsen ruokani ihan sen takia, että tiedän syöväni tarpeeksi. Jotenkin se on myös niin totuttu tapa, ettei osaa olla punnitsematta :D Ruoat ovat hyvin samanlaiset kuin kisakaudellakin. Määrät toki ovat suurempia. Lauantaisin pidän sitten herkuttelupäivän, eikä se maailma kaadu, jos joskus viikollakin sattuu kylässä vaikka pullan syömään. ;)